ARANCINIT eli täytetyt riisipyörykät

 Monesti itseäni jää vaivaamaan jokin ruokakuva. Jokin, joka näyttää ja kuulostaa herkulliselta. Jota olisi ihan ehdottomasti päästävä maistamaan. Arancini eli täytetty riisipyörykkä on yksi sellainen. Näin ensimmäisen kuvan näistä herkullisista "auringoista" jo vuosia sitten ja aina välillä ne ovat putkahdelleet jostain uudelleen. 

 Tällä viikolla näin kävi taas ja lueskelin sitten useampi reseptejä näitten arancinien valmistuksesta. Ja torstai-iltana puoli yhdeksän aikaan ponnahdin ylös tuolistani ja päätin laittaa risoton tulille (sillä risoton täytyy jäähtyä ihan kylmäksi ennen kuin näitä voi alkaa tehdä). Koko perjantaipäivän töissä näin jo silmissäni illan herkutteluhetken, kun saisin nämä juustoa valuvat, rapeapintaiset pyörykät lautaselleni!

 Ja kyllä! Vaivannäkö kannatti ja tuloksena oli pienoinen hurmoshetki, kun pääsimme syömään. Suuri suositus!!! Ja lasillinen italiaista chiantia täydensi nautinnon.

ARANCINIT (12 kpl)

2,5 dl risottoriisiä (minulla Arborio)

6 dl vettä + kasvisliemikuutio

reilu tl suolaa 

mustapippuria

ripaus sahramia tai kurkumaa

1 rkl voita

1-2 dl parmesanraastetta

1 pallo mozzarellaa

pari siivua savukinkkua

pestoa

1 kananmuna

2 dl korppujauhoja

n. 1 l öljyä

 Keitä ensin risottoriisi vedessä, johon olet laittanut kasvisliemikuution (vajaa 20 min). Keitä riisi hiukan ylikypsäksi ja kaada vesi pois. Sekoita sekaan voi ja mausteet (sahrami tai kurkuma on lähinnä tuomaan väriä). Lisää parmesan ja sekoita. Anna jäähtyä joko vesihauteessa tai vaikka yön yli.

 Pilko mozzarella ja kinkku pieniksi kuutioiksi.

Vatkaa kananmuna syvässä lautasessa ja lisää pari lusikallista vettä. Laita toiseen astiaan (kulhoon tai lautaselle) osa korppujauhoista (lisää niitä sen mukaan, kuin on tarve). 

 Kostuta kädet vedellä ja ota lusikalla reilu nokare riisiä kämmenelle. Paina se littanaksi kupiksi, johon laita vähän kinkkua, mozzarellaa ja puolisen teelusikallista pestoa. Kääri riisi täytteen ympärille (voit lisätä vähän riisiä, jos tarpeen). Sulje palloksi ja laita odottamaan lautaselle.

 Kun olet täyttänyt kaikki pallot, ota yksi pallo kerrallaan, pyöritä se ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa. Laita uudelleen lautaselle ja laita lautanen jääkaappiin noin 15 minuutiksi.

 Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa n. 170 asteiseksi (eli kunnes vaalea leipäpala ruskistuu noin minuutissa) ja laita kattilaan neljä riisipalloa kerrallaan. Kääntele palloja välillä ja anna niitten kypsyä noin 5-6 minuutin ajan. Nosta pallot pois öljystä reikäkauhalla leivinpaperin päälle valumaan.

Nauti esim. sweet chili tai tomaatti -kastikkeen kanssa.

Sottaisin hetki valmistuksessa on tämä, kun kämmenellä pitää muodostaa täytetty pyörykkä.

Toisen sotkun saa aikaan, kun nämä pyörykät uitetaan ensin kananmunassa ja sitten kieritellään korppujauhoissa.

Vaarallisin hetki on tässä, kun pitää varovasti pudotella korppujauhotetut pyörykät kuumaan öljyyn.

Vielä pieni hetki, ennen kuin pääsee syömään!

Sisältä paljastuu yllätys, kun juusto venyy.

