SE PARAS JOULUSINAPPI

Jokaisessa perheessä on varmaan paljonkin perinneruokia ja -lisukkeita joulun ajalle. Ja sinappi on varmaan yksi tällainen. Kuka laittaa siihen kermaa, kuka kananmunia. Kuka ei jaa reseptiään muille, koska se on salainen ja pitkään suvussa kulkenut. 

Itse sain tämän reseptin jo vuosia sitten hyvältä ystävältäni ja tähän asti olen sitä "säästellyt" jakamasta. Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloin tyttäreni vuosittain kyselee, että mitä siihen meidän sinappiin oikein tulikaan ja aina otan valokuvan vanhasta, kirjekuoren taakse käsinkirjoitetusta lappusesta hänelle. 

Eli ehkä olisi jo aika kirjoittaa se tännekin. Tämä on alunperin kuulemma jostain lehdestä ja kulkenut myös ystäväni suvussa pitkään. Tämän tekee erityisen hyväksi tietysti maku, mutta myös se, ettei siihen tule kermaa, munia tai juuri muutakaan "ylimääräistä". Kokeile ja olen varma, että tästä tulee myös sinunkin suosikkisi! Vielä ehtii loistavasti täksi jouluksi!

JOULUSINAPPI  (n.  3 Pilttipurkillista)

1 prk Coleman's sinappijauhetta

1 prk erittäin hienoa sokeria (käytä Coleman's purkkia)

1 tl suolaa

1 tl hienonnettua valkopippuria

1 korkillinen Rajamäen etikkaa

n. 1 - 1,5 dl kiehuvaa vettä

Mittaa aineet kattilaan siten, että vettä laitat aluksi vajaan desin. Laita kattila miedolle lämmölle ja sekoittele samalla, että sokeri sulaa hiljalleen. Älä anna kiehahtaa. Lisää vettä vähitellen siten, että seos on juoksevaa, muttei vetistä. Oikean koostumuksen oppii vain tekemällä 😅. 

Ota kattila liedeltä ja vatkaa sähkövatkaimella viitisen minuuttia, että seos vähän vaalenee ja on sammettista, mutta edelleen "liikkuu".

Voit purkittaa sinapin samantien, mutta itse jätän sen kattilaan huoneenlämpöön seuraavaan päivään. Silloin näkee, onko seos alkanut jähmettyä liikaa, jolloin voit sekoittaa siihen lisää kiehuvaa vettä. Vai onko seos sellaista, että sitä on helppo lusikoida kinkun päälle. eli itse purkitan sinapin seuraavana päivänä ja siirrän sen jääkaappiin. 

Muista, että seos aina vielä vähän jähmettyy kylmässä. Jos et ole keittänyt seosta alunperin tarpeeksi, voi myös sokeri kiteytyä tässä vaiheessa, joten maltti on valttia joka vaiheessa. I

Itse käytin tällä kertaa vettä vähän vajaa 1,5 dl, jolloin sinapista tuli juuri sopivan paksuista.

Älä anna seoksen kiehahtaa, vaan malta sekoitella rauhassa, että sokeri sulaa kunnolla.

Vatkaamisen jälkeen seos vähän vaalenee ja on koostumukseltaan samettista ja kuitenkin notkeaa.

 

 JOULUTORTUT KRANSSIKSI

 Mistä sinä aloitat jouluvalmistelut? Leipomisesta, koristeluista, valoista... ? Oma jouluni alkaa aina ulkovalojen ripustamisesta. Kun syksy pimenee ja alkaa vaihtua talven tuntuun, pitää pihaan saada valon tuikkeita. Vähän sinne ja tänne. Ja ostaa muutama uusi valosarja. 

 Ja seuraavaksi aloittelen sisällä valoista. Kynttilöitä poltan ympäri vuoden, joten niitä ei kannata edes mainita. Mutta ihania valoja yläkertaan meneviin rappusiin, hyllyjen päälle, verhotankoihin. Ehkä muutama valkoinen koristetalo ja valoja niitten lomaan.

