PARAS SIPULIPIIRAKKA

 Syksy on edennyt lämpöisistä, aurinkoisista päivistä sadetta ja myrskyä enteileviin, pimeiden aamujen värittämiin lokakuun päiviin. Ja jo useana päivänä olen puhunut, että pitäisi tehdä pitkästä aikaa sipulipiirakkaa. Se kuuluu jotenkin syksyisiin tuulen tuivertamiin iltoihin teen kanssa.

Olen tehnyt erilaisia piirakoita aina. Siltä ainakin tuntuu. Rakastan piirakoitten tekemisen suunnittelua, itse tekemistä ja varsinkin syömistä. On sitten kyse makeista tai suolaisista herkuista. Aina maistuu.

Sipulipiirakoitakin olen tehnyt vaikka minkälaisia ja nyt oli tavoitteena pitkään haudutettu ja makeaksi karamellisoitu sipuli valuvan juustopeitteen alla. Kuola alkaa valua jo taas pelkästä ajatuksestakin. Ja vanha kunnon nettiselailu toi taas pari vinkkiä toteutukseen. Soppa365 -sivusto ei pettänyt tälläkään kertaa eli sieltä nappasin Itkettävän ihanan piirakan reseptin, jota vähän mukailin ja tuunailin, kuten aina. Kannattaa siis suunnata keittiöön ja patojen ja pannujen ääreen ja päästä hetken päästä nautiskelemaan syksyisestä makukimarasta.

PARAS SIPULIPIIRAKKA

Pohja 

125 g voita tai margariinia

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

3 rkl kylmää vettä 

Täyte

n. 800 g sipulia

n. 3 rkl voi-öljyseosta

2 tl suolaa

1 rkl sokeria

1-2 tl kuivattua timjamia

2 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

3 kananmunaa

1 tl hunajaa

1 tl suolaa

rouhittua mustapippuria

200 g juustoraastetta 

(minulla mozzarellaa ja emmentalia)

Kuori ja pilko sipulit. Itse en jättänyt kovin pitkiksi paloiksi enkä tehnyt ihan hakkelusta, vaan sellaisia reilumpia paloja. Sipulihan pehmenee haudutettaessa, mutta esim. kovin pitkiä suikaleita on aina vähän hankala syödä. Laita pannulle voi-öljyseos ja kaada sipulit sekaan. Älä pidä kovin korkeaa lämpöä ettei sipuli pala. Sekoittele noin 5 minuuttia ja lisää mausteet. Pienennä vielä lämpöä ja anna olla pannulla noin puoli tuntia. Sekoittele aina välillä.

Tee sillä välin taikina. Itse teen sen aina monitoimikoneen leikkurilla, mutta voit myös nyppiä aineet sekaisin. Laita ensin kaikki muut aineet kulhoon paitsi vesi. Nypi muruiksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti sekaisin. Voit lisätä vähän vettä, jos näyttää, että taikina jää vielä kovin muruiseksi.

Ota n. 26 cm irtopohjavuoka ja vuoraa se leivinpaperilla. Voit tehdä tämän myös tavalliseen piirakkavuokaan, mutta silloin piirakasta ei tule niin paksua. Painele taikina vuoan pohjalle ja nosta vähän reunoille. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan, kunnes sipulit ovat karamellisoituneet ja muuttuneet vaalean ruskeiksi.

Sekoita kulhossa munat, maito ja kerma. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Lisää sekaan reilu puolet juustoraasteesta (itse laitoin tässä kohdassa mozzarellaa ja emmentalia sekaisin, päälle pelkkää emmentalia). 

Ota vuoka jääkaapista, kaada pohjalle sipulit ja lisää sitten munaseos. Ripottele päälle loput juustoraasteet.

Paista 200 C uunissa aluksi 20 min alatasolla (koska pohjaa ei ole esipaistettu, se saa alkuun vähän enemmän lämpöä) ja nosta sitten keskitasolle vielä n. 15 minuutiksi. Ota pois uunista, kun pinta on kauniisti ruskistunut.

Malta hetki, irrota piirakka vuoasta ja nauti!

Ihania syksyisiä herkutteluhetkiä!

 LAPINPIIRAKKA LEIPÄJUUSTOSTA

 Välillä kannattaa penkoa arkistojen "aarteita", koska ei tiedä, mitä löytyykään. Vanha reseptilaatikkoni on yksi sellainen aarreaitta, josta saattaa löytää yllättäviä lippusia ja lappusia. Aikanaan tuli saksittua reseptejä joka lehdestä vaikkei kaikkia tullut edes toteutettua. Vähän samalla tavoin kuin nyt sukeltaa netin pohjattomaan syöveriin, laittaa merkkejä ja kiinnittää välilehdiksi kaikkia niitä kuvia ja ohjeita, jotka saavat veden kielelle.