Sisälle voi laittaa täytteeksi myös esim. aurinkokuivattua tomaattia tai basilikaa tai mitä nyt mieleen tuleekaan.

Dippailimme näitä pyöryköitä sweet chili kastikkeeseen ja se oli piste iin päälle. 

Raikkaan fenkoli-omena-salaatin kanssa ei sitten muuta ruokaa tarvittukaan. Mieli olisi tehnyt syödä vaikka kuinka monta, mutta vatsa täyttyi aika nopeasti, joten muutama arancini jäi vielä huomiseksin. Aah!

MAMMAN TOUHUJA, osa 2

 Mamman touhut olivat alkaneet lauantaina Master Chef -ohjelman innoittamina ja päivällä olikin jo pitänyt laittaa aluille jälkiruoka. Herkullista Limoncello -likööriä oli säilytetty kaapissa kuin kalleimpia kruununjalokiviä ja nyt se pääsisi loistamaan jälkiruoan helmenä.

 Limoncellon hieno, voimakkaan sitruunainen maku sulautui hennoksi kermaisen pannacotan seassa. Mansikat ovat tähän aikaan vuodesta aika mauttomia, totesi Mamma, maistettuaan yhtä mansikkaa ja siksi hän päätti upottaa nekin kullankeltaiseen nesteeseen marinoitumaan. Pihalta haetut basilikat suikaloitiin lisämausteeksi nesteeseen ja ihanat aromit leijailivat keittiössä.

 Illalla alku- ja pääruoan jälkeen, kun vatsat pullottivat ja silmäluomia painoi, Mamma kipaisi vielä jääkaapille. Hyytyneet pannacotat nosteltiin esille ja mansikkakulho seurasi perässä.
 Kermaisen pannacotan päälle Mamma lusikoi kasan mansikoita, kaatoi pikkuruiseen lasiin vielä Limoncello-tujauksen ja tarjoili jälkiruoan. Lusikka lohkaisi palan tutisevaa pannacottaa ja pari mansikan lohkoa, joista roikkui suikale basilikaa. Aah ja nam ja mmmm.
 Aina on tilaa vielä yhdelle jälkiruoalle, totesi Mamma!

LIMONCELLO-PANNACOTTA (4 annosta)

2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
3 rkl Steviaa (tai sokeria)
1/2 dl Limoncello-likööriä
2 liivatelehteä

 Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. 

 Laita kattilaan kerma, maito, Stevia ja likööri. Kiehauta koko ajan sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja liuota liivatelehdet joukkoon koko ajan sekoittaen. 

 Kaada seos annosmaljoihin ja laita jääkaappiin viilenemään ja hyytymään. 

 Tarjoile pannacotat esim. Limoncello-mansikoitten kanssa.

MAMMAN TOUHUJA

 Aamun aurinko nousee Pohjois-Italiassa vuorten takaa hennon punertavana ja siivilöityy verhojen raosta Mamman silmäluomia kutittelemaan. Raukeaa venyttelyä lämpimän peiton alla vähän aikaa ja sitten Mamma ponnahtaa ylös kahvin keittoon.

 Aamiasmunakasta sekoitellessaan Mamman ajatukset karkaavat jo iltaan ja mikäpä muu mielessä taas on, kuin ruoka! Mamma tuijotteli illalla Master Chef -ohjelmaa pikkuruisesta televisioruudusta ja hymähteli kilpailijoiden pastantekoyrityksille. Mutta ajatuksiin jäi kaihertamaan se "Ricotta e Spinaci" -pasta, jossa raviolin sisälle piilotetaan ricotta-pinaattipedille kananmunkeltuainen. Ja kun terävä veitsi leikkaa pastan pinnan rikki, keltuainen valuu herkullisena kastikkeena ulos.

 Mamman aivoissa suorastaan surisee, kun illallinen alkaa muotoutua kuvina ajatuksiin. Alkuruokana siis pastaa. Ja pääruoka haetaan kylän kalastajalta iltapäivällä, kun veneet ovat saapuneet rantaan...tai kalat kauppiaan tiskiin. Kalaa ja joku pieni kastike sen seuraksi. Mutta jo päivällä pitää laittaa jälkiruoka tulemaan, sillä kotoa löytyy kullankeltainen pullo Limoncelloa, sitä Etelä-Italiasta viime kesän matkalta tuotua sitruunalikööriä. 

