lauantai 26. syyskuuta 2020

JUUSTOKEKSIT 

 Kesällä tuli käytyä Krapilla Tuusulassa muutamassa puistokonsertissa, joita onneksi järjestettiin koronasta huolimatta. Kelit vaihtelivat sateesta aurinkoon, mutta tunnelma oli joka kerran loistava. Tilasimme jo etukäteen paikalle kuohuviiniä, joka oli asetettu pinkkiin ämpäriin jäiden keskelle ja ämpäri oli pöydäksi maalatun pöllin päällä. Loistava palvelu!


 Kuohuviinin kanssa maistuu joku pieni suolainen ja juuri sopivan oloisen reseptin löysin Annasta. Juustoiset siemenkeksit maistuvat sekä kuohuviinin kanssa että ilman. Kokeilin tehdä näitä pariinkin kertaan, ensimmäisellä kerralla voista ja toisella margariinista. Ja ihan ehdottomasti voista tehdyt maistuivat paremmalta ja myös koostumus oli jotenkin erilainen. Eli voita peliin ja keksit tulille. 
 Ensimmäisellä kerralla tein myös alkuperäisen reseptin mukaisesti aika reilun kokoisia keksejä ja toisella kerralla pienempiä. Pienemmät toimivat paremmin. Tosin taikina vähän kohoaa uunissa eli kekseistä tulee vähän isompia kuin tekovaiheessa. Joten jokainen tehköön tyylillään ja sen kokoisia, kuin omaan suuhun tuntuu sopivilta. 


JUUSTOKEKSIT

1 dl siemeniä (esim. auringonkukan-, kurpitsan-, pellavan- ja sesaminsiemeniä) 
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g voita (kylmää)
n. 1 1/2 dl vahvaa juustoraastetta
2 tl vaaleaa siirappia tai hunajaa
1 rkl kylmää vettä

Pinnalle:
2 rkl siemeniä
1/2 dl juustoraastetta

 Paahda siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet ja siemenet kulhossa. Lisää paloiteltu, kylmä voi, juustoraaste ja siirappi tai hunaja. Nypi seos sormilla tasaiseksi. Lisää vesi ja sekoita taikina vaivaamatta tasaiseksi.
 Muotoile taikinasta kelmun päällä pari senttiä paksu tanko ja kääri se kelmuun. Anna jähmettyä jääkaapissa 2 tuntia.
 Leikkaa taikina noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja pane viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä niitä hieman haarukalla ja ripottele päälle siemeniä ja viimeiseksi juustoraastetta.
 Paista keksejä 200 C uunissa noin 12 minuuttia.

Keksit voi voidella kananmunalla halutessaa ennen juuston ja siementen ripottelua, mutta itse halusin kokeilla tällaisen kananmunattoman version ja se toimi ihan hyvin.
Hyvä tuoksu ja mureat keksit retkievääksi tai vaikka illanistujaisiin.




maanantai 21. syyskuuta 2020

SYYSHUUMAA

Syksy ja ankeus. Jep. Siinä oikeastaan ajatukseni syksystä. Minulle on turha puhua kauniista, kuulaista päivistä, syksyn tuoksusta ja raikkaudesta. Minulle maa on märkä, ilma kylmä, aamuisin sormet jäätyvät auton rattiin kiinni. Ja puutarha täyttyy miljoonista puitten lehdistä, joita täytyy olla haravoimassa yhtenään, ettei yhtenä aamuna huomaa kahlaavansa vyötäröä myöten keltaisessa, nahkeassa massassa (arvasit, meillä on pari valtavaa vaahteraa pihassa).

No täytyy myöntää, että syksyinen luonto saattaa tarjota herkkujaan puolukoitten, karpaloitten, sienien, perunoitten ja mitä niitä nyt onkaan muodossa. Ja se on se osa, josta nautin.

Ai niin. Sateiset syyssunnuntait. Ne ovat melkein parasta, mitä tiedän. Voi lillua peittojen alla sängyssä, lukea kirjoja, poltella kynttilöitä, syödä herkkuja ja olla. Vain olla. Ei mitään pakkoa lähteä reippailemaan raikkaaseen ulkoilmaan. Ei pakkoa lähteä haravoimaan, kitkemään, keräämään omenoita, perunoita, kesäkurpitsoja. Ei pakkoa suorittaa syksyä. Voi vain olla ja kääntyä sisäänpäin itsessään. Antaa itselleen lupa olla.

