SYYSHUUMAA

Syksy ja ankeus. Jep. Siinä oikeastaan ajatukseni syksystä. Minulle on turha puhua kauniista, kuulaista päivistä, syksyn tuoksusta ja raikkaudesta. Minulle maa on märkä, ilma kylmä, aamuisin sormet jäätyvät auton rattiin kiinni. Ja puutarha täyttyy miljoonista puitten lehdistä, joita täytyy olla haravoimassa yhtenään, ettei yhtenä aamuna huomaa kahlaavansa vyötäröä myöten keltaisessa, nahkeassa massassa (arvasit, meillä on pari valtavaa vaahteraa pihassa).

No täytyy myöntää, että syksyinen luonto saattaa tarjota herkkujaan puolukoitten, karpaloitten, sienien, perunoitten ja mitä niitä nyt onkaan muodossa. Ja se on se osa, josta nautin.

Ai niin. Sateiset syyssunnuntait. Ne ovat melkein parasta, mitä tiedän. Voi lillua peittojen alla sängyssä, lukea kirjoja, poltella kynttilöitä, syödä herkkuja ja olla. Vain olla. Ei mitään pakkoa lähteä reippailemaan raikkaaseen ulkoilmaan. Ei pakkoa lähteä haravoimaan, kitkemään, keräämään omenoita, perunoita, kesäkurpitsoja. Ei pakkoa suorittaa syksyä. Voi vain olla ja kääntyä sisäänpäin itsessään. Antaa itselleen lupa olla.

Viikonlopun jälkeinen työpäivä täyttyy kaikesta suunnitellusta, suunnittelemattomasta, ihmisistä, sähköposteista, puheluista, kohtaamisista, kohtaamattomuuksista. Ja päivän päätyttyä pää on kuin Haminan kaupunki, kroppa kuin piesty, eikä oikein tiedä ollako vai eikö olla. Mutta. Käänteentekevä posti odottaa kotona. Leikkausaika kaihille.. Vihdoin! Ja yhtäkkiä joku on kuin kääntänyt nupit kaakkoon ja virrat täysille. Jääkaapille ja ruoan laittoon. Syntyy risottoa (sitä perinteistä, irtonaista suomalaista, johon  voi upottaa kaiken, mitä kaapista löytyy), lihapullia, kukkakaaligratiinia. Ja työkaverilta saadut suppilovahverot puhdistuvat ja paistuvat kuin itsestään. Ja sienipiirakka! Se on ihan pakko tehdä! Apua, miten herkulliset tuoksut. Reilu pari tuntia on kulunut kuin adrenaliinipistoksen kourissa ja keittiö on täynnä likaisia astioita, kananmunankuoria, sipulin itketystä, jäähtyviä paistoksia. 

Ja sitten virta alkaa hiipua. Roskis ulos. Tiskikone päälle. Ja odottelemaan, että piirakka valmistuu. Voittajana maalissa! 

SUPPILOVAHVERO-OMENAPIIRAKKA

Pohja:

125 g margariinia

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl kylmää vettä

Täyte:

n. 1 l suppilovahveroita

1 keskikokoinen sipuli

1 keskikokoinen omena

suolaa

mustapippuria

öljyä/voita/margariinia

3-4 dl juustoraastetta

2 isoa kananmunaa

2 dl juustokermaa

1 dl maitoa

suolaa 

mustapippuria

Nypi käsin tai sekoita monitoimikoneessa muruksi margariini ja jauhot, joihin on lisätty suola ja leivinjauhe. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikina kokoon.

Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (itse laitan vuokaan leivinpaperin, koska jotenkin pohjasta tulee parempi ja se irtoaa helpommin).

Silppua sienet  ja sipuli pieniksi ja raasta omena. Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on neste haihtunut. Lisää pannuun pari ruokalusikallista rasvaa (öljyä, voita tai margariinia, mitä mieluiten käytätkään). Lisää pannulle sipulisilppu ja omenaraaste ja anna kuullottua sekoitellen. Mausta varoen suolalla ja mustapippurilla ja ota pannu sivuun jäähtymään.

