ALKURUOKANA PARMESAN-KUPIT

 Simppeli alkuruoka, vaikka näyttääkin omasta mielestäni aika hyvältä. Mietiskelin jälleen kerran viikolla tulevaa viikonloppua ja ruoanlaittoa. Jostain syystä mieleen tuli parmesan-juusto ja siitä tehdyt "kupit". 

 Yksi ajatus johti toiseen ja makujen varmistaminen - suolaista ja makeaa, sekä rakenteet - pehmeää ja rapeaa, olivat tällä kertaa lähtökohtana. 

 Ja toinen lähtökohta tälle oli keskustelu ystävieni kanssa, jossa eräs kertoi saaneensa loistavaa hernepyreetä parmesanin kanssa. Ensin mietinkin pelkästään sitä, että olisin tehnyt pyreen ja siihen höylännyt muutaman juustolastun pinnalle, mutta eihän se koskaan menen noin. Aina yksi ajatus poikii toisen ja kohta sitä ollaankin jo harteita myöten lirissä 😂.

PARMESAN-KUPIT AVOKADOMOUSSELLA JA JÄTTIRAVUNPYRSTÖILLÄ (neljälle)

4 reilua ruokalusikallista karkeaa Parmesan-raastetta

AVOKADOMOUSSE

1 avokado

1 rkl creme fraichea

suolaa

mustapippuria

n. 1-2 rkl sitruunanmehua

ripaus sokeria

JÄTTIRAVUNPYRSTÖT

8 kpl jättiravunpyrstöjä

1 tl chilirouhetta

1 rkl oliiviöljyä

hyppysellinen sormisuolaa

 Tee ensin Jättiravupyrstöt: ota ravut ajoissa sulamaan. Valuta neste pois ravuista ja laita pieneen kippoon. Laita rapujen päälle öljy, chili ja suola. Sekoittele ja anna maustua jääkaapissa sen aikaa kun teet muut.

Parmesankupit: Raasta Parmesan karkeaksi raasteeksi ja asettele leivinpaperille mataliksi kasoiksi (kts. kuva alla).

 Paista 200 C uunissa noin 5 minuuttia, kunnes juusto sulaa ja vähän saa väriä (huom, vain vähän).

 Nosta pelti uunista, odota vähän ja nostele paistinlastalla varovasti paistetut parmesan-kiekot yksi kerrallaan ylösalaisin asetettujen snapsilasien päälle. Anna jäähtyä ja kovettua.

Avokadomousse: halkaise avokado, poista kivi ja koverra lusikalla avokado kulhoon (tai korkeareunaiseen kippoon tai lasiin). Lisää muut ainekset, sitruunamehua ensin vähemmän, ja surauta sauvasekoittajalla tasaiseksi massaksi. Maista ja isää mausteita tarvittaessa. 

 Laita mousse pursotinpussiin.

Kokoaminen: laita lautaselle ensin hernepyree , jonka tällä kerralla tein ilman kermaa. Sen jälkeen nosta varovasti yksi parmesankuppi pyreen viereen. Kupit ovat kuitenkin hauraita, joten käsittele varoen. Pursota kuppiin avokadomoussea ja nostele päälle pari jättiravunpyrstöä. Nauti!

Laita juustoraaste ohuiksi, pyöreiksi kiekoiksi leivinpaprille.

Paista uunissa, kunnes juusto sulaa ja ne saavat vähän väriä.

Nostele paistinlastan avulla juustokiekot snapsilasien päälle ja paina varoen sormilla reunoja.

Kannattaa laittaa hernepyree ensin lautaselle ja sen jälkeen parmesan-kupit, joihin pursotat avokadomoussen.

Ihanat värit ja herkulliset maut!

MAMMAN TOUHUJA

 Aamun aurinko nousee Pohjois-Italiassa vuorten takaa hennon punertavana ja siivilöityy verhojen raosta Mamman silmäluomia kutittelemaan. Raukeaa venyttelyä lämpimän peiton alla vähän aikaa ja sitten Mamma ponnahtaa ylös kahvin keittoon.