 Aterian osaset mielessään Mamma kipittää kylän kauppaan, nakkaa koriin kalan lisäksi paksua kuohukermaa, hakee juustokaupasta lohkareen parmesania ja purkillisen ricottaa ja lopuksi kauhaisee puutarhasta kainaloon pinaattia, nyhtää maasta ohuita kevätsipulin varsia ja nyppää muutaman Salvian oksan. Tuoksut vanavedessään Mamma purjehtii sisään ja nostaa korin pöydälle.

 Ihan ensimmäisenä on laitettava jälkiruoka tulemaan. Punainen esiliina eteen ja kattila tulille. Kermaa, maitoa, sokeria ja aah! Limoncelloa reilu loraus. Pikkuruiseen lasiin Mamma kaataa pienen tilkan sitruunaista likööriä ja maistaa - mmmm, maut ovat tallella! Kauha sekoittelee keitosta kiehumispisteeseen ja sokeri sulaa. Lopuksi sekaan pari livatelehteä ja neste kaadetaan jälkiruokamaljoihin ja nostetaan jääkaappiin jähmettymään.

 Aika kiertyy myöhäiseen iltapäivään, päivätorkut on nukuttu ja on aika aloittaa illallisen valmistelut. Jauhopussi heilahtaa pölisten pöydälle ja kananmunat seuraavat varovasti perässä. Ja ei aikaakaan, kun Mamma on uponnut lähes olkapäitä myöten taikinakulhoon. Mamman hauis on kuin painonnostajan reisi, kun hän vaivaa taikinaa ja taivuttaa sen tahtoonsa. Muutaman minuutin jälkeen taikinasta on tullut sileä pallo ja se laitetaan lepäämään.

 Sen jälkeen Mamma touhuaa kuin pyörremyrsky vähän aikaa; ricotta valutetaan, pinaattia suikaloidaan, sekoitetaan keskenään ja maustetaan. Kala leikataan paloiksi, kuorrutetaan parmesanilla ja korppujauhoilla, kevätsipulit viipaloidaan ohuiksi ja pinaattia hienonnetaan lisää. Voipaketti retkottaa pöydällä kuin lepopäiväänsä viettävä turisti odottaen pääsevänsä mukaan hommiin.

 Pappa on valjastettu hommiin ja pastakone kiinnittyy pöydän reunaan tiukasti. Mutta sitten Mamma ottaa ohjakset - ja taikinan - käsiinsä ja alkaa kiertää kampea. Pikkuhiljaa taikina venyy ja tulee ohuemmaksi. Lähestulkoon läpinäkyvässä taikinassa on hyvä sitko, eikä se repeile vaikka Mamma helmat hulmuten heilauttaa sen toiselle pöydälle. 

 Ricottakulho kainaloon ja pikkuruisella lusikalla pastan päälle nostellaan kekoja herkullisen näköistä juustoa. Sitten seuraa rumpujen päristelyä ja jännitys leikkaa jauhoista ilmaa, kun Mamma rikkoo munan kerrallaan, valuttaa kuorista varoen valkuaiset pois ja  kellauttaa ehjät keltuaiset ricottapesään. Varoen hän asettaa päälle toisen levyn pastaa (alla on vähän paksumpi levy kuin päällä, kuin insinööri hän on mankeloinut pastaa koneellaan). Pastakerrokset taputellaan varoen kiinni ja leikataan vielä lopulliseen muotoonsa taikinapyörällä.

 Vesi poreilee kattilassa ja höyry täyttää jauhojen kyllästämän ilman. Reikäkauha valmiina Mamma katselee, kun raviolityynyt keinuvat vedessä kuin veneet aalloilla. Keltuaiset kuultavat ohuen taikinan läpi ja odottavat pääsyään lautaselle.