Sekoita kulhossa kananmunat, juustokerma ja maito sekaisin vatkaten hieman. Mausta suolalla ja mustapippurilla taas varoen (eli kun sekä sieniin, että munamaitoon tulee samat mausteet, niin niitä ei tarvitse olla paljoa). 

Levitä taikinapohjan päälle desin verran juustoraastetta ja sen päälle sieniseos. Ripottele sitten loput juustoraasteet ja kaada päälle munaseos.

Paista 200 C uunissa n. 30 minuuttia keskitasolla.

Ja joskus heikkona hetkenäni huomaan aamulla ihastelevani auringon nousua peltojen yllä, kun hento sumuviitta on juuri väistymässä kirkkaan syyspäivän tieltä. Silloin syksy tarttuu minuunkin. Ja huokailen ja ihastelen. Onneksi on niitäkin päiviä. Ja niitä syksyisiä herkkuja nautittavaksi. Aah!

IHAN PARAS PIZZA IKINÄ!

 Syysmetsien houkutus ja vetovoima on ollut taas viime viikkoina suorastaan huumaava. Ainakin kaikille niille, joilla on suht'helppo pääsy metsään. Itse olen vain kerran ehtinyt ystäväni kanssa "pikaiselle" kävelylenkille lähimetsään. Välillä piti soittaa kotiin ja kertoa, että "hengissä ollaan" ja "ei olla eksytty, mutta kun sieniä löytyy ja löytyy". Kolmen tunnin pikkulenkin päästiin kotiin suppilovahveroiden kera.

 No, sisareni on ehtinyt sitäkin enemmän samoilemaan sieniviidakkoon ja häneltä sain myös kassillisen suppiksia, joten nyt on taas talveksikin pakastimessa jotain odottamassa.

 Pitkä alkutarina johdattaakin sitten hurmion äärelle! Aika moni meistä voi varmaan sanoa pitävänsä pizzasta - tai suorastaan rakastavansa sitä. Jos kuulut tähän porukkaan, on sinulle tässä jotain aivan ylimaallisen herkullista tiedossa!

 Idea tähän kokkailuun lähti Meillä kotona-sivuston ohjeesta, jota kävin muokkailemaan. Tein siis pizzaa näistä metsän herkuista ja en ole pitkään aikaan kokenut mitään näin yllättävää, joka vie kielen mennessään. Pizza, johon ei tule tomaattia ja pizza, joka on melkein kasvisruokaa (pekoniahan ei lasketa liharuokiin 😂) ja pizza, joka vain yksinkertaisesti on sairaan hyvää!

SIENI-PEKONI-PIZZA (2 pyöreää pizzaa tai yksi pellillinen)

Pohja:

3dl vettä 

3 tl kuivahiivaa 

1 tl suolaa 

6-7 dl vehnäjauhoja 

1/2 dl öljyä

Täyte:

170 g (1 pkt) pekonia

n. 1 l suppilovahveroita 

1 iso sipuli 

1/2 tl suolaa 

1 rkl öljyä/voita

 

150 g ranskankermaa 

1/4 tl suolaa 

1/4 tl rouhittua mustapippuria 

100 g mozzarellaraastetta

100 g emmentalraastetta

 Valmista taikina sekoittamalla 42 -asteiseen veteen suola, sokeri, öljy ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu kuivahiiva, vähän kerrallaan. Vaivaa hetki kunnolla. Anna kohota noin 30 minuuttia leivinliinalla peitettynä.

 Levitä pekonit leivinpaperilla peitetylle pellille ja laita pelti kylmään uuniin. Laita lämpötilaksi 175 C ja anna olla. Kun uuni on kuumentunut ko. lämpötilaan, anna pekonien olla vielä sen aikaa, että ne alkavat ruskistua (yhteensä n. 15-20 min. uunista riippuen). Ota pekonit pois uunista ja leikkaa ne saksilla pieniksi paloiksi talouspaperilla päällystetylle lautaselle valumaan.