 Tämä resepti ei ole jäänyt kokeilematta vaan tein useinkin tätä piirakkaa, mutta nyt se on ollut vuosia unholassa. Itse asiassa jääkaapissa ollut leipäjuusto sai muisteloni heräämään ja ohjelippuset lentelemään, kunnes löysin oikean.

Huomaa, ettei ole ihan uusin resepti ja että tätä on käytetty. En tiedä, miksi on ihan pitänyt nimikoida tämä... ehkä se on ollut jollain lainassa.

Kuvasta näet ohjeen ja kuten aina, kaikkea voi vähän muokata. Itselläni ei ollu ranskankermaa eli creme fraichea kaapissa, joten korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Kermaviilikin olisi tähän käynyt. 

Kermana käytin kokonaan 15 % kasvirasvaseosta ja toimi sekin. Ja koska minulla sattui olemaan 300 g pala leipäjuustoa, laitoin sen kokonaan piirakkaan. Viherpippurin korvasin mustapippurilla.

Näyttää vähän siltä, että tuli melkein uusi resepti kaikkien muutosten myötä, mutta halusin tällä vain osoittaa, ettei todellakaan ole aina niin tarkkaa ainesten kanssa.

Tämä on muuten aivan superhelppo pohja, sekoitus vain vaikka lusikalla ja taputtelu piirakkavuokaan jauhojen avulla. Lisäksi tuosta happamasta ranskankermasta/jugurtista/kermaviilistä tulee tosi hyvän makuinen pohja piirakalle!

Paistettu jauheliha-sipuliseos ja leipäjuustot vuoassa odottamassa muna-kermapäällistä.

Laitan nykyisin usein vuokaan leivinpaperia, jolloin piirakka irtoaa helposti vuoasta ja halutessaan sen voi nostaa kokonaan tarjolle eri astiaan.

Vaikka minulla oli reilun kokoinen ( 30 cm halk.) vuoka, piiraasta tuli mehevän paksu.

Jos olisin ajatellut etukäteen, olisin voinut tekaista salaatin vielä viereen, mutta tällaisenaankin oli aivan ihana iltaruoka meille.

 JAUHELIHAPANNARI

 Oi mikä arki-illan herkku tai vaikka pienten illanistujaisten tarjottava onkaan tämä jauhelihapannari. Usein olen tehnyt pannarin ensin ja täytteet erikseen ja käärinyt pannarin rullalle täytteineen. Tällä kertaa paistoin kaikki samalla uunipellillä ja yllätyin itsekin, miten hyvää tuli. Ohje on alunperin Yhteishyvä-lehdestä.

Itselleni on tärkeää kuullottaa sipulia tarpeeksi, ettei se närästä, joten siihen kannattaa käyttää aikaa. Maustaminen tehdään jauhelihaan, joten munakasseos itsessään ei juuri muuta pienen suolan lisäksi tarvitse. Ja juustoa jokainen lisää omantunnon mukaan eli arvaatte, että sitä meidän pannarista löytyi reilusti.

JAUHELIHAPANNARI

4 kananmunaa

6 dl maitoa

2 dl jauhoja

1 tl suolaa

2 rkl öljyä

Täyte:

400 g jauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 suippopaprika

1 tl suolaa

reilusti rouhittua mustapippuria

1 tl pizzamaustetta

2 rkl tomaattipyrettä

n. 150 g emmental-juustoraastetta

Tee ensin taikina turpoamaan. Sekoita kaikki aineet öljyä lukuunottamatta kevyesti vatkaten ja jätä odottamaan täytteen tekemisen ajaksi.

Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuutioi pieneksi paprika. Paista jauhelihaa pannulla ruskeaksi. Käytin itse rasvaista sika-nautajauhelihaa, joten lisärasvaa en tarvinnut. Jos sinulla on esim. vähärasvaista naudan jauhelihaa, voit laittaa pannuun vähän öljyä. 

 Lisää sipuli ja valkosipulisilput sekä paprikakuutiot jauhelihan sekaan ja anna kuullottua pehmeäksi kaikessa rauhassa vähän väliä sekoitellen. Mausta tomaattipyreellä, pizzamausteella sekä suolalla ja pippurilla.

 Laita uuni kuumenemaan 225 C:een. Vuoraa reunallinen, iso uunipelti leivinpaperilla. Ripottele pari ruokalusikallista öljyä paperille. Kaada vielä kertaalleen sekoitettu taikina pellille Ripottele jauhelihaseos pellille taikinan päälle. Laita päällimmäiseksi reilu kerros juustoraastetta.

 Paista n. 25 min., kunnes pannari on hyytynyt ja saanut väriä. Nauti joko sellaisenaan tai salaatin kanssa.

Pannari tuoksuu huumaavalta pizzamausteen ja juuston ansiosta.

Nam!