Viikonlopun jälkeinen työpäivä täyttyy kaikesta suunnitellusta, suunnittelemattomasta, ihmisistä, sähköposteista, puheluista, kohtaamisista, kohtaamattomuuksista. Ja päivän päätyttyä pää on kuin Haminan kaupunki, kroppa kuin piesty, eikä oikein tiedä ollako vai eikö olla. Mutta. Käänteentekevä posti odottaa kotona. Leikkausaika kaihille.. Vihdoin! Ja yhtäkkiä joku on kuin kääntänyt nupit kaakkoon ja virrat täysille. Jääkaapille ja ruoan laittoon. Syntyy risottoa (sitä perinteistä, irtonaista suomalaista, johon  voi upottaa kaiken, mitä kaapista löytyy), lihapullia, kukkakaaligratiinia. Ja työkaverilta saadut suppilovahverot puhdistuvat ja paistuvat kuin itsestään. Ja sienipiirakka! Se on ihan pakko tehdä! Apua, miten herkulliset tuoksut. Reilu pari tuntia on kulunut kuin adrenaliinipistoksen kourissa ja keittiö on täynnä likaisia astioita, kananmunankuoria, sipulin itketystä, jäähtyviä paistoksia. 

Ja sitten virta alkaa hiipua. Roskis ulos. Tiskikone päälle. Ja odottelemaan, että piirakka valmistuu. Voittajana maalissa! 


SUPPILOVAHVERO-OMENAPIIRAKKA

Pohja:
125 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kolmen viljan sämpyläjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl kylmää vettä
Täyte:
n. 1 l suppilovahveroita
1 keskikokoinen sipuli
1 keskikokoinen omena
suolaa
mustapippuria
öljyä/voita/margariinia

3-4 dl juustoraastetta
2 isoa kananmunaa
2 dl juustokermaa
1 dl maitoa
suolaa 
mustapippuria

Nypi käsin tai sekoita monitoimikoneessa muruksi margariini ja jauhot, joihin on lisätty suola ja leivinjauhe. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikina kokoon.
Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (itse laitan vuokaan leivinpaperin, koska jotenkin pohjasta tulee parempi ja se irtoaa helpommin).

Silppua sienet  ja sipuli pieniksi ja raasta omena. Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on neste haihtunut. Lisää pannuun pari ruokalusikallista rasvaa (öljyä, voita tai margariinia, mitä mieluiten käytätkään). Lisää pannulle sipulisilppu ja omenaraaste ja anna kuullottua sekoitellen. Mausta varoen suolalla ja mustapippurilla ja ota pannu sivuun jäähtymään.

Sekoita kulhossa kananmunat, juustokerma ja maito sekaisin vatkaten hieman. Mausta suolalla ja mustapippurilla taas varoen (eli kun sekä sieniin, että munamaitoon tulee samat mausteet, niin niitä ei tarvitse olla paljoa). 

Levitä taikinapohjan päälle desin verran juustoraastetta ja sen päälle sieniseos. Ripottele sitten loput juustoraasteet ja kaada päälle munaseos.

Paista 200 C uunissa n. 30 minuuttia keskitasolla.




Ja joskus heikkona hetkenäni huomaan aamulla ihastelevani auringon nousua peltojen yllä, kun hento sumuviitta on juuri väistymässä kirkkaan syyspäivän tieltä. Silloin syksy tarttuu minuunkin. Ja huokailen ja ihastelen. Onneksi on niitäkin päiviä. Ja niitä syksyisiä herkkuja nautittavaksi. Aah!






perjantai 11. syyskuuta 2020

 OMENA-TOSCAPIIRAKKA


 Sain kutsun syyslauantain viettoon ystäväni mökille kolmen muun naisen kanssa. 