 Ja sitten tulevat joulun tuoksut. Erilaiset leipomukset pipareista torttuihin ja kakkuihin. Tänä vuonna näin Valion lehdestä kuvan ja ohjeen joulutortuista tehtyyn kranssiin. Ja koska aina pitää vähän kokeilla jotain uutta, otin työn alle tämän. 

 Itse asiassa eipä siihen juuri työtä tai aikaa kulunut, kun valmiista torttutaikinasta sai aika nopeasti tehtyä kranssin ja pääsimme päiväkahvin kanssa herkuttelemaan.

JOULUTORTTUKRANSSI (2-4:lle heng.)

2 levyä pakastejoulutorttutaikinaa

1 kananmuna voiteluun

mantelilastuja

Täyte:

1 dl kuohukermaa

200 g (1/2 prk) vaniljarahkaa

2 reilua ruokalusikallista luumumarmeladia

1 tl vaniljasokeria

tomusokeria

 Ota taikinalevyt sulamaan pöydälle noin vartiksi. Leikkaa levyt ensin puoliksi ja sitten siitä tulleet neliöt kolmioiksi, siten, että sinulla on tämän jälkeen 8 kolmiota.

 Aseta kolmiot vierekkäin siten, että seuraava tulee aina vähän edellisen päälle ja että lopuksi paloista muodostuu kranssi. Voitele palat kevyesti vatkatulla kananmunalla ja ripottele päälle mantelilastuja.

 Paista 225 C uunissa alatasolla noin 15-20 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä.

 Tee sillä välin täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahka siihen. Lisää luumumarmeladi ja vaniljasokeri ja sekoita. Maista ja jos haluat makeampaa, voit lisätä vähän sokeria.

 

 Leikkaa kranssi varovasti sivusuunnassa halki ja siirrä päällilevy syrjään.  Ei haittaa vaikka palat vähän irtoilisivat toisistaan. Pursota täytettä alimmaisen levyn päälle ja nosta kansi päälle. Sihtaa lopuksi päälle tomusokeria ja tarjoile kahvin kanssa.

Kranssi muodostuu helposti, kun asettelet palat vähän lomittain toistensa päälle.

Anna kranssin jäähtyä ennen kuin leikkaat sen.

Leikkaa varovasti kranssi halki.

Pursota täytettä alimmalle levylle ja nosta päälle kansilevy.

Ripottele päälle tomusokeria siivilän avulla.

Kaunis kattaus ja jouluiset valot viimeistelevät kahvihetken.

Mukavaa joulunodotusta herkkujen parissa!

SUORITTAMISTA VAI PUUHASTELUA?

Eräs ystäväni kirjoitti blogissaan huskynharmaathiukset suorittamisesta. Siitä, miten ihmiset suorittavat joulua, uutta vuotta, tulevaa... Se sai minut pysähtymään tämän suorittamisen äärelle. Olenko minä(kin) suorittaja. Mitä se suorittaminen oikein on.

Mietin itseäni ja tapaani elää ja olla. Olen yleensä aika energinen, touhukas ja moneen ehtivä (on joku ystävistäni sanonut). Kotona minulle huomautetaan siitä, että töminä vain kuuluu, kun siirryn huoneesta toiseen. No miksi pitäisi hiiviskellä hiljaa tai kävellä kuin hidastetussa filmissä, jos voi siirtyä rivakasti paikasta toiseen, kun tietää, minne on menossa. 

Perintötekijä vai opittu ominaisuus? Olen kuullut äidistäni sanottavan, että "tuossa menee tuo Porvoon nopein nainen", kun hän oli kävellen matkalla töihin. Pelasin kesällä poikani kanssa golfia ja vähän väliä jouduin huomauttamaan hänelle, että voisi vähän odotella eikä painaa muutama metri edellä. Onko nopeus, rytmi, siis geeneissä?

