KREETALLA, osa 4

Lounasta, päivällistä...

 Lounaat. Päivälliset. Ja pitkä huokaisu. 

Olen päättänyt olla edes jotenkin kurinalainen syömisissäni, mutta jo ensimmäinen näkymä lounasravintolaamme saati sitten illalla päivällispöytään, saa kaikki päätökseni murenemaan höttösen marengin lailla. 

 Itsehillintää ei ole olemassakaan, kun tuijotan alkuruokasalaatteja ja -taas kerran- ihania, pieniä, erilaisille lusikoille tai pikkulautasille aseteltuja houkutuksia, jotka huutavat: Tule ja ota minut! 

 Jonkunlaisen järjen taustahälyn huutelemana ymmärrän päätyä ensin pieneen annokseen salaattia, johon lisäilen vain vähän savulohta majoneesin kera tai ravunpyrstön salaatissa tai miniceasar-salaatin pienessä kipossa tai... siis mitä! Ai vain vähän jotain!

 Ja kevyt pieni lasillinen valkoviiniä lämpimän tuulen leuhahduksen saattelemana johdattelee ottamaan pääruokaa. Missä on taas se tiukka selkäranka, joka päätti ettei ainakaan tänään syö paljon mitään. Otan vain vähän gyrosta ja pienen palan pizzaa (ikuinen paheeni) ja muutaman paistetun perunan ja vähän höyrytettyjä kasviksia. Ai pieni annos! Huh!

 Aaltoja taustalla, ihania makuja, rauhaa. 

Ja vaikka joku sitoisi minut tuoliin, raahautuisin metrien pituisen jälkiruokapöydän ääreen. Paahtovanukasta, marjamoussea, suklaakakkua, hyytelöä, pikkuannoksia, hedelmiä eri tavoin viipaloituna tai kuutioituna, jäätelöitä - ihan mitä haluat, ja jäätelön kanssa erilaisia kastikkeita tai hiutaleita suklaata tai manteleita tai marenkia.

 Sen verran on tässä vaiheessa onneksi ystäväni Järki toppuuttelemassa, että ymmärrän pitäytyä vain kaikessa sellaisessa, joka mahtuu suolistooni ja jonka jalkani pystyvät kannattelemaan.

Siis eri päivinä eri valintoja. Mutta kohtuudella. Melkein aina.

 KREETALLA, osa 2 

 Ruokarakastajan paratiisi. Taas kerran. Miten me onnistummekin valitsemaan matkakohteen siten, että yksi tärkeimmistä kriteereistä eli ruoka osuu kohdalleen. Kaliston Atlantica Resort & Spa Hotel Kreetalla valikoitui sattumalta loman hotelliksi, kun keväällä tutkailtiin reissuja. Ajatuksena

oli se, ettei perillä tarvitsisi ajatella juuri mitään. Olla vaan ja nauttia.

 Tulo aamiaiselle on kuin kuninkaallisilla, kun hovimestari odottelee oviaukossa ja antaa käteen aamun ”Hesarin”. Ja siis joka aamu. ”Hesarissa” on pari maailmanuutista, muutama sana hotellin kierrätysohjelmasta tms. Tietysti siinä on myös päivän sää ja - aivan ylenpalttinen päivän ohjelma. Tässä hotellissa todella ajatellaan kaikkia. Voit joko vain olla tai osallistua aktiviteetteihin pitkin päivää, mutta niistä toisella kertaa.

 Siis toiveet osuivat kaikilta osin kohdilleen ja heti aamusta alkaen on ruokia joka lähtöön tarjolla. Loistavasti aseteltu, houkuttelevia värejä ja muotoja. Ihania makuja. Kuolan valuessa nolosti suupielistä tuijotan tarjoiluastioita toistensa perään. Ja nyt ollaan vasta aamiaisessa. Hopeisissa vadeissa on kuohuviinipulloja kyljellään kuin laiskat lahnat odottelemassa ottajiaan. On tuorepuristettua mehua ja kylmää jääsitruunateetä kannullinen. 

 On suolaista ja makeaa, puuroa ja hedelmiä. On leipiä ja leikkeleitä laitettavaksi alle ja päälle. Myslejä ja muroja ja pähkinöitä.

Tuolla kokki odottelee, että millainen munakas laitetaan mukaan ja joko heti otatte pannukakkuja vai vasta hetken päästä.