 Vihdoin on aika nostaa raviolit valumaan hetkeksi. Heittää voikimpale paistinpannulle ruskistumaan. Silpoa muutama Salvian lehti sekaan. Pähkinäinen tuoksu leviää pannulta ja Mamma valuttaa ruskeaa voita lautasille. Varovasti päälle nostellaan pari raviolia ja vielä pari tippaa voita ja rapeaksi käristyneet Salvian lehdet. Raastin heiluen parmesanista leviää kerros hienoa juustoa vielä kaiken päälle. 

 Esiliina nurkkaan ja lasiin tilkka punaviiniä. Haarukat ja veitset kiiltelevät kynttilän valossa ja odottavat pääsyä ruoan kimppuun. Ja sitten on aika leikata pehmeän, mutta napakan pastan pinta ja katsoa, kuinka keltuainen leviää kastikkeena pastan joukkoon. Vesi kihoaa suupielten lisäksi silmiin ja makunystyrät huokailevat. Aah! Ihanaa! Herkullista! Mahtavaa!

 Mamma on onnellinen hetken aikaa, kunnes on aika siirtyä pääruoan pariin...


RAVIOLIT KELTUAISELLA JA RICOTTA-PINAATTITÄYTTEELLÄ (8 kpl)

200 g durum- tai 00- jauhoja
2 kananmunaa
1/2 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
1 prk Ricotta-juustoa
muutama Baby-pinaatin lehti
1/2-1 tl suolaa
1 rkl sitruunanmehua
rouhittua mustapippuria
kananmunankeltuaisia 1/ravioli 

 Punnitse jauhot kulhoon ja tee keskelle kolo. Riko kananmunat koloon. Lisää suola ja oliiviöljy. Sekoita haarukalla munien rakenne rikki. Lisää vesi ja ala sekoittaa ja vaivata taikinaa käsin. Vaivaa taikinaa pöydällä viitisen minuuttia, kunnes se on sileää ja kiinteää. Laita taikina kelmuun lepäämään huoneen lämpöön puoleksi tunniksi.

 Tee täyte. Valuta ricottajuustoa siivilässä, jos se on kovin kosteaa. Suikaloi pinaatin lehdet ohuiksi soiroiksi ja leikkaa veitsellä vielä toiseen suuntaan, että saat niistä silppua. Sekoita ne ja suola, sitruunamehu sekä pippuri juuston sekaan. 

 Ota taikinasta puolet ja ala kaulia pastakoneella (tai kaulimella käsin, vaikka se on aika raskasta). Aloita suurimmasta aukosta eli pienimmästä numerosta ja kauli sen läpi pari kertaa. Sen jälkeen pienennä aukkoa jokaisella läpivientikerralla. Tee pohjalevystä vähän paksumpi (itse tein sen numerolla 7) ja pintalevystä ohuempi (numero 8). Taikina saa olla melkein läpikuultavaa. Käytä vähän jauhoja apuna, ettei taikina tartu pöytään tai koneeseen.
 Nosta taikinalevy pöydälle ja nostele päälle ricotta-kekoja. Paina niihin lusikalla syvennys keskelle, johon valutat varovasti kananmunankeltuaisen. Kostuta taikina vedellä täytteen ympäriltä. Laita päälle toinen taikinalevy varoen ja painele taikina täytteen ympäriltä kiinni. Leikkaa taikinapyörällä tai veitsellä ylimääräiset reunat pois.
 Näistä saa tulla aika isoja, sillä niitä on tarkoitettu vain pari / ruokailija alkupalaksi.
 Keitä kiehuvassa vedessä noin kolme minuuttia ja nosta reikäkauhalla vähäksi aikaa valumaan.

SALVIA-VOIKASTIKE

Laita pannulle noin 50 g voita ja anna sen sulaa ja ruskistua. Lisää sekaan muutama Salvian lehti ja anna niitten rapsakoitua.

Nostele lautaselle kasteiketta ja ravioleja ja raasta lopuksi päälle reilusti parmesania.



Mamman kokkailuista voit lukea myös : täältä Italialainen iltapäivä ja täältä Minestrone ja täältä *antipasti* ja täältä Lehtikaali-pekonipasta .