SUOLAISTA UUDEN VUODEN PÖYTÄÄN 

 Uuden vuoden vastaanottoon liittyy meillä aina ruoka. Niinkuin kyllä kaikkiin muihinkin juhliin. Ja arkeen. No siitä huolimatta ja senkin vuoksi näihin meidän perinteisiimme: vastaanotamme uutta vuotta  usein ihan vain kahdestaan mieheni kanssa kotona ja itse viihdyn keittiössä vaikka puoli päivää valmistelemassa illan ruokia.

Tällä hetkellä suosin äänikirjoja joka tilanteessa ja ruokaa laittaessa on mahtava uppoutua samalla jonkun tarinan lumoihin.

Tämän illan varsinaisena ruokana olivat uuniperunat ja niiden kanssa erilaiset täytteet, mutta lisäksi halusin kokeilla jossain näkemiäni pyöryköitä. Tai puusteja. Tai ... no jotain. Joulusta oli jäänyt pakastimeen torttutaikinaa, joten siitä sai helposti pyöräytettyä muutamat suolaiset puustit leivän sijaan ruoan lisukkeeksi.

MEETVURSTIPUUSTIT

2 levyä torttu-/lehti-/voitaikinaa

muutama siivu meetvurstia

tuorejuustoa

emmentalia

 Leikkaa sulaneet taikinalevyt pituussuunnassa kolmeen osaan (itse leikkasin kahteen ja niistä tuli vähän liian paksuja). Kauli suikaleita pituussunnassa ohuemmiksi.

 Levitä levyille ohut kerros tuorejuustoa (itselläni oli ruohosipulilla maustettua, mutta tähän käy myös maustamaton) ja sen päälle meetvurstia (tai kinkkua tai salamia tai mitä vaan suolaista, kalakin käy - esim. graavi tai kylmäsavulohi). 

 Seuraavaksi ripottele päälle juustoraastetta oman maun mukaan ja kääri suikaleet rullalle.

Aseta rullat paperisiin muffinssivuokiin ja paista 225 C uunissa n. 15- 25 minuuttia rullien paksuudesta riippuen. Voit tarkistaa kypsyyden, kun otat rullat uunista ja kurkistat, onko pohja paistunut vai raa'an näköinen.

 Tarjoile ruoan lisukkeena tai iltapalana teen kanssa. Ihanan lehtevää, rasvaista ja täyttävää! 

Tässä vain kahteen osaan leikatut taikinasuikaleet. Nopeammin saat puustit kypsiksi, kun taikina on ohuempaa. Leikkasin meetvurstisiivut neljään osaan ja laittelin ne limittäin taikinalle. Ajattelin, että niitä on myös helpompi syödä, kun ovat pienemmissä paloissa.

Taikinarullista tuli turhan korkeita, mutta lisäsin paistoaikaa, niin sain ne paistumaan kypsiksi pohjaa myöten.

Ihan mielettömän herkullisia puusteja! Ja ihan mielettömän täyttäviä!

Kannattaa kokeilla ja jos et ole lihan syöjä niin ihan varmasti kalatäytteisinä tulee vähintään yhtä maukkaita!

SYYSHUUMAA

Syksy ja ankeus. Jep. Siinä oikeastaan ajatukseni syksystä. Minulle on turha puhua kauniista, kuulaista päivistä, syksyn tuoksusta ja raikkaudesta. Minulle maa on märkä, ilma kylmä, aamuisin sormet jäätyvät auton rattiin kiinni. Ja puutarha täyttyy miljoonista puitten lehdistä, joita täytyy olla haravoimassa yhtenään, ettei yhtenä aamuna huomaa kahlaavansa vyötäröä myöten keltaisessa, nahkeassa massassa (arvasit, meillä on pari valtavaa vaahteraa pihassa).

No täytyy myöntää, että syksyinen luonto saattaa tarjota herkkujaan puolukoitten, karpaloitten, sienien, perunoitten ja mitä niitä nyt onkaan muodossa. Ja se on se osa, josta nautin.

Ai niin. Sateiset syyssunnuntait. Ne ovat melkein parasta, mitä tiedän. Voi lillua peittojen alla sängyssä, lukea kirjoja, poltella kynttilöitä, syödä herkkuja ja olla. Vain olla. Ei mitään pakkoa lähteä reippailemaan raikkaaseen ulkoilmaan. Ei pakkoa lähteä haravoimaan, kitkemään, keräämään omenoita, perunoita, kesäkurpitsoja. Ei pakkoa suorittaa syksyä. Voi vain olla ja kääntyä sisäänpäin itsessään. Antaa itselleen lupa olla.