 Aamiasmunakasta sekoitellessaan Mamman ajatukset karkaavat jo iltaan ja mikäpä muu mielessä taas on, kuin ruoka! Mamma tuijotteli illalla Master Chef -ohjelmaa pikkuruisesta televisioruudusta ja hymähteli kilpailijoiden pastantekoyrityksille. Mutta ajatuksiin jäi kaihertamaan se "Ricotta e Spinaci" -pasta, jossa raviolin sisälle piilotetaan ricotta-pinaattipedille kananmunkeltuainen. Ja kun terävä veitsi leikkaa pastan pinnan rikki, keltuainen valuu herkullisena kastikkeena ulos.

 Mamman aivoissa suorastaan surisee, kun illallinen alkaa muotoutua kuvina ajatuksiin. Alkuruokana siis pastaa. Ja pääruoka haetaan kylän kalastajalta iltapäivällä, kun veneet ovat saapuneet rantaan...tai kalat kauppiaan tiskiin. Kalaa ja joku pieni kastike sen seuraksi. Mutta jo päivällä pitää laittaa jälkiruoka tulemaan, sillä kotoa löytyy kullankeltainen pullo Limoncelloa, sitä Etelä-Italiasta viime kesän matkalta tuotua sitruunalikööriä. 

 Aterian osaset mielessään Mamma kipittää kylän kauppaan, nakkaa koriin kalan lisäksi paksua kuohukermaa, hakee juustokaupasta lohkareen parmesania ja purkillisen ricottaa ja lopuksi kauhaisee puutarhasta kainaloon pinaattia, nyhtää maasta ohuita kevätsipulin varsia ja nyppää muutaman Salvian oksan. Tuoksut vanavedessään Mamma purjehtii sisään ja nostaa korin pöydälle.

 Ihan ensimmäisenä on laitettava jälkiruoka tulemaan. Punainen esiliina eteen ja kattila tulille. Kermaa, maitoa, sokeria ja aah! Limoncelloa reilu loraus. Pikkuruiseen lasiin Mamma kaataa pienen tilkan sitruunaista likööriä ja maistaa - mmmm, maut ovat tallella! Kauha sekoittelee keitosta kiehumispisteeseen ja sokeri sulaa. Lopuksi sekaan pari livatelehteä ja neste kaadetaan jälkiruokamaljoihin ja nostetaan jääkaappiin jähmettymään.

 Aika kiertyy myöhäiseen iltapäivään, päivätorkut on nukuttu ja on aika aloittaa illallisen valmistelut. Jauhopussi heilahtaa pölisten pöydälle ja kananmunat seuraavat varovasti perässä. Ja ei aikaakaan, kun Mamma on uponnut lähes olkapäitä myöten taikinakulhoon. Mamman hauis on kuin painonnostajan reisi, kun hän vaivaa taikinaa ja taivuttaa sen tahtoonsa. Muutaman minuutin jälkeen taikinasta on tullut sileä pallo ja se laitetaan lepäämään.

 Sen jälkeen Mamma touhuaa kuin pyörremyrsky vähän aikaa; ricotta valutetaan, pinaattia suikaloidaan, sekoitetaan keskenään ja maustetaan. Kala leikataan paloiksi, kuorrutetaan parmesanilla ja korppujauhoilla, kevätsipulit viipaloidaan ohuiksi ja pinaattia hienonnetaan lisää. Voipaketti retkottaa pöydällä kuin lepopäiväänsä viettävä turisti odottaen pääsevänsä mukaan hommiin.

 Pappa on valjastettu hommiin ja pastakone kiinnittyy pöydän reunaan tiukasti. Mutta sitten Mamma ottaa ohjakset - ja taikinan - käsiinsä ja alkaa kiertää kampea. Pikkuhiljaa taikina venyy ja tulee ohuemmaksi. Lähestulkoon läpinäkyvässä taikinassa on hyvä sitko, eikä se repeile vaikka Mamma helmat hulmuten heilauttaa sen toiselle pöydälle. 

 Ricottakulho kainaloon ja pikkuruisella lusikalla pastan päälle nostellaan kekoja herkullisen näköistä juustoa. Sitten seuraa rumpujen päristelyä ja jännitys leikkaa jauhoista ilmaa, kun Mamma rikkoo munan kerrallaan, valuttaa kuorista varoen valkuaiset pois ja  kellauttaa ehjät keltuaiset ricottapesään. Varoen hän asettaa päälle toisen levyn pastaa (alla on vähän paksumpi levy kuin päällä, kuin insinööri hän on mankeloinut pastaa koneellaan). Pastakerrokset taputellaan varoen kiinni ja leikataan vielä lopulliseen muotoonsa taikinapyörällä.