Joskus viikonloppuisin tai lomilla päätän istua nojatuolin nurkassa koko päivän ja lueskella tai katsella telkkarimaratonia. Ei kuulkaa onnistu. Tunnin tai parin jälkeen kroppani vetää minut jalkeille ja on pakko lähteä puuhastelemaan. Pyykit pitää laittaa koneeseen/ottaa pois. Oliko laukkuuni unohtunut huulirasva. Voisiko leipoa jotain välipalaa/iltapalaa/muuten-vain-palaa. Löytyisikö jääkaapista jotain. Ja niin edelleen. 

Ja sitten tämä joulu. Tai uusi vuosi. Tai syntymäpäivät tai nimipäivät. Tai vierailut. Tai työssä järjestettävä tilaisuus. Ihan mikä vaan. Pääni on kuin ikiliikkuja: mieli tuottaa ihania ruokia tai ruokakuvia, kauniita kattauksia, kivoja yksityiskohtia. Sitä ei voi kääntää pois päältä. Ja tuumasta toimeen, sitten alkaa se valmistelu. Onko se suoritus? Suorittamista? Se tuottaa kuitenkin nautintoa.

Mutta. Osaan myös olla. Meditoida. Joogata. Harrastaa Qigongia. Tuijotella tuleen. Kuunnella ystävää. 

Ehkä tärkein oivallus Marjaanan tekstiä lukiessani oli hyväksyminen. Hyväksyn itseni ja sinut juuri sellaisenaan. Hitaana, nopeana, suorittajana, nautiskelijana... omana itsenämme. Siis nautinnollista joulun aikaa sinulle puuhastellen tai rauhaan laskeutuen. Juuri siten, kuin se sinulle on  ominaista ja tärkeää.

P.S. Reseptien kirjoittelu on jäänyt tänä syksynä aika vähiin, mutta kyllä niitäkin vielä ilmestyy... kunhan aika on. En ala suorittamaan tätä blogia. Kirjoitan, kun tuntuu siltä, mutta lupaan, että tallessa on monta ihanaa herkkua, joita tänne jossain vaiheessa laittelen. Nyt vain olen... ja valmistelen perheelleni joulua.

JOULUN JÄLKEEN: HÄVIKISTÄ HERKUKSI

 Jouluruokia voi syödä vain juuri sen verran, että vielä maistuu hyvältä ja mieli tekisi vähän lisää. Mutta kun stoppi tulee, niin se tulee.
 Ja usein silloin on vielä jäljellä vähän kaikkia ruokia, joita ei todellakaan heitetä pois. Silloin alkaa tuunaus. Kaloja saa upotettua erilaisiin piirakoihin ( vaikka tähän kylmäsavulohipiirakkaan ) ja piirakoita voi sitten pakastaa tulevaa käyttöä varten, jos ei heti tee mieli syödä kaikkea.

 Kinkusta saa myös piirakkaa tai pizzaa tai hernekeittoa tai niinkuin eilen tein: munakasta. Kuutioin muutaman viipaleen kinkkua pieniksi, paistoin vähän aikaa pannulla, kaadoin sekaan kolme kevyesti vatkattua munaa, jotka olin maustanut suolalla ja mustapippurilla. Sekoittelin vähän aikaa ja laitoin kannen päälle (aika mieto lämpö). Vähän ajan kuluttua, kun munakas oli aika hyytynyt, käänsin sen kannen avulla, laitoin päälle viipaleiksi leikattuja tomaatteja ja juustoraastetta. Vähäksi aikaa vielä kansi kiinni, että juusto ehti vähän sulaa ja ta-daa: tarjolle!

 Olen aiempina vuosina tehnyt myös kinkusta karamellipossua ja porkkanalaatikosta rieskoja. Linkit alla:








Linkki karamellipossuun

Linkki laatikoista tehtyihin rieskoihin










 Tänään päätin siirtyä kinkusta jauhelihaan ja tehdä perinteisiä jauhelihapihvejä. Loput laatikkoruoat olivat kuitenkin vielä jääkapissa ja niistä päätin tehdä kasvispihvejä. Tarjosin pihvit kermaviilin kanssa, jotka olin maustanut suolalla, sokerilla, mustapippurilla ja sitruunamehulla.