 Paista sillä välin suppilovahveroita paistinpannulla kunnes niistä on haihtunut kaikki neste. Lisää öljy/voi ja silputtu sipuli. Kuullota hetki kunnes sipuli on pehmeää. Mausta suolalla.

 Ota taikina ja jaa kahtia. Kauli jauhojen avulla ohueksi, kahdeksi pyöryläksi tai yhdeksi isoksi pellilliseksi. Laita pellille leivinpaperi ja voitele se/ne kevyesti öljyllä. 

 Siirrä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä taikinan päälle ranskankerma ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

 Lisää pohjan päälle mozzarellaraaste. Ripottele päälle pekonisilppua ja suppilovahveroita. Ripottele päällimmmäiseksi emmentalraastetta.

 Paista 225 C uunissa (pizzatoiminnolla, jos sinulla sellainen uunissa on) n. 15 min.

Sienet ja sipulit paistumassa.

Uunista otetut, saksitut pekonit valumassa talouspaperin päällä.

Taikinalle levitetyn ranskankerman päälle ripoteltu vähän suolaa ja mustapippuria.

Ensin juustoa ja sitten täytteitä.

Ja vielä lopuksi juustoa.

Ihana tuoksu, mahtava maku!

SIENIRAVIOLIT

 Tytär oli käymässä viikonloppuna ja päätin tehdä ravioleja sienistä, joita olimme ystäväni kanssa keränneet vähän aikaa sitten. Kerrankin maltoin työstää taikinaa tarpeeksi, jolloin siihen tuli hyvä sitko, eikä taikina repeillyt kertaakaan.

 Kun taikina ja täyte oli tehyt, hihkaisin tyttären avuksi. Toinen teki koneella taikinalevyjä ja toinen täytti ravioleja. Tein lisukkeeksi kastikkeen ja pienellä kikkailulla vielä sienivaahtoakin. Päälle pari lastua parmesania ja nam, mikä ateria! 

 Taikinaa tuli sen verran, että päätettiin tehdä osasta spagettia. Sitä saadaan sitten huomenna ruoaksi. Tosin kuivaneet pastat säilyvät noin kuukauden verran, joten katsotaan, maltanko jättää vielä osan toiseenkin kertaan.

SIENIRAVIOLIT 

n. 3 dl durumjauhoja

2 kananmunaa

1 rkl oliiviöljyä

1/2 tl suolaa

n. 1/4 vettä

Täyte:

1 sipuli

1 dl silputtuja, pannulla käytettyjä sieniä (kanttarelli, suppilovahvero)

öljyä

suolaa

rouhittua mustapippuria

2-3 rkl ruohosipulituorejuustoa

 Sekoita jauhot ja suola kulhossa tai pöydällä. Tee keskelle kuoppa.
Riko munat jauhokuoppaan. Laita öljy ja vesi sekaan. Sekoita haarukalla ensin ja sen jälkeen sormilla taikinaa pikkuhiljaa kasaan.
 Vaivaa taikina todella hyvin, ainakin viisi tai vaikka kymmenenkin minuuttia. Se saa lopuksi olla kovaa.

 Laita taikina kelmuun ja jääkaappiin lepäämään ainakin puoleksi tunniksi.

 Tee täyte sillä välin. Silppua sipuli ja sienet (tai jos käytät jo käsiteltyjä sieniä, niin pelkästään sipuli). Kuullota rauhassa sipulisilppua, kunnes se pehmenee. Lisää sienet sekaan ja anna paistua vähän aikaa, kunnes sienissä ollut neste haihtuu. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota desin verran seosta sivuun kastiketta varten.

 Anna jäähtyä ja lisää sitten sekaan tuorejuusto. Sekoita.