LAUANTAI-ILLAN ANTIPASTI,TAPAS,ALKURUOKA

 Ilta viilenee Pohjois-Italiassa ja Mamma aloittaa keittiössä touhuilunsa. Kylän teurastaja, Franco, on tuonut muhkean naudan paistipalan naapurilleen ja siitä Mamma aloittaa urakkansa. Terävällä veitsellään hän siivuttelee paistin ja heittää pannuun lorauksen oliiviöljyä - sitä oman puutarhan oliiveista puristettua, kullan keltaisen ja vihreän väristä. Paistipalat kipristelevät pannulla ruskistuessaan ja sen jälkeen ne kumotaan uunivuokaan perunaviipaleiden ja myös pannulla kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa. Tänään valmistuu kaikkien merenkävijöiden ja maakrapujen herkkua, merimiespihviä. Loraus olutta ja pari laakerinlehteä suolan ja rouhitun mustapippurin kanssa mausteeksi ja uuniin.

Mies huutelee leviävien tuoksujen innoittamana nälkäänsä. Lasillinen punaviiniä kiikutetaan hänen nenänsä eteen, mutta jotain muutakin pitäisi keksiä. Merimiespihvi on uunissa reilun tunnin ja Mammankin kupeissa jo kurnii. Jääkaappi auki ja Mamma uppoaa hyllyjen väliin käännellen purkkeja ja pakkauksia ja tutkien sisältöjä.

Oi, kylän lihakauppiaalta haetut, seitinohueksi siivutetut ja ilmakuivatut kinkut lentävät ensimmäisenä lautaselle ja niitten viereen mausteista Pepperoni-makkaraa.

Välillä pitää maistella suolaisia, kivettömiä oliiveja ja niitä Mamma kumoaa tarjolle aikamoisen kasan punaisena hehkuvien kirsikkaluumutomaattien viereen.

Aamulla Mamma kipitteli torille ja haki matkalla pienestä leipomosta vastapaistettua leipää. Usein kainaloon päätyy rapeakuorista, sisuksistaan pehmeää, höyryävän tuoretta ja tuoksuvaa maalaisleipää. Kun siitä murtaa palan, laittaa suuhun mukaan pehmeää juustoa ja huuhtelee kaiken alas pehmeänpunaisella viinillä, on kuin olisi taivaassa - tai ainakin lähellä sitä!

Lautaselle mahtuu vieläkin jotain ja Mamma huomaa, että juustot ovat edelleen pöydällä. Muutama lastu suolakiteiden kirpakoittamaa Parmesania ja käsillä revittyjä paloja pulleasta Mozzarellasta - ja tietysti molempia pitää vähän maistellakin (laadunvarmistusta...). Kepeästi Mamma kääntyy kannoillaan, kipaisee pihalle ja noukkii kasvimaalta muutaman punaisenmehevän mansikan ja vihreänä hehkuvan jääsalaatin lehden sekä muutaman kapeana huojuvan rucolan lehden.

Buon appetito, antipasti on katettu!

Mies ryntää pöydän ääreen, molemmat kahmivat lautasilleen herkkupaloja ja keittiöstä kuuluu vain nautinnollista huokailua! Makujen ilotulitusta; suolaista ja makeaa, rapeaa ja pehmeää.

Ei mene montaakaan hetkeä, kun lautaset tyhjentyvät huimaa vauhtia.

Viimeisiä viedään, mutta jälleen kerran Mamma selvitti nälkäisten vatsojen odotustaiston ennen kuin varsinainen pääruoka valmistuu. Hetkeksi Mamma istuu ja levähtää lasillisen ääressä ja pyyhkii leivänmuruja rinnuksiltaan. Hymyillen.

Italialaisen Mamman kokkailuista voit lukea myös tästä *klik* (kana-caesar-salaatti) sekä tästä *klik*(lehtikaali-carbonarapasta).

SPAGETTI BOLOGNESE

nopeasti arkena, pyhänä pidempään

 Jokaisella on varmaan oma reseptinsä Bolognese -kastikkeeseen tai kotoisasti jauhelihakastikkeeseen. Ja varmaan se on yksi niitä ruokia, joita perheissä tehdään usein. Valmistuu nopeasti ja on täyttävää ja maistuu kaikille.