 Vesi poreilee kattilassa ja höyry täyttää jauhojen kyllästämän ilman. Reikäkauha valmiina Mamma katselee, kun raviolityynyt keinuvat vedessä kuin veneet aalloilla. Keltuaiset kuultavat ohuen taikinan läpi ja odottavat pääsyään lautaselle.

 Vihdoin on aika nostaa raviolit valumaan hetkeksi. Heittää voikimpale paistinpannulle ruskistumaan. Silpoa muutama Salvian lehti sekaan. Pähkinäinen tuoksu leviää pannulta ja Mamma valuttaa ruskeaa voita lautasille. Varovasti päälle nostellaan pari raviolia ja vielä pari tippaa voita ja rapeaksi käristyneet Salvian lehdet. Raastin heiluen parmesanista leviää kerros hienoa juustoa vielä kaiken päälle. 

 Esiliina nurkkaan ja lasiin tilkka punaviiniä. Haarukat ja veitset kiiltelevät kynttilän valossa ja odottavat pääsyä ruoan kimppuun. Ja sitten on aika leikata pehmeän, mutta napakan pastan pinta ja katsoa, kuinka keltuainen leviää kastikkeena pastan joukkoon. Vesi kihoaa suupielten lisäksi silmiin ja makunystyrät huokailevat. Aah! Ihanaa! Herkullista! Mahtavaa!

 Mamma on onnellinen hetken aikaa, kunnes on aika siirtyä pääruoan pariin...


RAVIOLIT KELTUAISELLA JA RICOTTA-PINAATTITÄYTTEELLÄ (8 kpl)

200 g durum- tai 00- jauhoja
2 kananmunaa
1/2 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
1 prk Ricotta-juustoa
muutama Baby-pinaatin lehti
1/2-1 tl suolaa
1 rkl sitruunanmehua
rouhittua mustapippuria
kananmunankeltuaisia 1/ravioli 

 Punnitse jauhot kulhoon ja tee keskelle kolo. Riko kananmunat koloon. Lisää suola ja oliiviöljy. Sekoita haarukalla munien rakenne rikki. Lisää vesi ja ala sekoittaa ja vaivata taikinaa käsin. Vaivaa taikinaa pöydällä viitisen minuuttia, kunnes se on sileää ja kiinteää. Laita taikina kelmuun lepäämään huoneen lämpöön puoleksi tunniksi.

 Tee täyte. Valuta ricottajuustoa siivilässä, jos se on kovin kosteaa. Suikaloi pinaatin lehdet ohuiksi soiroiksi ja leikkaa veitsellä vielä toiseen suuntaan, että saat niistä silppua. Sekoita ne ja suola, sitruunamehu sekä pippuri juuston sekaan. 

 Ota taikinasta puolet ja ala kaulia pastakoneella (tai kaulimella käsin, vaikka se on aika raskasta). Aloita suurimmasta aukosta eli pienimmästä numerosta ja kauli sen läpi pari kertaa. Sen jälkeen pienennä aukkoa jokaisella läpivientikerralla. Tee pohjalevystä vähän paksumpi (itse tein sen numerolla 7) ja pintalevystä ohuempi (numero 8). Taikina saa olla melkein läpikuultavaa. Käytä vähän jauhoja apuna, ettei taikina tartu pöytään tai koneeseen.
 Nosta taikinalevy pöydälle ja nostele päälle ricotta-kekoja. Paina niihin lusikalla syvennys keskelle, johon valutat varovasti kananmunankeltuaisen. Kostuta taikina vedellä täytteen ympäriltä. Laita päälle toinen taikinalevy varoen ja painele taikina täytteen ympäriltä kiinni. Leikkaa taikinapyörällä tai veitsellä ylimääräiset reunat pois.
 Näistä saa tulla aika isoja, sillä niitä on tarkoitettu vain pari / ruokailija alkupalaksi.
 Keitä kiehuvassa vedessä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla vähäksi aikaa valumaan.

SALVIA-VOIKASTIKE

Laita pannulle noin 50 g voita ja anna sen sulaa ja ruskistua. Lisää sekaan muutama Salvian lehti ja anna niitten rapsakoitua.

Nostele lautaselle kasteiketta ja ravioleja ja raasta lopuksi päälle reilusti parmesania.