 Ota pasta ja pastakone ja ala työstää pastaa ohueksi levyksi. Meillä käytettiin lopuksi 7. tasoa eli aika ohueksi kaulittiin taikina. Ota pyöreällä muotilla pastasta pyörylöitä, laita reilu teelusikallinen täytettä keskelle, voitele vedellä reunat ja laita päälle toinen pyörylä. Painele huolellisesti reunat kiinni siten, ettei väliin jää ilmaa. Voit vielä halutessasi painaa pienemmällä rinkulalla reunat kiinni ja samalla poistaa ylimääräistä pastaa.

 Keitä ravioleja suolalla maustetussa vedessä n. 5 minuuttia . 

KASTIKE

n. desin verran sienisipulisilppua

2-3 rkl voita

2-3 rkl vehnäjauhoja

1 dl ruokakermaa

1-2 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

 Sulata voi kattilassa ja lisää sekaan jauhot. Sekoittele vähän aikaa. Lisää ruokakerma ja desin verran maitoa pikkuhiljaa, että kastike pysyy paksuhkona. Lisää sienet ja mausteita varoen. Lisää maitoa, jos kastike on liian paksua. 

Hyvällä pastakoneella taikinan työstäminen käy helposti. Porras kerrallaan ohuemmaksi ja ohuemmaksi taikinaa.

Laita täytettä rinkulan keskelle ja "voitele" reunat kylmällä vedellä, että päällystaikina tarttuu paremmin kiinni.

Painele päällimmäinen taikinapala tarkasti kiinni, että sisään ei jää ilmaa.

Käytin pienempää rengasmuottia, että sain ylimääräisen taikinan pois reunoilta.

Laita lautaselle reilu lusikallinen kastiketta ensin ja päälle muutama ravioli.

Tein sienivaahtoa päälle sekoittamalla kattilassa ensin vähän sieni-sipulisilppua ja lisäämällä sekaan vähän kermaa. Kaadoin seoksen kapeaan astiaan, jossa vaahdotin sen sauvasekoittajalla.

KANTTARELLI-PEKONIKEITTO

 Sunnuntaina tuli touhuttua pihalla perinteisiä syyspuuhia. Viimeiset omenanraadot saatiin vihdoin kerättyä pois ja haravoitua valtava määrä vaahteranlehtiä. Terassin kalusteet kannettiin myös talvisäilöön. Kun kaiken tämän jälkeen vielä tein ystäväni kanssa puolentoista tunnin kävelylenkin, tuntui, että yhdelle päivälle tuli kropalle rasitusta "enemmän kuin laki sallii" sekä keuhkoille lähes happimyrkytys.

 Selkää kivistäen ja posket punaa hohkaten olikin aika kiva siirtyä keittohommiin. Arlan resepti, jossa yhdistetään pekonia sieniin, lisänä juustoisia leipiä - ei voi olla muuta kuin loistava! Maistui kyllä tosi hyvälle ja kaikki meni :) 

KANTTARELLI-PEKONIKEITTO

1/2 l kantarelleja (tai n. 1 dl verran pakastettuja, esikäsiteltyjä sieniä)
2-3 rkl voita
1 sipuli
3 rkl vehnäjauhoja
1/2 l lihalientä (vesi+liemikuutio)
2 dl ruokakermaa 

n. 1-2 dl juustoraastetta
8-12 kpl patonkiviipaletta

voita
1 pkt pekonia (tai 6 pekoniviipaletta)
1/2 tl timjamia
mustapippuria myllystä
suolaa

 Puhdista ja paloittele sienet (tai sulata pakastesienet). Kuutioi sipuli. 