Viikonlopun jälkeinen työpäivä täyttyy kaikesta suunnitellusta, suunnittelemattomasta, ihmisistä, sähköposteista, puheluista, kohtaamisista, kohtaamattomuuksista. Ja päivän päätyttyä pää on kuin Haminan kaupunki, kroppa kuin piesty, eikä oikein tiedä ollako vai eikö olla. Mutta. Käänteentekevä posti odottaa kotona. Leikkausaika kaihille.. Vihdoin! Ja yhtäkkiä joku on kuin kääntänyt nupit kaakkoon ja virrat täysille. Jääkaapille ja ruoan laittoon. Syntyy risottoa (sitä perinteistä, irtonaista suomalaista, johon  voi upottaa kaiken, mitä kaapista löytyy), lihapullia, kukkakaaligratiinia. Ja työkaverilta saadut suppilovahverot puhdistuvat ja paistuvat kuin itsestään. Ja sienipiirakka! Se on ihan pakko tehdä! Apua, miten herkulliset tuoksut. Reilu pari tuntia on kulunut kuin adrenaliinipistoksen kourissa ja keittiö on täynnä likaisia astioita, kananmunankuoria, sipulin itketystä, jäähtyviä paistoksia. 

Ja sitten virta alkaa hiipua. Roskis ulos. Tiskikone päälle. Ja odottelemaan, että piirakka valmistuu. Voittajana maalissa! 

SUPPILOVAHVERO-OMENAPIIRAKKA

Pohja:

125 g margariinia

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl kylmää vettä

Täyte:

n. 1 l suppilovahveroita

1 keskikokoinen sipuli

1 keskikokoinen omena

suolaa

mustapippuria

öljyä/voita/margariinia

3-4 dl juustoraastetta

2 isoa kananmunaa

2 dl juustokermaa

1 dl maitoa

suolaa 

mustapippuria

Nypi käsin tai sekoita monitoimikoneessa muruksi margariini ja jauhot, joihin on lisätty suola ja leivinjauhe. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikina kokoon.

Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (itse laitan vuokaan leivinpaperin, koska jotenkin pohjasta tulee parempi ja se irtoaa helpommin).

Silppua sienet  ja sipuli pieniksi ja raasta omena. Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on neste haihtunut. Lisää pannuun pari ruokalusikallista rasvaa (öljyä, voita tai margariinia, mitä mieluiten käytätkään). Lisää pannulle sipulisilppu ja omenaraaste ja anna kuullottua sekoitellen. Mausta varoen suolalla ja mustapippurilla ja ota pannu sivuun jäähtymään.

Sekoita kulhossa kananmunat, juustokerma ja maito sekaisin vatkaten hieman. Mausta suolalla ja mustapippurilla taas varoen (eli kun sekä sieniin, että munamaitoon tulee samat mausteet, niin niitä ei tarvitse olla paljoa). 

Levitä taikinapohjan päälle desin verran juustoraastetta ja sen päälle sieniseos. Ripottele sitten loput juustoraasteet ja kaada päälle munaseos.

Paista 200 C uunissa n. 30 minuuttia keskitasolla.

Ja joskus heikkona hetkenäni huomaan aamulla ihastelevani auringon nousua peltojen yllä, kun hento sumuviitta on juuri väistymässä kirkkaan syyspäivän tieltä. Silloin syksy tarttuu minuunkin. Ja huokailen ja ihastelen. Onneksi on niitäkin päiviä. Ja niitä syksyisiä herkkuja nautittavaksi. Aah!

KARAMELLISOITU SIPULIPIIRAKKA

 Arki-illat kotona ovat itselleni välillä yhtä tuskaa. Ai miten niin! No kun yritän olla menemättä keittiöön, koska se tietää lopputulemaltaan syömistä. Niin, ensin tutkin kaappeja, sitten lueskelen reseptejä, seuraavaksi alan leipoa - ja lopuksi syön. 

 Tähän piirakkaan houkuttimena olivat Valion reseptisivut. Näin siellä tällaisen karamellisoidun sipulipiirakan kuvan ja suorastaan singahdin keittiöön 😂. Pohjan yritin tehdä terveellisemmäksi kuin normaali "paljon rasvaa ja valkoisia vehnäjauhoja" -pohja. Ja muutenkin tuttuun tapaan vähän tuunailin ohjetta. Tulipa ihanan pehmeä täyte ja kaikin puolin tosi herkullinen piirakka.

KARAMELLISOITU SIPULIPIIRAKKA

Pohja

100 g margariinia

1 1/2 dl kolmen viljan sämpyläjauho

1/2 dl kauraleseitä

1 dl juustoraastetta

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

1/2 dl kylmää vettä

Täyte

2 kananmunaa

2 dl (1 prk) juustokermaa

1 prk creme fraichea

1/2 tl suolaa

pari rouhaisua mustapippuria

1 dl juustoraastetta

Päälle

1 sipuli

1-2 punasipulia

2 rkl öljyä/voita

1 rkl sokeria

 Kuori ensin sipulit ja leikkaa ne ohuehkoiksi renkaiksi. Laita isoon pannuun voi tai öljy ja laita sipulirenkaat paistumaan miedolla lämmöllä kannen alle reiluksi viideksi minuutiksi. Ripottele päälle sokeri, käännä renkaat varovasti, että ne pysyisivät koossa ja anna olla pannulla vielä viitisen minuuttia ilman kantta.