Ja joku innokas kylmäkkö on piperrellyt pienen pieniä savulohimajoneesiruusukkeita yhdelle tarjottimelle ja toiselle kovertanut kahdesta eri melonista pieniä palloja ilmakuivattujen kinkkukääröjen kanssa nautittavaksi.

 Pyörin ympyrää kuin radaltaan singonnut planeetta silmät säihkyen. Syöksähtelen (niin hillitysti kuin mahdollista). Lautanen kädessäni ja nappailen yhtä ja toista matkaani. Kuolavana johtaa pöytääni, jossa tarjoilija jo kyselee kahvia vai teetä ja millaisenahan rouva sen haluaa. 

Taivas. Sen täytyy tuntua tältä. Ylenpalttisesta makujen ilotulitukselta ( ja koko ajan pitää ravistella itseään, että ollaan vasta aamiaisessa ).

Lounaista ei voi vielä aloittaakaan puhumaan tässä yhteydessä. Ensin pitää selvitä aamiaishyrskyistä. Ja niitten jälkeen valua Välimeren tyrskyjä kuuntelemaan aurinkotuoliin varjon alle kirja joko kädessä tai valahtaneena nenän päälle.

LEPPOISAA REISSAAMISTA

 - kesälomailua Kreetalla

 Lento aamulla kello kuusi. Siis hetkinen, meidän täytyy herätä niihin aikoihin, kun kesäöinä toiset käyvät nukkumaan.

Menen illalla ajoissa sänkyyn ja huomaamattakin vajoan uneen. Jee! Paitsi. Heräilen pitkin yötä. Lasken lampaita ja sammakoita vaikka mitä. Ei auta.

Puristan silmiä tiukkaan kiinni ja juuri kun ajattelen, että vain kurkistan kelloa, se soi. What! Ei vielä. Ei ei ei. Kyllä vaan. Siis ylös ja suihkuun ja kahvi päälle.

Touhuamme kuin koneet miehen kanssa ja saamme itsemme valmiiksi samalla, kun taksin valot näkyvät pihalla.

Lentokenttä on kaaoksessa. Siis se ulkopuoli. Nuoli: aja tuonne, älä aja tänne, kierrä tuolta, laskeudu alas ja nouse sitten liukuportaat ylös. Onneksi on kuski, joka näyttää tietävän, minne meidät vie. Tosin hien haju meinaa typerryttää jo puolessa välissä matkaa. Ei.

Nopea tsekkaus ja siirtyminen toiselle puolelle. Jossa vain pari kauppaa on auki. Ei kuohuviiniä näin ennen viittä aamulla. Mutta aurinko nousee upean oranssisena ikkunoiden takaa. 

Koneeseen sujuvasti (paitsi se töykeä mies, joka istuu viereeni oranssissa pusakassa kuin huutomerkki ja levittää jalkansa koneen käytävälle). Onneksi ollaan hätäuloskäynnin kohdalla, joten tilaa jää meillekin.

Miten sitä välillä vaivaantuukin jostain, niinkuin vaikka yksin matkustavasta miehestä, joka tympeällä käytöksellään saa tuntemaan, kuin pitäisi peruuttaa vähän ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan. No päätän kohdella häntä kuin ilmaa ja laitan kyynärpääni painokkaasti välillämme olevalle käsinojalle. SE on minun!

 Sämpylä ja samppanja. Vähän mahjongia ja
lukemista. Pienet torkut. Rakastan lentokoneella matkustamista, joten tämä ei ole suosikkilentojani, kun se kestää vain alle neljä tuntia. Kreikka. Se on kuitenkin suosikkikohteitani ja onneksi kohta pääsee aurinkoon ja lämpöön. 

Käsittämättömän nopeasti pääsemme ulos koneesta, laukut tulevat melkein ensimmäisinä hihnalta ja taksinkuljettaja melkein riuhtoo meidät autoonsa ja matkan viimeinen osuus ennen päämäärää alkaa.

Kohtelias kuski kysyy, mistä tulette, oletteko olleet täällä ennen ja siihen loppuu seurustelu. Saamme rauhassa jutella takapenkillä, miettiä, että tuliko tuon mutkan takaa jo meri ja muistatko tuon ja tuon ja ...Olemme olleet Kreetalle ennenkin, mutta aina vähän eri paikoissa.