Massat saavat levätä vähän aikaa, että jauhot turpoavat sopivasti ja saat muotoiltua massasta pihvejä lusikalla.

PUNAJUURI-AURA-KASVISPIHVIT

n. pienen foliovuoan verran Aura-punajuuri-laatikkoa
1 muna
1 rkl perunajauhoja 
1/2 dl korppujauhoja
1/2 tl suolaa
öljyä/voita paistamiseen

 Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna jauhojen turvota vähän aikaa massan seassa. 
 Ota lusikalla massaa ja painele pannulle pihveiksi. Paista aika miedolla lämmöllä, etteivät pihvit pala mustiksi. Anna paistua molemmilta puolilta reilu viisi minuuttia.

Paista pihvit miedolla lämmöllä kypsiksi.

PERUNA-PORKKANA-KASVISPIHVIT

yhteensä n. 5 dl (reilu pieni foliovuoka) peruna- ja porkkanalaatikoita (tai vain toista)
1/2 dl korppujauhoja
2-3 rkl parmesan-raastetta (voi jättää pois, jos ei satu olemaan)
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
Kuorruttamiseen:
korppujauhoja
öljyä/voita paistamiseen

 Sekoita kaikki aineet sekaisin ja anna jauhojen turvota vähän aikaa massan seassa. 
 Laita lautaselle korppujauhoja ohut kerros ja nostele kahdella lusikalla lautaselle massaa, jotka painelet kevyesti pihvin muotoon. Ripottele myös pihvien päälle korppujauhoja.
 Nosta pihvit varovasti lettupannuun tai tavalliseen paistinpannuun ja painele kevyesti muotoon. Käytä reilusti öljyä tai voita tai niiden sekoitusta paistamiseen. Paista miedolla lämmöllä molemmilta puolin reilu viisi minuuttia, kunnes pinta on rapea.

Lettupannulla saat tasakokoisia pihvejä helposti.

Korppujauhot tekevät pinnan rapeaksi ja sisus jää kuitenkin ihanan pehmeäksi.

Nauti pihvit maustetun kermaviilikastikkeen ja vaikka raejuuston kanssa. Salaattikin olisi ollut hyvä lisä tälle ruoalle.

Tuunaamisiin!

JOULUAATON TUNNELMIA

 Jouluaattoaamun sininen hämärä muuttuu pikkuhiljaa lumiseksi kirkkaudeksi. Yllättävä, kirkas kuu näkyy keittiön ikkunasta kuin kutsuen päivää valkenemaan. Pensaiden oksat notkuvat runollisesti lumikuorman alla ja pikkulinnut lentelevät sinne tänne.

Perinteiset joulusaunat, riisipuurot, joulurauhanjulistukset käydään läpi yksi kerrallaan - niin kuin joka vuosi, vuosi toisensa jälkeen. 

Meidän tiemme käy aattona vanhempieni luokse, jonne kokoontuvat vanhempieni ja oman perheeni lisäksi sisareni perheineen. Meitä on 11 paikalla, vain sisareni poika on reissussa. On se aika, kun lapsista on kasvanut nuoria ja osalla on jo puolisot mukana.

Niinkuin monena jouluna aiemminkin, joku nuorista on maailmalla ja aattoiltana otamme yhteyden häneen, tällä kertaa soitamme Intiaan. Ja perhe on hetken yhteydessä - yhdessä.

Isäni on taitava käsistään ja koska meitä on jo noin paljon, hän on rakentanut pöytään jatkopaloja ja lisäjalkoja ja tukikiskoja. Kukaan ei huomaa, kun kaunis pellavaliina peittää pöydän.

Aatonaattona sisareni ja hänen tyttärensä ovat käyneet koristelemassa joulupöydän. Jotain vanhaa ja jotain uutta.

Pieniin laseihin on laitettu pitkin pöytää hurmaavia asetelmia, joissa havunoksien lomaan on laitettu pieniä, tumman punaisia ruukkuruusun oksia.

Oksissa roikkuu pieniä joulukoristeita: palloja, omenoita...