 Levitä pekoniviipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Nosta pelti kylmään uuniin ja käännä uunin lämpö 200 asteeseen. Paista pekoneja n. 12-15 minuuttia tai kunnes ne ovat paahtuneet hyvin. Nosta pekonit talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Jätä uuni päälle.
 Kuumenna sieniä pannulla, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut. Lisää joukkoon voi ja sipuli. Kuullota sipulia ja sieniä voissa muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää lihaliemi pikkuhiljaa sekoitellen. Sekoita joukkoon myös ruokakerma.
 Murusta joukkoon 2/3 osaa pekoneista ja mausta keitto timjamilla, pippurilla ja hyppysellisellä suolaa. Sekoita keittoon 2/3 osaa juustoraasteesta.
 Leikkaa pantongista viipaleet ja laita ne leivinpaperilla päällystetylle pellille. Voitele leivät ja lisää leiville juustoraastetta ja murustele päälle loput pekonit. Laita leivät uuniin n. 5-10 minuutiksi, kunnes juusto on sulanut.

 Laita keittoa lautasille ja nosta jokaiselle lautaselle pari kuorrutettua leipää. Nauti!

SAIRAAN HYVÄ RISOTTO

 Ihmisillä on erilaisia mielitekoja viikonlopun herkkuruokia ajatellessaan, toiset tekevät ehkä perjantaipizzaa ja toiset paistavat kunnon pihvit. Meillä aika usein, kun olemme kaksistaan kotona ilman nuorisoa, tehdään risottoa. Eli sitä on tehty tosi usein, vähän aina varioiden, milloin kevätsipulista, milloin sienistä tai katkaravuista.

 Tänä perjantaina lueskelin Lidlin ruokalehteä ja bongasin taas uuden risotto-reseptin. Sitä vähän varioiden syntyi tämä sairaan hyvä risotto. Tämän ruoan "kermaisuus", valuvuus, juustoisuus, maku, purutuntuma - kaikki yhdessä paketissa! Siis ei missään valmiissa paketissa, vaan lopputulos oli ihan täydellinen! Ei terveellinen, mutta silloin tällöin nautiskeltuna - aaah!!!

HYVÄ RISOTTO

1 l kasvislientä (vesi+liemikuutio)

2-3 rkl öljyä tai voita

1 salottisipuli

pari kourallista kanttarelleja

3 dl risottoriisiä (arborio)

hyppysellinen suolaa

rouhittua mustapippuria

2 rkl voita

1/2 - 1 dl parmesanjuustoraastetta

1/2 - 1 dl mascarponejuustoa

Päälle

parmesanjuustoa

 Silppua sienet (tai sulata pakastimesta) ja sipuli pieniksi. Kuumenna kasvisliemi eri kattilassa.

 Laita toiseen kattilaan pari lusikallista öljyä ja sienet vähäksi aikaa öljyyn. Sekoittele koko ajan. Lisää sekaan sipulisilppu ja anna kuullottua sekoitellen. (Tämä on ruoka, jota pitää koko ajan sekoittaa, joten ota kaikki tarvittava valmiiksi viereen ja lasillinen jotain hyvää juotavaa:) )

 Lisää riisi ja sekoita. Anna riisin imeä itseensä öljyä tai voita (voit tässä vaiheessa lisätä lusikallisen öljyä).

 Ala lisätä kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna aina sen imeytyä riisiin ennen lisäämistä. Tämä vaihe kestää noin 20 min ja sinun ei tarvitse välttämättä käyttää kaikkea lientä. Kannattaa siis loppuvaiheessa vähän maistella, että riisissä säilyy purutuntuma.

 Lopuksi mausta mustapippurilla ja sekoita sekaan voi. Lisää sekaan parmesan ja mascarpone. Sekoita. Maista suolan tarve. Nauti!!!

Sekoittele koko ajan, että riisi "kermaantuu".

Lasillinen hyvää Chiantia kruunaa risoton.

Seuraksi voi paahtaa myös leipäpalan.

Syksyn pimenevät illat antavat loistavan syyn sytytellä kynttilöitä sinne tänne. Ihanaa kääriytymistä hämärään!

SYKSYINEN SIENIPIIRAKKA

 Ostin viime viikolla uuden piirakkavuoan. Ajattelette varmaan, että mitä ihmettä yhdestä piirakkavuoasta, eikö tuolla nyt jo noita lie vaikka minkä verran. Mutta eipä ollut, nimittäin irtopohjaista vuokaa.