 Sekoita pohjan ainekset nyppimällä lukuunottamatta vettä. Kun seos on murumainen, lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele seos piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (itse käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, johon laitoin leivinpaperia).
 Sekoita täytteen ainekset ja kaada pohjan päälle. Nostele sipulirenkaat pannulta tasaisesti täytteen päälle.
 Paista 200 C uunissa n. 30 minuuttia.

VÄHÄHIILARINEN PIZZA, NAM!

Ja tarinaa dieetistä.

 Ihan sama, kuuluuko ananas pizzaan vai ei, makuasioista ei voi  kiistellä! Siispä tarinaa ananaksesta ja dieetistä.

 Olen jo kohta kolme viikkoa syönyt vähähiilarista ruokaa ja huomannut positiivisia muutoksia olossani. Tämä syömisteni tarkkailu alkoi siitä, että kropassa tuntui koko ajan olevan ähky olo ja vähän turvotusta ja kiristäviä vaatteita. Viimeinen pisara oli astuminen vaa'alle (jep, erehdyksessä hankin siihen uuden patterin vuodenvaihteen jälkeen, kun viime syksynä edellinen patteri uuvahti). Siis ilman tuota ihanaa, kamalaa vaakaa, olisin ehkä jatkanut vanhaan malliin: syömistä, ähkyä, taas syömistä ja taas ähkyä. Ja uusia, isompia vaatteita.

  Eihän sellaista kestä. Siis sitä kehnoa oloa. Eikä varsinkaan sitä lasit helähdyttävää kirkaisua, kun vihdoin astuin siihen vaakaan. Kenen paino siinä oikein näkyi! Muutama voimasana ja tukku harmaita hiuksia sormien välissä ja hypähdys alas vaa'alta. Kun vielä samaan aikaan muutamakin ystäväni oli hehkutellut eriasteisten, joko kokonaan hiilarittomien tai vähähiilaristen ruokavalioidensa tehoa, oli aika helppo tehdä päätös, että toimeen on ryhdyttävä!

 Lueskelin vähän hyötyjä ja haittoja ja päätin noudattaa aika lailla ystäväni Riitan linjaa: pääasiassa peruna, riisi, pasta ja leivät pois. Ja makeat herkut. Syön kuitenkin välillä ruisleivän ja täysin hiilarittomasta dieetistä poiketen, myös marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Varsinkin kasvisten ja eri juuresten osuus on syömisissäni lisääntynyt huomattavasti. Kun vähän väliä miettii, että millä korvaisi pasta/peruna/riisin, tulee väkisinkin laiteltua enemmän porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia ja muita "vihreitä" korvaamaan hiilaripommeja. Ja ananas ja mansikka muiden muassa poistavat nesteitä, joten niitäkin on tullut lisättyä syömiseen.

 Tämä kolmisen viikkoa on mennyt itse asiassa helposti ruokavalion osalta. Nälkä ei ole tullut, kun ruoka kuitenkin on proteiinipitoista enkä kuitenkaan ole lähtenyt ketoosia tavoittelemaan, kuten ketogeenisessä, täysin hiilarittomassa dieetissä tehdään. Olen myös herkutellut täysillä, kun olin mm. sisareni luona päiväkahvijuhlissa: söin huoletta laskiaispullan (tosin vain puolikkaan), Runebergin tortun (äitini tekemän, sellaiseen leivosvuokaan eli pienempi kuin kaupasta ostettu tötterö), karjalan piirakan (coctail-kokoa) sekä reilun palan Pavlovaa kaikilla herkuilla. Saman päivän muu ruoka oli kuitenkin hillittyä (voiko niin sanoa ruoasta?) ja seuraavana päivänä jatkoin ilman leivonnaisia. Painosaldo oli parin päivän kuluttua kuitenkin miinuksella eli pienet tarkoitukselliset retkahtelut eivät vaakaa huonoon suuntaan heilauttele.

 No, miten se paino sitten on kehittynyt. Alun perin tavoitteeni oli saada oloni paremmaksi ja siinä sivussa toivoin tietysti kevyempiä lukemiakin. Tässä vaiheessa olen onnistunut tavoitteessani keventää oloani. Ylenpalttinen turvotus on vähentynyt, vyötä on voinut kiristää parin reiän verran ja paino on tippunut kaksi ja puoli kiloa. Siis vajaassa kolmessa viikossa. Jippii!!! 

 Aion siis jatkaa näillä linjoilla edelleenkin. Ei tiukkoja rajoituksia. Ei ylenpalttisia hiilareita. Silloin tällöin pala suklaata ja lasi viiniä. Uusia reseptejä. Elämäniloa ja nautiskelua kohtuudella.