Tein tänään nopean version bolognesesta, mutta parhaimmillaan se on, jos pystyy hauduttelemaan kastiketta parikin tuntia. Päälle kunnolla parmesania (tai jotain muuta juustoraastetta) ja nauttimaan!

SPAGETTI BOLOGNESE

4oo g jauhelihaa

1 iso sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

1 prk (150 g) viipaloituja herkkusieniä

½-1 dl punaviiniä (tai vettä + ½ lihaliemikuutio)

1 tomaatti

suolaa

mustapippuria

pizzamaustetta

tuoretta oreganoa

Ruskista jauheliha pannulla. Sekoita joukkoon silputtu sipuli ja valkosipuli. Anna kuullottua. Mausta suolalla, pippurilla ja pizzamausteella. Kaada päälle tomaattimurska ja viini, sekoita ja anna hautua niin pitkään, kun ehdit (½-2 t). Lisää loppuvaiheessa herkkusienet n. 10 minuutiksi lopuksi.

Kuutioi tomaatti ja hienonna tuore oregano silpuksi. Lisää ne kastikkeen päälle ja anna kuumentua.

Tarjoile keitetyn spagetin ja raastetun parmesanin kanssa.

ITALIALAISTA PASTAA,

SPAGHETTI AL TONNO E LIMONE

 Olin loppukesästä matkalla Roomassa ja söin siellä todella hyvää tonnikalaspagettia. Sen jälkeen olen monet kerrat aikonut tehdä jotain samantapaista, mutta... No, tänään oli 10 minuuttia aikaa ruoanlaittoon, joten päätin tempaista spaghetti al tonnon tuosta vaan ihan lonkalta. Olin Roomassa ottanut kuvan annoksesta ja ainoa, minkä siitä muistin muuten, oli sitruunainen maku. Vähän tiirailin sitä valokuvaa ja sitten vaan hommiin.

Tuli itse asiassa tosi hyvän makuinen pastaruoka, jota täytyy tehdä toistekin! Ja valmistui todella 10 minuutissa!

SPAGHETTI AL TONNO E LIMONE (2-3 heng.)


250 g (täysjyvä) tuorepastaa
2-3 prk (á 80 g) tonnikalaa vedessä
oliiviöljyä
n. 50 g tuoretta pinaattia
150 g mozzarellapalloja (tai pala)
½ sitruunan mehu ja vähän kuorta
vähän suolaa
rouhittua mustapippuria
kapriksia


Laita spagetti kiehumaan.
Irrota isommista pinaateista lehtiruoti ja pilko veitsellä vähän pinaatteja. Kuumenna öljy esim. wokkipannussa ja kiehauta pinaatit siinä. Lisää joukkoon valutettu tonnikala. Mausta sitruunalla, varovasti suolalla ja pippurilla.
Sekoita joukkoon valutettu pasta, sekoita kunnolla ja lisää lopuksi mozzarellapallot. Sekoita vielä.
Annostele lautasille ja lisää päälle kapriksia.



PITKÄÄN HAUDUTETTUA LIHAPATAA

 Pitkään haudutetut lihapadat ovat ihanaa keskitalven ruokaa. Niin, ymmärrän kyllä, ettei tätä juuri talveksi voi kutsua, kun lämpötila on koko ajan plussan puolella ja jossain pajunkissat yrittävät esitellä valkeita nuppujaan. Joka tapauksessa mureaksi hautunut, mausteinen lihapata maistuu hyvältä tälläkin kelillä. Hesarin ruokatorstaissa oli hyvän tuntuinen pataresepti ja vähän tuunailtuna tein sitä sunnuntain lounaalle. Kuvastakin näkee, että liha suorastaan sulaa suuhun!