 Ja siinäkin oli vielä oma juttunsa, että vuoka oli tarttumattomaksi pinnoitettu ja täynnä reikiä. Jep, ajattelin ihan niinkuin tekin: No siinä pitää olla joku uunipelti alla, koska rasvahan valuu muuten kaikenlaisista murotaikinoista uuniin. Myyjä kuitenkin vakuutteli toisin ja minut on niin helppo puhua kokeilemaan!

 Ihan pari huomiota tästä loistavasta piirakkavuoasta:

1) Murotaikina kannattaa kaulia ensin pöydällä ja sitten vasta nostaa vuokaan kevyesti painellen. Murotaikinaa EI kannata kaataa muruina vuoan pohjalle ja alkaa painella sitä siinä kokoon (kuten arvaatte, näin tein minä :D ), koska taikinahan pursuaa rei'istä ulos, jolloin taikinaa on sekä vuoan sisä- että ulkopuolella...

2) Nestemäistä täytettä ei kannata kaataa vuokaan enempää kuin reunoilla on taikinaa - vaikka olisit kuinka ahne (kuten siis minä tein, jolloin nestettä valui yläreunojen rei'istä ulos...). Siitä saa vain aikaan sotkua.

3) Irtopohjavuo'asta ei kannata yritä ottaa piirakkaa pois ennen kuin vuoka vähän jäähtyy. Siinä polttaa vain sormensa (kuten minulle kävi). 

 Kaikesta huolimatta, vuoka oli aivan loistava!

 Sain sisareltani suppilovahveroita ison kasan, joten pääsin testaamaan tätä vuokaa. Älkää siis tehkö, kuten minä tein tuossa yllä vaan ottakaa opiksi, jos tällainen vuoka teidän keittiöönne löytää tiensä.

SIENIPIIRAKKA SUPPIKSISTA

Pohja:

1 dl 3 viljan jauhoja

2 dl vehnäjauhoja (tai 3 dl vehnäjauhoja)

vajaa tl leivinjauhetta

1/2 dl juustoraastetta

125 g voita tai margariinia

1/2 dl kylmää vettä

Täyte:

pari kourallista suppilovahveroita

1 sipuli

öljyä

3 kananmunaa

2-3 dl ruokakermaa/maitoa

suolaa

jauhettua maustepippuria

1-2 dl juustoraastetta

 Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi voi sekaan. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti sekaisin (taikina saa jäädä vähän murumaiseksi). Kaada taikina pöydälle ja kauli varoen jauhojen avulla levyksi. Nosta taikina vuokaan ja painele se kevyesti vuoan pohjalle ja reunoille.

 Paista taikinaa 200 C uunissa n. 10 minuuttia. 

 Puhdista ja pilko suppilovahverot pieneksi. Kuori ja silppua sipuli. Paista sieniä kuivalla pannulla vähän aikaa, kunnes niistä haihtuu vähän nestettä. Lisää pannulle voita tai öljyä ja sipulisilppu. Kuullottele kunnes sipulit pehmenevät. Anna jäähtyä vähän aikaa.

 Sekoita täytettä varten kananmunat, kerma tai maito (tai niitten sekoitus. Mausta suolalla ja pippurilla.

 Kaada esipaistetun pohjan päälle sieni-sipulisilppu ja sen päälle ripottele reilusti juustoraastetta. Kaada lopuksi päälle muna-kermaseos. Paista 200 C uunissa noin 30 min.

KANTTARELLI-KOHOKAS

 Jippii! Taas uusi kanttarelliresepti! Sähköpostiini tupsahti jälleen uusin Viinilehden juttu ja se ei pettänyt tälläkään kertaa. Sen lisäksi, että sieltä aina löytyy tietoa viineistä, on sinne ujutettu mukaan myös reseptejä, jotka sopivat kyseisiin viineihin. En useinkaan tule hankkineeksi niitä viinejä, mutta reseptejä kokeilen sitäkin useammin.