Taksi kaartaa yhtäkkiä pois moottoritien pätkältä ja olemme ihan ”kuusessa”. Tietääköhän tuo setä, minne me olemme menossa! Juuri kun olen avaamaisillani suuni,  avautuu eteen taas sivilisaatiosta kertovia hylättyjä rakennuksia, romuautoja ja kulman takaa ihan oikea katu kauppoineen ja hotelleineen. Jes. Perillä.

Tällä kertaa valitsimme vähän luksusta ( ainakin matkatoimiston mukaan, mutta kuka niitä uskoo. Vähän kuin asuntomyyjät: ”Tarjolla pientä pintaremonttia ...”). Mutta nyt ei menty metsään. 
Aulassa meidät vastaanotetaan kuin kuninkaalliset, saisiko olla kylmiä pyyhkeitä ja ottaisitteko virkistykseksi lasillisen kuohuvaa? Kyllä vaan. Aah! 

Ja huone sitten. Tyylikkäällä jättisängyllä on melkein japanilaisittain origamitaitellut tuuman paksuiset (paljonko on tuuma?) valkoiset kylpytakit, joitten sisään on upotettu kylpytohvelit ja elävä ruusu. Siis ruusu. Aah! Ja parvekkeelta näkymä altaalle ja merelle. Aah!

Ja näitten Aah! -elämysten sarja tuntuu vain jatkuvan. Siitä seuraavassa postauksessa lisää. 

FILO-NYYTIT KREIKKALAISITTAIN

 Teimme pääsiäisen aikaan tyttären kanssa paljon erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Kaikki ruoat eivät liittyneet mitenkään pääsiäiseen vaan koska oli aikaa, teimme myös kaikenlaisia näpertelyruokia. 

 Yksi niistä oli kevätkääryleet. Mutta kuten kaikki, jotka ovat filo-taikinaa valmiina ostaneet, tietävät, että paketissa on tuhoton määrä taikinalevyjä. Kuten aiemminkin, kevätkääryletäyte loppui huomattavasti ennen kuin taikina, joten piti miettiä, mitä tehdään lopputaikinasta.

 Feta-pinaattipiiras tuli ensimmäisenä mieleen, mutta pinaattia ei ollut - ei tuoreena eikä pakastimessakaan. Vähän aikaa jääkaapilla ja päädyimme feta-ilmakuivattukinkku-basilika -täytteeseen.

FILO-NYYTIT

filo-taikinalevyjä

fetajuustoa

ilmakuivattua kinkkua

tuoretta basilikaa

rouhittua mustapippuria

öljyä

 Silppua ilmauivattua kinkkua veitsellä tai saksilla pieneksi ja laita kulhoon. Murenna sekaan fetaa ja silppua vielä basilikaa. Rouhaise pääle vähän mustapippuria ja sekoita.

 Leikkaa filosta neliöitä tai suorakaiteita. Ota yksi taikinapala ja voitele se öljyllä. Laita päälle toinen levy.

 Laita reilu ruokalusikallinen täytettä levyn keskelle ja taittele reunat rypyttäen kiinni nyytiksi. Voitele nyytit vielä kevyesti öljyllä.

 Laita leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paista 220 C uunissa noin 20 min, kunnes nyytit ovat saanet väriä.

 Meillä jäljelle jääneestä filo-taikinasta tuli n. 12 nyyttiä. Niihin meni n. 100 g fetaa ja 3-4 ilmakuivattua kinkkusiivua ja n. 10 basilikan lehteä.

Näpertelyä, näpertelyä...

Ei mitään kovin kauniita nyyttejä, mutta herkullisen makuisia.

Valmiit nyytit ovat hiukan "räjähtäneen" näköisiä, mutta täyte oli oikein onnistunut. Alkupalana paria nyyttiä vaikka salaatin kanssa toimisi oikein hyvin.

KEVYTTÄ KANAA JA KASVIKSIA

 Tein viikolla menneen loman innoittamana seesamifetaa uunissa ja sen seuraksi tein kevyen kana-kasvishässäkän. Tämä ruoka on itsessään aika kuivahkoa, joten pieni nokare hilloa, raejuustoa, mozzarellaa tms. kylkeen tekee kokonaisuudesta toimivamman. Kastikkeista en niin itse perusta, mutta varmaan joku keksisi tähän sellaisenkin. Uunissa paistetun fetan kanssa tämä oli todella hyvää ja päästiin ehkä hiukan palaamaan reissufiiliksiin.