Mamman kokkailuista voit lukea myös : täältä Italialainen iltapäivä ja täältä Minestrone ja täältä *antipasti* ja täältä Lehtikaali-pekonipasta .

NUORISO KYLÄSSÄ - ALKUPALAT,

 Balsamico-punajuuret kylmäsavulohen kanssa

Edellinen postaus ( klik * ) kertoi vähän taustaa tälle meidän nuorison kyläilylle. Siitä, miten kaikki lähtee aina kuvista ja sen jälkeen väreistä ja tekstuureista, kunnes päätyy makuun. Tämän alkuruoan ensimmäinen osa löytyi Viinimaan sähköpostista ja oikein odotin, että pääsen toteuttamaan tämän.

Lämpimät punajuuret ja kylmä savulohi sopivat kuin nenä päähän tomaatti-mozzarellarenkaan seuraksi. Alkuperäisessä ohjeessa ne oli laitettu näkkileivän päälle, eikä sekään varmasti olisi ollut hullumpi yhdistelmä. Kannattaa kokeilla.

BALSAMICO-PUNAJUURET KYLMÄSAVULOHEN KANSSA  (6 annosta)
(Viinimaan reseptiä mukaillen))

3 keskikokoista punajuurta
vettä

LISÄKSI
2 rkl voita
1-2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa

1/2 tl suolaa

1 tl sokeria

ripaus mustapippuria 

1 tl sormisuolaa
1 rkl silputtua, tuoretta timjamia

n. 150 g kylmäsavulohta viipaloituna

seesaminsiemeniä

 Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Näin talviaikaan siihen menee hyvinkin tunti. Kaada vesi pois ja kuori punajuuret. Leikkaa ne sen jälkeen pienehköiksi kuutioiksi. Voit tehdä alkuruoan tähän vaiheeseen valmiiksi odottamaan.

 Laita kylmäsavulohta lautaselle kauniisti taiteltuna.

Laita paistinpannulle voi sulamaan. Lisää päälle punajuuret ja anna lämmetä käännellen. Kaada päälle balsamico ja mausta sen jälkeen suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. 

 Kääntele punajuuria paistinlastalla ja anna niiden karamellisoitua. 

Nostele lohen päälle punajuurikuutioita. Ripottele päälle seesaminsiemeniä ja sormisuolaa sekä vähän timjamia.

TOMAATTI-MOZZARELLA-RENGAS

 Pinterestin pirullinen tarjonta sai minut taas kerran ihan sekaisin. Tutkiskelin kuvia samalla miettien, että millaista ruokaa tarjoaisin viikonloppuna, kun meidän nuoriso oli tulossa syömään. Ranskalaisen Bernard Dauphinin blogin kuva jäi vaivaamaan minua niin paljon, että päätin tarttua härkää sarvista eli Google-kääntäjään turvautuen selvittää, miten tämä uskomattoman hienon näköinen alkuruoka oli rakennettu.
 Aika monta hikistä hetkeä sain upotettua tähän pipertelyyn, mutta hauskaakin oli. Yhdistin myös tähän alkuruokaan mukaeltuna Viinimaan kylmäsavulohi-punajuuri-hässäkän, jolloin sain aikaan hyvän makuisen kokonaisuuden.

TOMAATTI-MOZZARELLA-RENGAS

VOITAIKINARENKAAT

1-2 levyä voitaikinaa

 Anna taikinalevyjen sulaa. Ota kaksi rengasmuottia, joista toinen on n. sentin pienempi halkaisijaltaan.
 Kauli taikinaa ohuemmaksi. Leikkaa taikina noin 2 cm levyisiksi suikaleiksi esim. taikinapyörällä. Kiedo suikale pienemmän renkaan ympärille. Ujuta isompi rengas taikinan päälle siten, että taikina jää renkaitten väliin piiloon.
 Paista 210 C uunissa noin 12-15 min.
Ota pois uunista ja varovasti irrota/liu'uta renkaat pois. Nosta taikinarengas jäähtymään. Toista niin monta kertaa, että sinulla on kuusi rengasta. Valmis rengas saattaa olla vähän kutistunut uunissa, mutta ei haittaa vaikka rengas ei olisi ihan kiinni. Muista jäähdyttää muottirenkaat jokaisen paiston välillä, sillä muuten taikina sulaa ennen kuin saat renkaat ujutettua taikinan molemmin puolin.

