sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

IHAN PARAS JUUSTOKAKKU
Australian Master Chef -reseptillä
 Kuten useimmat varmaan tietävät, olen suuri Master Chef -ohjelmien seuraaja ja ihailija. Katson eri maissa tehtyjä kausia ja ihmettelen, miten taitavia kokkeja kotioloista tuleekaan. Australian versiot ovat ylitse kaikkien muiden suosikkejani, koska siinä olevat juontajat, George, Gary ja Matt, ovat niin mahtavia ja asiantuntevia.

 No, se näistä taustoista, joka johti tähän kaikkein parhaaseen versioon ikinä valmistamistani juustokakuista. Sisaren poikani oli toivonut juustokakkua jo pitkään ja samoihin aikoihin, kun olin luvannut tehdä kakun perhejuhlaamme, satuin katselemaan televisiota. Ja kas kummaa! siellä Matt paljasti parhaan juustokakkureseptinsä. Tämä ei ole siis Amerikkalainen vaan Australialainen juustokakku! 

 Kun sain tämän pöytään ja olin tehnyt vähän mansikkasurvosta mukaan, niin jo alkoi kauppa käydä. Nuorisolle maistui ja useampi taisi ottaa toisenkin palan. Tästä tuli ihanan , melkein kermaisen pehmeä ja aivan tajuttoman hyvä. Ehdoton suositus!!!
AUSTRALIALAINEN JUUSTOKAKKU

Pohja:
250 g Digestive-keksejä
1/2 dl sokeria
75 g sulatettua voita

 Jauha keksit tehosekoittimella hienoksi muruksi ja sekoita sekaan sokeri ja sulatettu voi.
 Laita 24 cm halk. olevaan irtopohjavuokaa leivinpaperi sekä pohjalle, että reunoille. Kiedo 3 foliota ristiin rastiin vuoan pohjan ja reunojen päälle (kuin vuoraisit vuoan ulkoapäin). 
 Laita vuokaan keksiseos ja painele esim suorareunaisen lasin avulla keksiä vuoan pohjalle ja reunoille.
 Paista 175 C uunissa 10 min ja anna jäähtyä.

Täyte:
700 g Philadelphia-juustoa (4 rasiaa)
2 dl sokeria
3 munaa
2,5 rkl sitruunanmehua
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria
ripaus suolaa
3 dl créme fraichea

 Sekoita tuorejuustoa vatkaimella, kunnes se on sileää. Lisää sekaan sokeri ja sekoita niin kauan, kunnes sokerin rakeisuus häviää.
 Sekoita munat joukkoon yksitellen vatkaten hyvin aina välissä. Mausta sitruunanmehulla, vaniljalla ja suolalla. Lisää sekaan créme fraiche ja sekoita sileäksi.
 Kaada juustoseos keksipohjan päälle. Laita kakkuvuoka uunivuokaan tai pienelle pellille, jossa on reunat. Laita vuoat uuniin ja kaada alimpaan vuokaan tai pellille vettä parin sentin verran.
 Paista 175 C uunissa tunnin verran, Australialaisversiossa käskettiin pitää 65 min ;). Käännä sen jälkeen uunista lämpö pois ja laita puulusikka uunin luukun yläreunan väliin, että luukku pysyy vähän raollaan. Anna kakun olla uunissa vielä noin tunnin ajan.

 Anna kakun jäähtyä vuoassaan muutama tunti tai seuraavaan päivään. Irrota varovasti vuoasta ja tarjoa esim. mansikkasurvoksen tai tuoreiden marjojen kanssa.
Vuoraa vuoka ulkoapäin foliolla, että vesihauteesta ei mene vettä kakkuun. Lasin avulla saa painettua keksiseoksesta tosi ohuen.
Täytteestä tulee silkkisen sileää, kun  maltat vatkata jokaisen vaiheen kunnolla.
Kakku kannattaa laittaa vuokineen uuniin, ennen kuin kaataa vuokaan veden, ettei se läiky.
Matala paistolämpö ja jälki"haudutus" uunissa saa kakun pysymään ihan valkeana pinnaltaan.
Meitä oli reilu kymmenen henkeä syömässä, mutta kakkua jäi vielä reilusti. Tosin olimme jo ennen tätä ehtineet syödä alkuruokia ja pääruokia, levänneet hetken ja kakkujakin oli kaksin kappalein.
Koristeeksi laitoin vain muutaman mansikan puolikkaan. 
Joskus yksinkertainen on kaunista.
Tästä näkee, kuinka ohueksi ja tasaiseksi sain pohjan ja reunat.
Täytteessä ei myöskään kannata pihistellä, että kakusta tulee kunnon muhkea.
Mansikkasurvokseen laitoin pari ruokalusikallista sokeria ja sen maku on oma suosikkini juustokakun seuraksi.
Kokeile, kokeile ja kokeile!
Ihastut aivan varmasti!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

CHEDDARDOGIT JA KERMAVIILIDIPPI
 Tosi pitkään olen himoinnut Ranteita myöjen taikinassa -blogissa näkemiäni Jukolan juuston ihanasta Aito Cheddarista tehtyjä, dipattavia "pötkylöitä". Koska rakastan juustoa kaikissa muodoissaan, enkä ollut tällaisia vielä koskaan maistanut, tuli siitä itselleni lähes pakkomielle. 