ITALIALAINEN LIHAPATA

600 g naudanlapaa tai ulkopaistia
3-4 rkl vehnäjauhoja
100 g pekonia
2 porkkanaa
1 selleri
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä paistamiseen
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 tlk (400 g) kuorittuja säilöttyjä tomaatteja
½-1 prk kidneypapuja
3 dl lihalientä
1 tl kuivattua rosmariinia
suolaa
mustapippuria
2 rkl kapriksia
tuoretta persiljaa
 
Tarjoiluun:
riisiä tai perunamuusia
 
Leikkaa liha reilunkokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Lisää jauhot ja sekoita, kunnes lihapalat ovat tasaisesti jauhojen peitossa.
Viipaloi pekoni tai pilko saksilla. Kuori ja pilko porkkana, selleri, sipuli ja valkosipuli.
Kuumenna paistinpannussa reilu loraus oliiviöljyä ja ruskista lihapalat 2–3 erässä. Siirrä lihapalat pataan/kattilaan ja jätä odottamaan.
Lisää pannuun hieman lisää oliiviöljyä, pekoni, porkkana, selleri, sipuli ja valkosipuli. Paista noin viisi minuuttia. Kaada pataan. Sekoita pataan viini, tomaatti, pavut, lihaliemi ja rosmariini. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja käännä sen jälkeen levy pienemmälle. Anna muhia kannen alla 1½ tuntia.
Poista sitten kansi, lisää lämpöä ja anna porista puoli tuntia.
Sekoita joukkoon kaprikset ja persilja ja tarjoa riisin tai perunamuusin kanssa. Itse olin niin nälkäinen, että unohdin kaprikset ja persiljan, muttei haitannut ollenkaan :)

ITALIALAISET FRIKADELLIT JA TIRAMISU

Jääkaapissa jauhelihaa ja mitä siitä tänään tekisi. Aika tuttu ajatus meikäläiselle. Kyselin perheeltä ja siinä sitten joku kysäisi, että voitko tehdä italialaisia frikadellejä. Minä siihen, että tottakai ja reseptejä penkomaan.

Frikadellithän ovat lihapullia, jotka haudutetaan kypsäksi paistamisen sijaan. Pirkalta löytyi tällainen versio ja se oli itse helppo ja maukaskin ja pyöryköistä tuli ihanan pehmeitä. Joku taisi tosin pöydässä todeta, että olisi voinut olla vähän enemmän mausteita. No, ehkäpä. Ensi kerralla sitten.   

Eilen tein laku-tiramisua ja koska tyttäreni toivoi ihan perusversiota, tein siis kaksi erilaista. Sopi aika hyvin tämän päivän Italia-teemaan. Siitä resepti myöhemmin.

ITALIALAISET FRIKADELLIT

Lihapyörykät
3 rkl korppujauhoja
4 tl jauhelihamaustetta
1 dl vettä
400 g jauhelihaa
 1 kananmuna

Kastike
1 iso (200 g)sipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 rkl Pirkka ekstra neitsytoliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 tlk (500 g) paseerattua tomaattia
1 lihaliemikuutio
2 tl oreganoa
ripaus mustapippuria
1/2 dl persiljaa hienonnettuna

Lisäksi
parmesaanijuustoa raastettuna

Sekoita ensin korppujauhot, jauhelihamauste ja vesi. Anna turvota hetken aikaa, lisää jauheliha ja muna. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä 20 tasakokoista pyörykkää.

Kuori seuraavaksi sipuli ja huuhtele paprikat, paloittele ne reiluiksi paloiksi. Kuumenna öljy paistokasarissa tai wokkipannussa, lisää joukkoon sipuli- ja paprikapalat ja murskatut valkosipulinkynnet. Kääntele kasviksia öljyssä muutaman minuutin ajan.

Lisää paseerattu tomaatti, liemikuutio murennettuna ja oregano. Anna kiehua pari minuuttia ja nostele lihapyörykät liemeen tasaisin välein. Kypsennä kannen alla hiljaa kiehuen noin 10 minuuttia.
Mausta kastike vielä ripauksella mustapippuria ja ripottele päälle persiljasilppua. Tarjoa frikadellit keitetyn pastan tai perunoiden ja parmesaaniraasteen kanssa.

Jälkiruoaksi mehevä pala Tiramisua.