KANAA JA KASVIKSIA

400 g kanan/broilerin suikaleita

suolaa

rouhittua mustapippuria

1 iso sipuli

1 paprika

1-2 porkkanaa

öljyä

1 rkl balsamicoa

1/2 tl suolaa

1 tl sokeria

tuoretta oreganoa

 Kuori ja leikkaa sipuli pitkittäin neljään osaan. Leikkaa palat suikaleiksi (poikittain tai pitkittäin, kaikki käy). Leikkaa paprika suikaleiksi. Raasta porkkana tai tee niin kuin minä: kuori porkkana tarvittaessa, höylää kuorimaveitsellä tai juustohöylällä porkkanasta pitkiä lastuja.

 Paista kanat ruskeiksi, mutta ei liian kuiviksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paista toisella pannulla (tai siirrä kanat vähäksi aikaa syrjään) ensin öljyssä sipuli- ja paprikasuikaleita, kunnes ne vähän pehmenevät ja sipuli kuullottuu. Lisää porkkanalastut ja sekoittele ihan vähän aikaa.

 Mausta kasvikset suolalla, sokerilla ja balsamicolla. Sekoita ja anna balsamicon kiehahtaa. Lisää kanat sekaan ja sekoita. 

 Ripottele päälle runsaasti tuoretta oreganoa. Tarjoile esim. chilihyytelön ja uunifetan kanssa.

Kahdelle juuri sopivasti naposteltavaa. Tosin keitin lisäksi yhden parsakaalin ja kanaa ja parsaa jäi vielä seuraavaksikin päiväksi.

FETAA KREETALAISITTAIN

 Lomamatkoilta tarttuu usein mukaan joitain uusia makuelämyksiä. Tänä kesänä reissu suuntautui Kreetalle ja kukapa ei kreikkalaisesta ruoasta pitäisi! Kreikkalaista salaattia tuli syötyä joka päivä ja muutenkin ainekset ja maut ovat yksinkertaisuudessaan vietteleviä.

 Söimme eräänä iltana oikein perusteellisesti ja pitkään aterian, joka alkoi mezeillä, noilla pienillä alkupala-annoksilla, joita katetaan pöytä pullolleen. Onneksi pääruoaksi tuli valikoitua kalaa, sillä minkään sortin lihaa ei vatsaan olisi enää tuon alkusinfonian jälkeen olisi mahtunut!

Ensin saimme pöytään kreikkalaista salaattia, leipiä ja erilaisia tahnoja ja öljyä.

Sen jälkeen tuli pekoniin käärittyjä jättirapuja, kesäkurpitsapihvejä minttutsatzikin kanssa, kreikkalaisia lihapullia ja - seesamikuorrutteista uunifetaa. Kaikki maistui tosi hyvälle, mutta feta oli uusi ja ihan mielettömän hyvä tuttavuus. Päällä oli balsamisiirappia ja viikunahilloa ja sitä olisi syödä vaikka kuinka paljon! Sitä päätin siis kokeilla kotioloissakin.

Kattaukseen löysin kaapista isäni äidiltä perityn ruutuliinan, joka on usein seurannut meitä piknikeillä. Nyt se palautti mieleen Kreikan, samoin kuin punaruutuiset lautasliinat, joita olin hankkinut viime syksynä rapujuhlia varten. 

SEESAMIFETA UUNISSA 2:lle

1 pala (200 g) feta-juustoa 

vehnäjauhoja

1 muna

1/4 korppujauhoja (määrää en mitannut tarkemmin, mutta korppujauhojen ja seesamin siementen suhde tulisi olla suurin piirtein tuo)

3/4 seesamin siemeniä

oliiviöljyä

Tarjoiluun:

balsamisiirappia

viikunahilloa (tai chilihyytelöä, kuten meillä)

 Leikkaa fetapala kahteen osaan. Älä huuhtele.

 Laita kolmeen eri astiaan: yhteen vehnäjauhoja, seuraavaan riko muna ja sekoita rakenne rikki haarukalla ja viimeiseen korppujauho/seesaminsiemenseos.

 Kieritä fetapalat ensin jauhoissa, sitten munassa ja lopuksi seesaminsiemenseoksessa. Laita palat uuninkestävään pieneen vuokaan. Valuta päälle kevyesti oliiviöljyä.