Puna-vihreä-kulta -väritys luo joulutunnelman.

Aattona pöytään on katettu kristallit ja hopeat ja kankaiset lautasliinat. Juhlapöytä odottaa ruokailijoita. Iloinen puheensorina, joulumusiikki jossain taustalla, tuoksut keittiöstä...

Jokainen tuo pöytään jotakin ja pöytä täyttyy herkuista.

Tällä kertaa meillä on myös nuorten tekemiä susheja. Ja isäni on savustanut mehevän lohen. Kalapöytä houkuttaa maistelemaan vähän tuota, vähän tätä. 

Entä lämpimät ruoat. Onko niille enää tilaa vatsassa? 

Nuoriso on eilen ollut auttamassa mummia, kuorineet ison kasan perunoita, keittäneet, survoneet ja jättäneet imeltymään. Yksi ja toinen on tehnyt myös laatikoita: peruna-, porkkana-, lanttulaatikot sekä punajuuri-Aura- ja kaali-härkislaatikot. Ja tietysti paistia ja kinkkua ja kastikkeita.

Vatsat täyttyvät, huokaillaan. Jos vielä jaksaisi hakea vähän.

Jälkiruokaa mahtuu kuitenkin: veskunasoppa...sekametelikeitto...sekahedelmäsoppa... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja vaihtoehtona perinteille on vadelmajäädyke, jonka valitsee myös moni.  Tai molemmat.

Hetki siivoilua, vatsojen vieressä lepäilyä ja sitten on vuorossa Joulupukki. Lahjojen jakoa, availua, ihailua, ihmettelyä. 

Ja taas on aika käydä pöytään.

Kahvia ja jotain makeaa.

Suklailla kuorrutettuja mansikoita. Tyttäreni valmistamia. Aah!

Meillä oli myös sisaren tyttäreni tekemiä lefsejä, norjalaisia rieskoja, joiden sisällä oli vaniljakastiketta. Ne tuli syötyä ennen kuin ehdin edes kuvata. Suussa sulavia!

Ja kakkua. Tietysti. Tällä kertaa Glögikakku valkosuklaamoussella.

Ja sitten on aika lähteä kotiin. Juustot jätetään yöhön.

Jos joku vielä jaksaa. Ja suklaat. 

Puolen yön aikaan kotona nostan jalkani uusissa villasukissa ylös, ihailen kynttilöitä ja kuusta. Muistelen iltaa ja sulattelen ruokia. Nautin pienen lasillisen portviiniä.

Olen kiitollinen!

GLÖGIKAKKU

Pohja:

200 g pipareita

100 g voita/margariinia

Täyte:

2 dl kuohukermaa

250 g (1 prk) maustamatonta rahkaa

145 g (1 levy) valkosuklaata

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

4 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

Päälle:

3 liivatelehteä

1 dl kuumaa vadelma-lakritsiglögiä

2 dl kylmää vadelma-lakritsiglögiä

Koristeluun:

valkosuklaata

 Jauha piparit monitoimikoneessa hienoksi.
Sulata voi ja sekoita se piparimuruun. 

 Voitele irtopohjavuoan reunat kevyesti öljyllä ja ripottele reunoille tomusokeria. Pingota leivinpaperi vuoan (Ø 2o cm) pohjalle. Painele keksimuru tiiviisti vuoan pohjalle. Siirrä piparkakkupohja jääkaappiin odottamaan.
 Valmista valkosuklaamousse: Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita siihen rahka ja sokerit. Paloittele valkosuklaa (jätä pari palaa koristelua varten) ja sulata se miedolla teholla mikroaaltouunissa, 30 sekunnin välein sekoittaen, kunnes se on melkein sulaa. Sekoita tasaiseksi. Yhdistä kermavaahtoseos ja valkosuklaasula.             

 Kuumenna sitruunamehu kattilassa tai mikrossa. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Liuota liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki. Sekoita se muihin mousseaineksiin ohuena nauhana. Levitä ja tasoita mousse piparkakkupohjalle.