 Kevyt olo - kevyemmät lukemat!

 Ja siitä pääsenkin tämän päivän reseptiin. Vyötärönmetsästäjän pizza on tuttu erilaisilta karppaussivustoilta ja dieettiresepteistä ja päätin siis itsekin kokeilla miltä tämä maistuisi. Hyvää! Ja ihan pizzan makuista. Tietty. Täytteet ja mausteet saavat siis tämänkin pizzan maistumaan ihan pizzalta. Pohja on hyvä, mutta ei pidä erehtyä kuvittelemaan, että se olisi samankaltainen kuin normipizzassa. Ei. Mutta ihan hyvä. Ja heti tuli mieleen, että seuraava suolainen piirakka taitaa saada tämän pohjan, sillä se on helppotekoinen ja oikeasti ihan hyvän makuinen. Kokeile. Ja täytä kuten haluat. 

 Siitä päästään alkukysymykseeni: kuuluuko ananas sinun pizzaasi? 

VÄHÄHIILARINEN PIZZA

Pohja:

1 prk rahkaa

150 g (1 pussi) juustoraastetta

2 kananmunaa

4 rkl kauraleseitä (tai vehnäleseitä)

3 rkl ruisjauhoja

1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

tomaattipyrettä

ketsuppia

kinkkua

ananasta

Aura-juustoa

pizzamaustetta

juustoraastetta

 Sekoita kaikki pohjan ainekset sekaisin kulhossa isolla lusikalla. Levitä lusikan avulla leivinpaperilla päällystetylle pellille (olin myös laittanut vähän öljyä paperille, mutta se ei ole välttämätöntä ja itse asiassa vähän vaikeuttaa taikinan levittämistä).

 Paista 200 C uunissa noin 10 minuuttia. Pilko sillä välin kinkku ja ananas pieniksi. Raasta juusto, jos et käytä valmista raastetta. Pilko Aurajuusto. Sekoita tomaattipyrettä ja ketsuppia pienessä kupissa, suhde noin 1 osa pyrettä ja kaksi osaa ketsuppia. Tai mikä on oman makusi mukaista.

 Ota pelti pois uunista ja levitä esipaistetulle pohjalle tomaattipyre-ketsuppiseosta. Ripottele päälle pizzamaustetta. Laita sen jälkeen kinkku, ananas ja Aurajuusto ja lopuksi reilusti juustoraastetta.

 Paista vielä noin 10-15 minuuttia. Nauti!

Taikina on helppo levittää lusikan avulla leivinpaperille ohueksi kerrokseksi.

Pizza valmis nautittavaksi!

LOHIPIIRAKKA kahdella lohella

 Tämä piirakka oli osa merkkipäivätarjoiluja joulukuussa. Olen tehnyt suolaisia piirakoita vaikka kuinka monesti, mutta aina löytyy joku uusi juttu, jota kokeilla. Tällä kertaa tein pohjan Mervin reseptillä ja olipa ihanan rapea pohja. Kiitos vinkistä!

Täytteeseen tuli lämminsavulohta ja siihen olisi voinut lisätä myös juustoraastetta. Aina piirakka ei juustoa kuitenkaan kaipaa ja tällä kertaa kokonaisuus oli juuri hyvä näin.

Päälle osin koristeeksi, mutta tietysti myös syötäväksi laitetut kananmunat ja kylmäsavulohen ruusukkeet toivat ruokaisuutta ja hyvää makua myös tähän piirakkaan.

LOHIPIIRAKKA

Pohja:

1 1/2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1/2 dl öljyä

1/2 dl maitoa

Täyte:
n. 150-200 g lämminsavulohta
n. 1/2-1 dl silputtua tilliä
2 munaa
2 dl ruokakermaa tai maitoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
Päälle:
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
kylmäsavulohta tai graavilohta
tilliä

 Sekoita kaikki pohjan ainekset sekaisin nopeasti ja painele piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
 Riko munat kulhoon, lisää kerma ja mausteet ja sekoita hyvin sekaisin. 
 Laita taikinapohjan päälle lämminsavulohta ja reilusti tilliä. Kaada muna-kermaseos päälle ja paista 200 C uunissa n. 30 minuuttia.
 Koristele piirakka kananmunan lohkoilla, kylmäsavulohella ja tillillä.

MEETVURSTI-JUUSTOPIIRAKKA

 Kun iltaruoka on syöty ja vähän aikaa istahdettu, tulee itselleni usein jonkunlainen hinku lähteä keittiöön ja tuijotella kaappien hyllyjä. Outoa vai mitä! No, usein siitä lähtee kuitenkin joku ajatus ja sitten toinen ja pian huomaan olevani täydessä touhussa.

