lauantai 26. syyskuuta 2020
maanantai 21. syyskuuta 2020
SYYSHUUMAA
Syksy ja ankeus. Jep. Siinä oikeastaan ajatukseni syksystä. Minulle on turha puhua kauniista, kuulaista päivistä, syksyn tuoksusta ja raikkaudesta. Minulle maa on märkä, ilma kylmä, aamuisin sormet jäätyvät auton rattiin kiinni. Ja puutarha täyttyy miljoonista puitten lehdistä, joita täytyy olla haravoimassa yhtenään, ettei yhtenä aamuna huomaa kahlaavansa vyötäröä myöten keltaisessa, nahkeassa massassa (arvasit, meillä on pari valtavaa vaahteraa pihassa).
No täytyy myöntää, että syksyinen luonto saattaa tarjota herkkujaan puolukoitten, karpaloitten, sienien, perunoitten ja mitä niitä nyt onkaan muodossa. Ja se on se osa, josta nautin.
Ai niin. Sateiset syyssunnuntait. Ne ovat melkein parasta, mitä tiedän. Voi lillua peittojen alla sängyssä, lukea kirjoja, poltella kynttilöitä, syödä herkkuja ja olla. Vain olla. Ei mitään pakkoa lähteä reippailemaan raikkaaseen ulkoilmaan. Ei pakkoa lähteä haravoimaan, kitkemään, keräämään omenoita, perunoita, kesäkurpitsoja. Ei pakkoa suorittaa syksyä. Voi vain olla ja kääntyä sisäänpäin itsessään. Antaa itselleen lupa olla.
Viikonlopun jälkeinen työpäivä täyttyy kaikesta suunnitellusta, suunnittelemattomasta, ihmisistä, sähköposteista, puheluista, kohtaamisista, kohtaamattomuuksista. Ja päivän päätyttyä pää on kuin Haminan kaupunki, kroppa kuin piesty, eikä oikein tiedä ollako vai eikö olla. Mutta. Käänteentekevä posti odottaa kotona. Leikkausaika kaihille.. Vihdoin! Ja yhtäkkiä joku on kuin kääntänyt nupit kaakkoon ja virrat täysille. Jääkaapille ja ruoan laittoon. Syntyy risottoa (sitä perinteistä, irtonaista suomalaista, johon voi upottaa kaiken, mitä kaapista löytyy), lihapullia, kukkakaaligratiinia. Ja työkaverilta saadut suppilovahverot puhdistuvat ja paistuvat kuin itsestään. Ja sienipiirakka! Se on ihan pakko tehdä! Apua, miten herkulliset tuoksut. Reilu pari tuntia on kulunut kuin adrenaliinipistoksen kourissa ja keittiö on täynnä likaisia astioita, kananmunankuoria, sipulin itketystä, jäähtyviä paistoksia.
Ja sitten virta alkaa hiipua. Roskis ulos. Tiskikone päälle. Ja odottelemaan, että piirakka valmistuu. Voittajana maalissa!
SUPPILOVAHVERO-OMENAPIIRAKKA
perjantai 11. syyskuuta 2020
OMENA-TOSCAPIIRAKKA
OMENA-TOSCAPIIRAKKA
Pohja:
50 g voita
2 munaa
1½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 dl kuohukermaa
3 keskikokoista omenaa (tai 5 omenaa)
Valitse syvä piirakkavuoka tai kakkuvuoka (halk. noin 24 cm) ja vuoraa se rouheasti leivinpaperilla. Sulata voi ja jätä odottamaan.
Kuorrutus:
100 g voita
1 dl sokeria
1 rkl kuohukermaa
100 g mantelilastuja
Laita kattilaan voi, sokeri ja kerma. Kuumenna ja anna kiehua välillä sekoittaen, kunnes seos sakenee hieman. Lisää sekaan mantelilastut ja sekoita.
sunnuntai 6. syyskuuta 2020
LINSSI-OMENAPATA
LINSSI-OMENAPATA
3 pientä, hapanta omenaa
Lisäksi turkkilaista jogurttia ja korianteria tai persiljaa
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä öljyssä kattilassa inkiväärin kanssa muutama minuutti. Lisää mausteet ja paista sekoitellen hetki.
Lisää omenat, huuhdellut linssit, kookosmaito ja kasvisliemi. Kiehauta seos ja vähennä keskilämmölle. Keitä kannen alla 20 minuuttia välillä sekoitellen. Ohenna halutessasi kasvisliemellä.
Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. (Muista, että kasvisliemi sisältää suolaa). Viimeistele jogurtilla ja korianterilla tai persiljalla.