Tein ensin liian leveitä ja sitten liian kapeita taikinasuikaleita. Ajattelin pelastaa renkaat laittamalla kaksi ohutta vierekkäin. No ei onnistunut eli ne irtosivat toisistaan kypsinä. Hohhhoijaa. Pientä treeniä vielä vaatii.

Renkaiden irrottaminen kuumina on taitolaji. Minulla on pienet silikonisormisuojat, joilla se kuitenkin onnistui sormien palamatta.

MOZZARELLA-PUOLIKUUT

1 mozzarellapallo
100 g créme fraichea
n. 1/2 dl kuohukermaa
2 1/2 tl agar-agaria

 Revi mozzarellapallo paloiksi kattilaan. Lisää sekaan creme fraiche ja kuohukerma sekä agar-agar. Kuumenna kattilassa hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes mozzarella on sulanut ja massa on tasaista.
 Laita rengasmuotti lautaselle. Kaada varovasti vähän jäähtynyttä massaa muottiin. Massaa tulee vielä toinenkin rengas täyteen. Ei haittaa vaikka massaa vähän valuisi renkaan alta. Laita päälle tuorekelmu ja laita jääkaappiin hyytymään 3-4 tunniksi tai yön yli.

Jännitin ennakkoon, että irtoaako juusto muotistaan, mutta se onnistui yllättävän helposti.

Leikkaa kiekko ensin puoliksi.

Ja seuraavaksi puolikas kiekko taikinarenkaitten paksuisiksi viipaleiksi.

TOMAATTIALUSTA

100 g paseerattua tomaattia
ripaus suolaa ja sokeria
1 liivatelehti

 Laita liivatelehti kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kaada paseerattu tomaattisose kattilaan ja mausta ripauksella suolaa ja sokeria.
 Purista vesi liivatteesta pois ja lisää liivate tomaattisoseen sekaan sekoittaen.
 Kaada seosta pienille lautasille ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi.

Tee BALSAMICO-KAVIAARI .

PIKKUTOMAATIT

eri värisiä tomaatteja

 Itselläni oli pieniä keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja, molempia 5.
 Tee tomaatteihin pieni viilto. Kiehauta kattilassa vettä ja laita tomaatit noin minuutiksi kiehuvaan veteen. Ota pois samantien ja laita kylmään veteen vähäksi aikaa. 
Ota pois vedestä ja kuori tomaatit. Kuoren pitäisi irrota helposti.
 Leikkaa tomaatit halki ja poista siemenet. Kuutioi ihan pieniksi kuutioiksi.

ANNOKSEN KOKOAMINEN

 Irrota mozzarellat varovasti rengasmuoteista (voit auttaa vähän veitsellä reunasta, mutta ainakin itselläni, nämä irtosivat helposti). Leikkaa mozzarella ensin puoliksi ja sen jälkeen viipaloi siten, että sinulla on noin taikinarenkaitten levyisiä puolikuun mallisia juustoja.

 Ota pienet tomaattilautaset ja aseta ne keskelle isompaa lautasta. Laita moazzarella taikinarenkaaseen ja nosta rengas pystyyn tomaattisoseen päälle.
 Nostele pienellä lusikalla kuutioituja tomaatteja mozzarellan päälle. Ripottele annokseen myös balsamico-kaviaaria (omasta kaviaaristani tuli tällä kertaa aika pientä helmeä...).
 Aseta päälle joko mini-rucolaa, basilikaa tai jotain muuta haluamaasi yrttiä.

Viikonlopun "askarteluvinkki" 😅!

NUORISO KYLÄSSÄ - PIENTÄ PIPERTELYÄ

 Saatiin viikko sitten nuoriso taas kyläilemään ja silloin tekee mieli aina vähän piperrellä keittiössä. Aloitan usein ruokalajien suunnittelun Pinterestistä. Jep, selailen siis kuvia. Tälläkin kertaa aloitin "Food plating" -otsikon alta tutkimisen. Kun löytää yhden mielenkiintoisen näköisen annoksen ja siihen käytetyt aineet, on helppoa (no ei todellakaan) miettiä, mitä muuta tarjoilisi.

Tällä kertaa koin ensimmäisen herätyksen tämän tomaatti-mozzarella-renkaan kohdalla. Kuva oli niin upea (alkuperäinen löytyy täältä *klik* ), että en voinut kuin ihastella ja hämmästellä. 