 Suolaisten piiraiden suurena ystävänä ne ovat helppoja ratkaisuja vähäisilläkin raaka-aineilla. Tällä kertaa kaapista löytyi meetvurstia ja vähän nahistuneita kirsikkaluumutomaatteja, joten ne päätyivät illan piirakkaan.

MEETVURSTI-JUUSTOPIIRAKKA

Pohja:

1 1/2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1/2 dl öljyä

1/2 dl maitoa
Täyte:
muutama viipale meetvurstia (minulla oli n. 10)
kirsikkaluumutomaatteja
1 dl Västerbotten-juustoa raasteena
1 dl Emmental-juustoraastetta
1 dl juustokermaa
1 dl ruokakermaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

 Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja painele piirakkavuoan pohjalle. Ensin ehkä tuntuu, ettei pohjataikina riitä vuokaan, mutta painele jauhojen avulla taikina ohueksi, niin huomaat, että se riittä hyvin.
 Kuutioi meetvurstiviipaleet pieniksi. Siivuta pienet tomaatit kolmeen tai neljään osaan. Sekoita kulhossa munat ja kermat kevyesti vatkaten. Mausta suolalla ja pippurilla.
 Ripottele meetvurstit ja tomaatit piirakkapohjan päälle. Ripottele niitten päälle juustoraasteet tasaisesti.
 Kaada lopuksi muna-kermaseos kaiken päälle. Paista 200 C uunissa n. 30 min.

PINAATTI-RICOTTA-PIIRAKKA

 Vappuherkkuja oli vatsa täynnä, mutta vielä teki mieli jotain hyvää. Olin varannut Ricotta-juuston jo aiempaan käyttöön, mutta sinne se oli puoliksi kaivautunut jääkaapin perukoille. Ja perinteisesti siitä se ajatus sitten lähti. 

 Olen ostanut poikani vinkistä Lidlistä pakastepinaattia, jota on kätevä käyttää tarpeen tullen. Pinaatti on pakastettu pieniksi palloiksi, mutta itse pinaatti ei ole ihan niin pienittyä kuin joku muu pakastepinaatti, jota olen käyttänyt.

 Olen myös menossa huomenillalla kyläilemään ja ajattelinkin siksi tehdä kaksi vähän pienempää piirakkaa, toisen tänään nautittavaksi kotona ja toisen huomenna tuliaiseksi. Lisäsin vähän kaikkia aineita, niin sain aikaiseksi kaksi vajaa parikymmensenttistä piirakkaa. Sekavasta selostuksestani huolimatta, lopputulos oli herkullista!

PINAATTI-RICOTTA-PIIRAKKA (halk. 24 cm)

Pohja:
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kauraleseitä

1/2 dl parmesan-juustoraastetta
ripaus suolaa
1/2 dl kylmää vettä
Täyte:
öljyä/voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
250 g pinaattia (tuoretta tai pakaste)
1 prk (250 g) ricottaa
ripaus muskottipähkinää
suolaa ja mustapippuria
1 rkl sitruunamehua
1 ½ dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl parmesaania raastettuna

sormisuolaa

 Tee ensin pohja. Nypi voi, leseet, jauhot ja juustoraaste sekä suola murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Tai sekoita kaikki yhtä aikaa monitoimikoneessa pikaisesti. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.
 Valmista täyte. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynsi. Pese pinaatti ja poista isot lehtiruodit. Kuumenna rasva pannulla ja kuullota ensin sipuleita. Lisää pinaatti ja paista miedolla lämmöllä sen aikaa, että pinaatinlehdet pehmenevät tai jos käytät pakastepinaattia, anna sen vähän aikaa sulaa ja laita sitten pannulle sulamaan loppuun. Anna siitä irtoavan nesteen vähän haihtua pannulla. Mausta muskotilla, suolalla, pippurilla ja sitruunanmehulla.

 Sekoita kulhossa kerma, munat ja parmesani. Lisää seokseen hieman suolaa pippuria.
 Laita piirakkavuokaan leivinpaperia ja painele taikina pohjalle ja vähän reunoille. Levitä ricottajuusto taikinan päälle. Sitten pinaatti-sipuliseos ja lopuksi muna-juusto-kerma.
 Paista 200 C uunissa noin 30-35 minuuttia. Ripottele pinnalle vähän sormisuolaa, kun otat piirakan uunista.

Piirakka on mehevää ja ehdottomasti parasta lämpimänä.

Iltateen seurana mahtava iltapala tai vaikka vieraspöydän tarjottava. 

Nautinnollisia hetkiä!

MUFFINSSIT ILTAPALAKSI

 Ilta, nälkä, mieliteko, mitä söisi... Tuttua? Niinä iltoina, kun ei ole harrastuksia tulee istahdettua telkkarin ääreen "pään nollaamiseksi" 😁. Itselläni ei mene montaakaan hetkeä siihen, kun alan miettiä, että jotain tekisi mieli syödä. Siis vaikka olisin juuri syönyt ruoan. 