 Nosta juustokakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi hyytymään.
Liota kiillettä varten liivatelehtiä kylmässä vedessä viitisen minuuttia.

 Kuumenna 1 dl glögiä kiehuvaksi, ja nosta kattila pois liedeltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja liuota liivatteet kuumaan glögiin. Lisää liivateseokseen loput 2 dl glögiä. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi ja valuta se varovasti valkosuklaamoussen päälle.
 Peitä kakku ja nosta se jääkaappiin hyytymään 4–5 tunniksi tai yön yli. Koristele glögijuustokakku rouhitulla valkosuklaalla.

JOULUTUNNELMAN HAKUREISSULLA PORVOOSSA

 Olemme monena vuonna ennen joulua käyneet ystävieni kanssa aina vähän eri kokoonpanoilla nuuhkimassa joulutunnelmaa Porvoossa - ja nimenomaan siellä vanhassa kaupungissa. Tänäkään vuonna ei poikettu perinteestä ja suuntasimme sunnuntaina jo aamupäivästä retkellemme.

Aloitimme joen länsirannalta Taidetehtaan joulumyyjäisistä ja olipa siellä myyjiä! Valtavasti eri alojen käsityöläisiä tuotteineen täytti useamman salin ja meitä asiakkaita hyöri tungokseen asti seassa.

Kaikenlaista pientä löytyikin pukinkonttiin täältä ja pääsimme sisätilojen lämmöstä suuntaamaan askeleet kohti vanhaa kaupunkia.

Vaikka olikin aika harmaan valoisa päivä, oli kaikki niin kaunista. Jokaisen putiikin ovenpielien koristelut valoineen luovat satumaisen tunnelman.

Ja joulupukille olisi helppo lähettää tästä suoraan kuvakirje 😏

Tietyt liikkeet vetävät aina puoleensa ja yksi niistä on tämä keittiövälineitä kauppaava Wellmans. Oven avaamisen narina ja kenkien kopistelu puisilla portailla johtavat näissä liikkeissä pieniin huoneisiin, jossa hyllyt notkuvat kaikkea ihanaa hypisteltävää.

Café Helmi on kuuluisa herkullisista leivonnaisistaan ja tunnelmastaan, joka syntyy pienien, erilaisista kalusteista koottujen huoneiden ahtaudesta, kuppien ja lautasten kilinästä ja leppoisasta puheensorinasta kaiken tämän yläpuolella.

Kun astuu Helmen ovesta sisään vastassa on jäykkä, mutta sympaattinen Hovimestari, joka on jo vuosia seissyt paikallaan toivottamassa matkalaiset tervetulleeksi. 

Ja kuten muutkin, mekin suuntasimme pieneen pöytään maukkaiden piirakoitten ja tuoreiden kahvipannujen ja kuppien kera. Harkitsimme kyllä hetken kakkupalojenkin hakemista, mutta joku järki voitti ja näiden eväiden avulla selvisimme eteenpäin kohti seuraavia putiikkeja.

Vanha Raatihuoneentori on reissun kääntöpaikka eli Välikadulta Jokikadulle pääsee torin kautta.

Tänään tori ammotti tyhjyyttään, kun kaikki myyjät olivat varmaan Taidetehtaalla. Kesäisin tori kuhisee myyjiä kojuissaan ja turisteja kameroineen. 

Talojen murretut värit ovat niin kauniita ja valkoisiksi maalatut nurkkalaudat viimeistelevät ilmeen.

Melkein jokaisen liikkeen edessä on myös pari tuolia lampaantaljoineen, joissa voi lepuuttaa jalkojaan.

Pienet havupuut ja jouluvalot sekä kukat ovien vieressä suorastaan huutavat, että tännepäin!

Päivän valo alkoi taittua kohti hämäryyttä.

Mutta vielä piti muutaman asteen pakkasessa lämmitellä ulkona, istuen lampaantaljoilla ja hörpäten kuumaa glögiä.

Ihana päivä! Ja kyllä se joulumielikin tuntui löytyvän!