 Tällä kerralla lueskelin ensin juttua valkoviineistä ja rapukakuista ja yksi linkki johti toiseen ja toinen kolmanteen ja huomasin, että perjantai-illan menu alkoi muotoutua mielessä.

 Päädyin valmistamaan niitä rapukakkujakin, mutta se piste iin päälle oli kanttarellikohokas. Muhkea, pehmeä, makoisa! Ajattelin heti, että tämä tulee olemaan sienien ystävien listalla aika korkealla. Lisänä riittäisi pelkkä raikas salaattikin, vaikka itse ahnehdin lisukkeeksi myös näitä rapukakkuja, joista juttua myöhemmin.

KANTTARELLI-KOHOKAS

30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
3 keltuaista
suolaa ja mustapippuria
2 dl juustoraastetta

1 salottisipuli

pari kourallista kanttarelleja
3 valkuaista

 Silppua salottisipuli pieneksi ja samoin kanttarellit. Laita sienet pannulle ja anna nesteen vähän haihtua kuivalla pannulla. Lisää pieni nokare voita tai öljyä ja kuullota sipulisilppua sienten seassa hetken. Laita sivuun odottamaan.

 Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen jauhot. Anna jauhojen kypsyä hetki sekoitellen ja lisää sitten kattilaan maito samalla sekoittaen kastike tasaiseksi ja anna jauhojen kypsyä noin viisi minuuttia.
 Nosta kattila liedeltä ja sekoita kananmunakeltuaiset kastikkeen joukkoon yksi kerrallaan koko ajan sekoittaen. Mausta seos varovasti suolalla ja varomattomasti mustapippurilla.

 Sekoita pikaisesti sekaan juustoraaste ja sieni-sipulisilppu.
 Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita valkuaisvaahto kastikkeen joukkoon esimerkiksi nuolijalla kevyesti nostellen.
 Voitele korkeareunainen uunivuoka ja kaada kohokasmassa vuokaan.

 Anna kohokkaan kypsyä uunin alatasolla 150 asteessa tunnin ajan. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana. Tarjoile kuuma kohokas välittömästi.

Tarvitset korkeareunaisen vuoan, sillä kohokas nousee nimensä mukaisesti tosi paljon.

Aah!

Ilta oli aika lämmin ja istuskelimmekin naapurini kanssa terassilla maailmaa parantamassa ruokailun jälkeen. Olen valmistanut mustista viinimarjoista mehua ja "pullottanut" sen jääpalapusseihin (vinkki ja ohje täältä 'klik'). Laita lasiin yksi mehujääpala + kuiva kuohuviini ja saat aika täydellisen Kir Royal -drinkin!

KANTTARELLILASAGNE

 Sain taas kasan kanttarelleja - en metsästä, vaan vanhemmiltani. Näyttää aika moni muukin viettäneen aikaa metsässä ja saaliina monella valtavasti sieniä. Mietiskelin, että tekisinkö perinteisesti sienipiirakkaa vai mitä ihmettä... Ja silloin sattui silmiini Hellapoliisin sivuilta herkullisen kuuloinen resepti. Lasagne kanttarelleista! Ihan pakko oli kokeilla ja olipa niin hyvää! Nyt kokeilemaan muutkin!

KANTTARELLILASAGNE

50 g voita tai margariinia
1 iso sipuli silputtuna
2 rkl fariinisokeria
1 l kantarelleja
2 porkkanaa raastettuna
(1 pieni palsternakka raastettuna tai 1 porkkana lisää)
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
1 tl pizzamaustetta