 Sinittelen tovin, ajatukset sinkoilevat pääkopassa ja sitten ponnahdan vieterinä ylös (luulen ainakin, että se näyttää siltä...). Kiskon kaappien ovia auki, löytyykö mitään järkevää, olisiko mitään terveellistä, kai tässä nyt jotain keksii!

 Vähän kalkkunaleikettä, vähän aurinkokuivattuja tomaatteja, juustoja... nopeasti pitää valmistua, siis leivinjauhetta. Leseitä ja grahamjauhoja (terveys edellä yritetään mennä) - eiköhän tästä jotain synny! Päädyn suolaisiin muffinsseihin, ne ovat onneksi vain vartin uunissa. Sillä välin ehtii keittämään teeveden ja hauduttamaan teen. Ihan kohta pääsee höyryävien leivonnaisten ääreen jatkamaan pään nollausta. Aah!

KALKKUNA-TOMAATTIMUFFINSSIT (tai kinkkumuffinssit...) n. 10 kpl

1 dl grahamjauhoja

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kauraleseitä

1 dl juustoraastetta

1/2 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl maitoa tai ruokakermaa

60 g sulatettua margariinia tai voita

n. 2 rkl silputtua aurinkokuivattua tomaattia

reilu 2 rkl silputtua kalkkunaleikettä

Päälle

parmesan-juustoraastetta

 Sekoita kuivat aineet keskenään eli jauhot, leseet, suola ja leivinjauhe. Sekoita sekaan aurinkokuivatut tomaatit (helpoiten saa ne pieniksi saksilla) ja kalkkunasilppu (tai kinkkusilppu).
 Sekoita lopuksi nopeasti sekaan muna, maito ja sulatettu rasva.
 Nostele lusikalla taikinaa muffinssivuokiin tai muffinssipellille. Raasta päälle parmesania (ei välttämätöntä). 
 Paista uunissa 200 C n. 15 min. Nauti höyryävän kuumana!

Muffinssit jäivät vähän vaaleiksi, mutta olivat jo kypsiä. Joten pois uunista ilman "rusketusta", koska en halunnut niistä myöskään liian kuivia. Aurinkokuivatusta tomaatista tuli hyvä piristys muuten aika neutraaliin makuun.

LOHIPELTIPIIRAKKA

 tai LOHILEVYPIIRAKKA

 Erilaiset pellille tehtävät piirakat, peltipiiraat, ovat taas palanneet leivontapöytiin ja juhlapöytiin. Se perinteinen lihapiirakka monine versioineen on varmasti suosituin ja meilläkin äitini toimesta sitä on tehty vuosikymmeniä.

 Tällä kerralla päätin tehdä juhlapöytään lohiversion ja käyttää taikinaan myös grahamjauhoja vehnäjauhojen lisäksi. Aika onnistunut piirakka tulikin! Tai itse asiassa kaksi. Piirakka on kätevämpi tarjoilla, kun siihen saa leikattua "kääntöreunaa".

LOHILEVYPIIRAKKA

Taikina

125 g margariinia tai voita

2 dl grahamjauhoja

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 dl maitoa

1 dl ruokakermaa

 Sekoita muruksi margariini ja jauhot, joihin on sekoitettu hiiva ja suola. Lisää kerma-maitoseos nopeasti sekoittaen. Teen itse taikinan monitoimikoneen leikkuuterällä. Se on nopea ja paras tapa saada taikina nopeasti sekaisin vaivaamatta sitä. Laita taikina jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen.

Täyte

2 dl riisiä

150 g kylmäsavulohta

2 kananmunaa

tilliä

suolaa

valkopippuria

Voiteluun

kananmuna

 Keitä riisi muutaman minuutin ylikypsäksi. Jäähdytä. Keitä kananmunat kovaksi. Jäähdytä.

 Leikkaa lohi pieneksi silpuksi. Kuori kananmunat ja riko haarukalla pieneksi silpuksi.

 Sekoita jäähtynyt riisi ja kananmuna- sekä lohisilppu. Silppua sekaan reilusti tilliä ja mausta suolalla ja ripauksella valkopippuria.

 Ota taikina jääkaapista ja jaa kahteen osaan. Kauli taikina ohueksi, suorakaiteen malliseksi levyksi. Laita taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille. Laita puolet täytteestä puolikkaalle taikinalevylle. Kostuta vedellä taikinan reuna ja käännä taikinan toinen puoli lohi-riisiseoksen päälle. Painele reunat hyvin kiinni ja taita vähän reunoja piirakan alle.

 Voit halutessasi voidella pinnan kananmunalla. Pistele kansi myös haarukalla reikäiseksi tai leikkaa saksilla "suomu"aukkoja kanteen.

 Tee taikinan toiselle puolikkaalle samalla tavalla.

 Paista 200 C uunissa n. 20-30 min.