Olin jo aiemmin löytänyt muualta tuon kylmäsavulohen balsamico-punajuurilla ja ajattelin, että nämä voisi yhdistää.

Siis alkuruoka: 👍.

Pääruoan kohdalla mietin, että mikä olisi suht' helppoa uuniruokaa tai vastaavaa eli että saisin kaikki valmistumaan samoihin aikoihin. Päädyin tekemään kananugetteja corn flakes -kuorrutteella ja niiden lisukkeiksi kukkakaalipyreen ja porkkanapyreen , johon tällä kertaa laitoin vielä pari reilua lusikallista tuorejuustoa sekaan. Ja tietysti vähän sweet chili -kastiketta. Perfect!

Jälkiruokana oli lakupannacotta, vadelmamousse, salmiakki"kaviaari" (Haganolin Apteekin salmiakkimixeristä), vadelmia ja vähän LU Bastogne -keksimurua.

Vähän aikaa ruoan sulattelua ja kahvin kanssa maistui vielä Key lime pie, joka oli tällä kertaa tehty tämän kauden mahtavista veriappelsiineistä, jotka tosin olivat niin makeita, että puristin sekaan vielä puolikkaan sitruunan mehun.

Täydellinen päätös päivän herkutteluun!

Laittelen reseptejä tänne pikku hiljaa, kun ehdin.

Nyt alkuun siis näitä kuvamaisteluja!

ALKURUOKA: 

 CHILIKATKARAVUT SITRUUNALLA

 Seuraavat kolme päivitystä ovat jatkoa edelliseen "Viikonlopun kokkailuja" -postaukseen. Nyt ollaan siis näyttävän, mutta superhelpon alkuruoan kimpussa.

CHILIKATKARAVUT SITRUUNALLA  - 2 annosta

pieni kourallinen katkarapuja / ruokailija

1/2 punainen chilipalko 

kourallinen persiljaa

1/2 sitruuna

paistamiseen öljyä

 Sulata katkaravut muutaman tunnin ajan jääkaapissa. Purista katkaravuista kevyesti sulanut neste ja laita ravut pieneen kulhoon.

 Pilko pieniksi kuutioiksi chili ja revi persilja pieneksi. Leikkaa sitruunasta kaksi ohutta rengasta ja purista lopusta sitruunasta mehu rapujen päälle. Laita sitten rapujen sekaan chilisilppu ja melkein kaikki persilja (jätä vähän koristeluun) ja sekoita.

 Kuumenna pannulla öljyä ja lisää katkaravut sekaan. (Jos haluat, voit antaa rapujen marinoitua jonkun aikaa, esim. jos valmistelet muita ruokia, mutta se ei ole välttämätöntä). Paista katkarapuja vain pari minuuttia eli sen aikaa, että ne ovat kypsiä, mutta eivät kumisia.

 Nosta lautaselle sitruunaviipale ja sen päälle keko katkarapuja. Ripottele päälle vielä silputtua persiljaa. 

 Tarjoile tuoreen leivän ja kuivan valkoviinin kanssa.

VIIKONLOPUN KOKKAILUJA 

Viime viikonloppuna sain taas herätyksen kuvien selailusta. Pinterest on pullollaan kaikkia ihania kuvia, ruokien pleittaamista, molekyyligastronomiaa, alkuruokia, jälkiruokia, mitä-vaan-ruokia.

Niiden kuvien innoittamana lähdin rakentamaan ateriaa lauantai-illaksi. Reseptejä laittelen tänne myöhemmin, mutta nyt pientä esimakua kuvien kera.

Alkuruokana chilikatkaravut sitruunapedillä.

Pääruokana glaseerattu possun sisäfilé kukkakaalipyreellä, lisukkeina perunasipsit, parsakaalia ja uunipunajuuria fetalla.

Jälkiruokana mustaherukkapallot suklaakakulla ja samettikuorrutteella, lisänä mustaherukkahelmiä tai -kaviaaria eli pientä kokeilua taas molekyyligastronomian parissa.

Hyviä makuja, kivoja kokkailusessioita!

Pientä koti-masterchef-pipertelyä!