 Paista uunissa 200 C n. 15 minuuttia. Jos haluat juustoon ruskeamman pinnan, laita 2-3 minuutiksi grillivastusten alle.

 Nosta pöytään ja valuta päälle balsamisiirappia ja joko viikunahilloa tai jotain muuta hilloa. 

Fetan palat menossa uuniin. Minulla tässä oli korppujauhoja turhan paljon, joten olen korjannut määrän tuonne reseptiin. Juusto saa näyttää ihan kunnolla seesamin siemenillä kuorruteltuna.

Ihana, paksu balsamisiirappi tuo makeutta suolaiseen juustoon.

Sain kesällä naapuriltani tuliaisiksi Lappeenrantalaisen Öljypuun chilihyytelöä ja se sopi loistavasti fetankin kanssa. Sopii kuulemma myös grillatuille lihoille ja kanoille.

Maistuisi varmaan sinullekin!

VIIMEISEN LOMAPÄIVÄN MOUSSAKA

 Uskomatonta, että kuuden viikon loma on loppumassa. Viikot ovat menneet hujahtamalla kaikenlaisissa touhuissa ja itse asiassa on ihan mukava palata arkeen. Viimeisenä lomapäivänä tuli tehtyä fillarilenkki ja vähän pihahommia. Ja maattua.

Ruoka veikin sitten mielikuvamatkalle Kreikkaan. Kukaan selväpäinen ei tee hellepäivänä uunissa laatikkoruokia, mutta siitäkin huolimatta päätin tehdä kauniin munakoison innoittamana moussakaa. Siitäkin on monta mielipidettä, voiko moussakaan laittaa myös perunaa, mutta itse kyllä aina käytän munakoison ohella perunaa. Pitkä haudutus uunissa tekee ruoasta mehevää ja antaa makujen tasaantua. Ihana tuoksu leviää uunista koko taloon. Sitten ei olekaan enää muuta ongelmaa kuin se, että malttaako odottaa sen aikaa ettei ruoka polta suuta rakkuloille.

MOUSSAKA

1 munakoiso (n. 400 g)

4 isoa, jauhoista perunaa
400 g jauhelihaa (lampaan tai naudan)

1 iso sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

½ suippopaprika

suolaa

½ tl rosmariinia

½ tl oreganoa

2 dl paseerattua tomaattia

½ dl vettä

Kastike

2 rkl öljyä/margariinia

4 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

2 dl ruokakermaa

suolaa

muskottipähkinää

1 muna

2 dl juustoraastetta

Viipaloi munakoiso ja laita viipaleet vierekkäin leikkuulaudalle. Ripottele päälle suolaa ja anna olla sen aikaa, kunnes on aika laittaa ne uunivuokaan.

Kuori ja viipaloi perunat ohueksi ja laita kylmään veteen odottamaan.

Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Ruskista jauheliha ja lisää sekaan sipulit ja paprika. Sekoittele ja anna vähän pehmetä. Mausta ja kaada sekaan paseerattu tomaatti ja huuhtele loput veden avulla sekaan ja anna muhia sen aikaa miedolla lämmöllä, kun teet juustokastikkeen.

Anna margariinin sulaa kattilassa ja lisää sekaan jauhot. Sekoita. Lisää maito koko ajan sekoittaen vähän kerrallaan, että kastike aina sakenee välillä. Lisää lopuksi kerma ja sekoita. Mausta suolalla ja muskotilla ja ota kattila pois liedeltä. Sekoita sekaan rikottu muna nopeasti. Lisää juustoraasteesta reilu puolet ja anna sulaa kastikkeeseen.

Pyyhi "itketetyt" munakoisot. Kaada vesi pois perunoista.

Laita kaikki perunat uunivuoan pohjalle ja muutama munakoiso myös. Kaada päälle jauhelihakastike. Laita päälle munakoisot siten, että vuoan pinta on täynnä munakoisoja. Kaada päälle juustokastike.

Laita vuoka 200 C uuniin ja anna olla noin tunnin. Itse laitan parinkymmenen minuutin kuluttua päälle folion, ettei pinta kärähdä. Ota folio tunnin kuluttua pois, ripottele päälle loppu juustoraaste ja anna olla n. 10-15 min vielä uunissa.

Ota vuoka pois uunista ja anna ruoan levähtää hetken ennen tarjoilua.