Juhlistimme siis viidestään naiseuden ihanuutta keskittymällä ensin kiinalaiseen voimisteluun Chi Kung -harjoitusten avulla, herkuttelemalla hyvällä ruoalla ja juomalla, syventymällä runoihin ja pulahtamalla saunasta viileän meren syliin. Päivä kääntyi iltaan ja tapaamisemme loppui löytämällä omat jumalatarolemuksemme ja kiteyttämällä niiden pohdinnan naisenergiaan.

 Välillä paistoi ja välillä satoi, mutta se ei meitä haitannut. Upea päivä meren äärellä päättyi venematkaan mantereelle, kun taivas alkoi tummua ja valot syttyä taivaanrantaan. Kiitollisuus hyvistä ystävistä ja asioiden jakamisesta oli kotiin viemisenä. 

Olin valmistanut jälkiruoaksi tosca-piirakan ja löysin Makeaa-blogista reseptin, jossa oli käytetty myös omenaa. Omena teki piirakasta tosi mehevän ja itse asiassa sitä voisi olla vähän enemmänkin eli ensi kerralla pari omenaa lisää!


OMENA-TOSCAPIIRAKKA

Pohja:
50 g voita
2 munaa
1½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 dl kuohukermaa
3 keskikokoista omenaa (tai 5 omenaa)

 Valitse syvä piirakkavuoka tai kakkuvuoka (halk. noin 24 cm) ja vuoraa se rouheasti leivinpaperilla. Sulata voi ja jätä odottamaan. 
 Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita joukkoon voisula. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja kääntele taikinaan nopeasti. Lisää lopuksi kuohukerma. Kaada taikina vuokaan ja pilko päälle omenat (itse kuorin omenat ensin ja kuutioin ne pieniksi). 
 Paista  piirakka 200°c:ssa noin 20-25 minuuttia. Piiraan paistuessa valmista toscakuorrute.

Kuorrutus:
100 g voita
1 dl sokeria
1 rkl kuohukermaa
100 g mantelilastuja

 Laita kattilaan voi, sokeri ja kerma. Kuumenna ja anna kiehua välillä sekoittaen, kunnes seos sakenee hieman. Lisää sekaan mantelilastut ja sekoita. 
 Levitä kuorrutus pohjan päälle ja paista 250°c:ssa, kunnes pinta on saanut kauniin värin (n. 5-10 minuuttia. Älä jätä piirakkaa vahtimatta, sillä kuorrute palaa paiston loppuvaiheessa nopeasti).


sunnuntai 6. syyskuuta 2020

LINSSI-OMENAPATA


 Pursuileva omenasato aiheuttaa taas kerran harmaita hiuksia itselleni. Puut notkuvat omenoita ja puiden alustat täyttyvät putoilevista hedelmistä, joista osa on jo pudotessaan huonoja. Mutta niitä hyviä riittää myös valtavasti. Joten ilahduin, kun näin Hesarissa taas yhden uuden reseptin, jonne sai työnnettyä muutaman omenan.
 Herkullinen padan ja keiton välimuoto, jonka maku pyöristyy vielä nokareella paksua jugurttia. Ulkonäkö ei ole ehkä harmaudessaan mitenkään kutsuva, mutta tuoksu ja maku korvaavat sen. Ihanaa syysruokaa!


LINSSI-OMENAPATA

3 pientä, hapanta omenaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl inkivääriä raastettuna
3 rkl rypsiöljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl chiliä 
3 dl vihreitä linssejä
1 prk (400 ml)kookosmaitoa
noin 8 dl kasvislientä
ripaus suolaa
½ tl mustapippuria
2 rkl limettimehua

Lisäksi turkkilaista jogurttia ja korianteria tai persiljaa

 Raasta huuhdellut omenat kuorineen. Laita hetkeksi sivuun.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä öljyssä kattilassa inkiväärin kanssa muutama minuutti. Lisää mausteet ja paista sekoitellen hetki.
 Lisää omenat, huuhdellut linssit, kookosmaito ja kasvisliemi. Kiehauta seos ja vähennä keskilämmölle. Keitä kannen alla 20 minuuttia välillä sekoitellen. Ohenna halutessasi kasvisliemellä.
 Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. (Muista, että kasvisliemi sisältää suolaa). Viimeistele jogurtilla ja korianterilla tai persiljalla.