1 tl suolaa
1 rkl viherpippureita
150-200 g juustoraastetta
lasagnelevyjä

Sulata voi tai margariini paistokasarissa tai paistinpannussa.
Kuullota sipulisilppua hetki.
Lisää joukkoon fariinisokeri ja puhdistetut ja pieniksi pilkotut kantarellit.
 Kääntele kantarelleja muutaman minuutin ajan, kunnes ne hieman pehmenevät ja luovuttavat kosteutta pois.
 Lisää joukkoon porkkana- ja palsternakkaraaste ja jatka ainesten sekoittelua hetki.
 Siirrä kattilaan ja ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele ainesten joukkoon.
 Lisää maito, mausteet ja suola, sekä käsin murustetut viherpippurit.
 Anna kastikkeen kiehua noin viisi minuuttia miedolla lämmöllä ja lisää lopuksi juustoraaste.
 Jaa kastike kerroksittain lasagnelevyjen kanssa uunivuokaan ja päällimmäiseksi vielä vähän juustoraastetta.
 Kypsennä 175 asteessa noin 40 minuuttia.
Anna ruoan vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

KANTTARELLIMUNAKAS

 Kuinka moni on jo löytänyt kanttarelleja? Tuntuu, että aika moni ja siksipä mieleeni tuli tehdä niistä nopea lounas puutarhapuuhastelujen lomassa. Olemme nimittäin leikelleet urakalla pensaita ja puita ja hiki on virrannut. En ole ehtinyt siis minnekään metsään, mutta pakastimessa on vielä viime kesän runsaasta kanttarellisaaliista (kiitos äiti ja isä) muutama pieni pussillinen pakastettuja sieniä jäljellä. 

 Keskustelin erään ystäväni kanssa, joka juuri kertoi, että hänellä myös on vielä sieniä pakkasessa vaikka uusia on jo alkanut putkahdella metsään. No, joko uusia tai vanhoja - tässä niille yksi käyttötapa! Espanjalaisittain tortilla tai kotimaisittain munakas, ei nimellä väliä, kunhan maistuu hyvältä.

 Laitoin tähän myös perunaa eli jos sinulla on jäänyt jääkaappiin muutama keitetty peruna, saat nekin upotettua tähän. Jos ei, niin itse kypsensin pari perunaa mikrossa tällä tavoin: pese perunat, töki niihin haarukalla reikiä, laita mikron kestävään astiaan pohjalle sentti-pari vettä ja kypsennä täydellä teholla n. 3 minuuttia. Itse käänsin perunat parin minuutin jälkeen. Sillä aikaa, kun perunat kypsyvät, ehdit pilkkoa sienet ja sipulit ja sekoittaa munat. Kätevää!

KANTTARELLIMUNAKAS 2:lle 

pari kourallista (tai pieni pussillinen pakastettuja) kanttarelleja

pieni sipuli (tai puolikas)

2 keitettyä perunaa

3 kananmunaa

1/2 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

persiljaa tai ruohosipulia

öljyä tai voita paistamiseen

 Silppua sipuli ja sienet. Kuutioi tai viipaloi perunat. Sekoita munat ja maito keskenään ja vatkaa kevyesti. Mausta suolalla ja pippurilla.

 Paista pienessä öljytilkassa sienistä vesi pois ja siten, että ne vähän rapeutuvat. Lisää tilkka öljyä ja sipulisilppu. Sekoittele, kunnes sipuli kuullottuu. Ota sieni-sipuliseos pois pannulta.

 Laita perunaviipaleet paistumaan öljyyn. Anna paistua, kunnes saat niihin vähän ruskeaa pintaa. Ripottele perunoille vähän suolaa. 

 Lisää sieni-sipuliseos sekaan (ja jos haluat, voit laittaa tässä vaiheessa myös ruohosipulia tai persiljasilppua sekaan) ja kaada päälle munaseos. Sekoittele vähän, että saat munaseosta joka väliin.

 Laita liesi pienemmälle teholle ja kansi päälle, jolloin munaseos hyytyy nopeammin myös päältä.

 Käännä kannen avulla munakas: valuta hyytynyt munakas pannulta kannelle. Käännä pannu munakkaan päälle ja käännä kannen avulla pannu oikein päin. Paista enää hetki, että saat paistopintaa myös pohjaan.

 Tarjoile heti persiljasilpulla tai ruohosipulilla koristeltuina.