NUORISO KYLÄSSÄ,

MUTSI HIFISTELEE

 Kun oikein sopii ja sovittelee, löytyy aika, jolloin saamme kaikki perheen jäsenet yhteiseen pöytään. Viikko sitten saatiinkin nuoriso meille syömään ja se on itselleni aina ihanaa. Pää alkaa pursuilla kaikkia ruokakuvia ja lisää löytyy netistä. Mutsi hifistelee, kuten poikani kerran totesi, kun oli syömässä ja olin vähän panostanut asetteluunkin. Mutta eikö niin, että ulkonäöllä houkutellaan - myös ruokapöydässä.

 Pakastimesta löytyi pussillinen kampasimpukoita, joten niitten ympärille lähti kehittymään myös tämä ruokasuunnittelu. Ensin ajattelin tehdä perus-voi-timjami-kampasimpukat, mutta halusin annokseen myös väriä, joten tein hernepyreen siihen kylkeen. Se tuntuikin olevan SE juttu tässä annoksessa eli täydensi loistavasti kampasimpukoita. Jätin pyreestä pois aiemmin käyttämäni kerman ja silloin herneen maku vielä korostui.

 Pääruoka syntyi pekoni-possusta ja sen kanssa tein kukkakaalipyreen ja väriä tuli porkkanapyreestä . Näitä olen tehnyt siis aiemminkin, samoin kuin perunasta sipsejä vähän rakennetta tuomaan. 

 Uutena oli punasipuli-confit, herkullinen, vähän etikkainen lisuke, jota on tullut tuon kerran jälkeen syötyä kalan ja kanankin kanssa (onneksi kaikki ei siis mennyt tällä kertaa 😉 ). 

PUNASIPULI-CONFIT

2 isoa punasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl + 2 rkl oliiviöljyä
pieni oksa timjamia
3 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl balsamiviinietikkaa
3 rkl fariinisokeria
1 neilikka
1 laakerinlehti
sormisuolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä

 Kuori ja viipaloi sipulit (itse tein renkaita, mutta makuunhan se ei vaikuta). Laita kattilaan 2 rkl öljyä, timjami ja vähän murskattu valkosipuli. Lisää sipulit. Paista miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 10 minuuttia.
 Lisää etikat, sokeri, neilikka ja laakerinlehti. Kiehauta seos ja vähennä lämpö minimiin. Anna hautua, kunnes neste on imeytynyt sipuleihin. Kansi kannattaa olla pois.
 Lisää sipuleille 2 rkl öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Poista neilikka ja laakerinlehti. Laita purkkiin, kansi kiinni ja jääkaappiin tekeytymään.

 Samoin salaatti oli uusi yhdistelmä itselleni. Näin sen jossain lehdessä tai netissä ja tästä tuli kyllä suosikki raikkaudellaan. 

RAIKAS SALAATTI

1/2 pieni vesimeloni

1/2-1 kurkku

reilusti basilikan lehtiä

2-3 ruokalusikallista oliiviöljyä

fetaa 

 Kuutioi vesimeloni pieniksi kuutioiksi ja laita salaattiastian pohjalle. Revi tai leikkaa basilikan lehtiä reilu määrä ja ripottele kerros vesimelonien päälle.

 Kuori ja kuutioi kurkku ja laita niitä seuraavaksi. Kurkkujen päälle uusi kerros basilikaa.

 Ripottele päälle oliiviöljyä.

 Viimeiseksi murenna reilusti fetaa kaiken päälle ja vielä muutama tippa oliiviöljyä. Anna tekeytyä vähän aikaa jääkaapissa.

Ja lopuksi kakku.

 Varsinaista jälkiruokaa en tehnyt, mutta kahvit keitettiin ja sen kanssa olin valmistanut edellisenä päivänä hyytymään valkosuklaa-vadelmakakun. 

 Olipa taas kiva kokkailusessio. Kaikki onnistuu, kun aikatauluttaa hyvin. Miettii etukäteen, että minkä voi tehdä edellisenä päivänä (kakku ja confit), mistä aloittaa ruoan tarjoilupäivänä (salaatti) ja pyreet voi tehdä hyvissä ajoin ja lämmittää juuri ennen lautaselle laittoa. Samoin sipsit perunasta voi tehdä ajoissa, niidenhän ei tarvitse olla lämpimiä. Possu on uunissa sen aikaa, kun alkuruokaa syödään ja siis kampasimpukat paistetaan melkein samalla, kun porukka istuu pöytään.

 Ihania hifistelysessioita voikin kokea sitten, kun pääsee kaikkia aineksia pleittaamaan. Nam!