 Ja vihdoin eräänä viikonloppuna tartuin tuumasta toimeen ja aloitin näpertelyn. Aikaa se vei, mutta sarjassa "sairaan hyvää" oli lopputulos. Tosin täytyy myöntää, että tuli sen verran monta näitä ahmittua, että yöllä kyllä vatsaa väänsi. Eli kohtuus kaikessa - myös herkkujen nauttimisessa!


CHEDDARDOGit

Taikina:
1½ dl vettä (+42 C)
1 tl kuivahiivaa
3 rkl öljyä
½ tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja


 Sekoita veden joukkoon kuivahiiva ja öljy. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhoja vähän kerrallaan nesteen sekaan ja vaivaa yleiskoneella hetki (jos et käytä yleiskonetta jauhoja menee hieman vähemmän).
 Anna kohota 20-30 minuuttia lämpimässä paikassa.


Täyte:
1 pkt (160g) Cheddaria (Jukolan Juusto)
1 pkt
 pekonia
pulled porkkia eli nnyhtöpossua
ripaus chiliä

Voiteluun:
Kananmuna

 Leikkaa cheddarista paksuja pötköjä (14 kpl).
 Levitä pekonit uunipellille leivinpaperin päälle vieri viereen ja paista 225 C uunissa 10 min.
 Anna pekonien jäähtyä ja leikkaa ne sitten veitsellä pieneksi palasiksi.
 Voit ostaa valmista pulled porkkia, mutta senkin voi tehdä itse jolloin tulee vieläkin parempaa. Voit maustaa possua esim. bbq-kastikkeella halutessasi (tämä on oma suosikkini).

 Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Asettele cheddar palat taikinan päälle ja ripottele pekonimurua ja pulled porkkia päälle sekä halutessasi ripaus chiliä.
 Leikkaa 14 osaan esim. taikinapyörällä ja taittele palat kiinni pötköiksi ensin päistä ja sitten pitkistä sivuista ja nosta uunipellille leivinpaperin päälle taittelukohta alaspäin.
 Voitele kananmunalla ja anna kohota vielä noin 30 min. Paista 225 C uunissa 15 minuuttia.


Kermaviilidippi:

1 prk (200g) kermaviiliä
½ dl kurkkusalaattia
1 dl paprikaa
1 pieni sipuli (voit jättää poiskin)
myllystä suolaa

 Hienonna silpuksi paprikat ja sipuli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Tarkista suolan maku.

Laitoin ensin juustot ja täytteet ja siksi paloista tuli tällaisia "epäkokoisia" :) 

Herkullisesti ruskettuneita!
Dipin kanssa maistuivat mahtavilta.
Ihanat maut ja juuston täyteläisyys!
Iltapala tai tv-mättö... maistuu!
Varo kuitenkin ylensyöntiä, johon tässä on suuri vaara! 



torstai 9. heinäkuuta 2020

BANAANIKAKKU
 En ole juuri kummoinenkaan kuivien kakkujen ystävä, eikä niitä paljon enää missään tarjoillakaan. Ennenhän ne kuuluivat automaattisesti jokaiseen kahvipöytään - sekä arkeen että juhlaan. Nykyisin niiden paikan ovat vieneet erilaiset kuppikakut ja pienet leivokset, mutta jostain syystä korona-kevään aikana tämäkin leivonnainen tuli mieleeni. 

 Kuivista kakuista oikeastaan ainoa, joka on mielestäni todella herkullinen eikä mitenkään kuiva, on banaanikakku. Sen mehevyys ja maukkaus syntyy tietysti survotusta banaanista ja joskus saatan myös laittaa sekaan pieneksi kuutioituja suklaan paloja. Joka tapauksessa ihan ykkössuosikki, joka turhaan on unohtunut repertuaarista. Iltateen tai päiväkahvin kanssa maistuu parikin palaa!


BANAANIKAKKU

2 kananmunaa
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
3/4 tl leivinjauhetta
3/4 tl ruokasoodaa
1 dl maitoa
75 g margariinia
1-2 banaania

 Voitele kakkuvuoka margariinilla ja jauhota kevyesti korppujauholla. Sulata margariini ja soseuta banaanit.
 Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää nopeasti sekaan keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää taikinaan sulatettu margariini, johon olet sekoittanut maidon ja lopuksi lisää sekaan soseutetut banaanit.
 Kaada vuokaan (älä kuitenkaan täyteen, sillä kakku kohoaa runsaasti uunissa) ja paista 175 C uunissa n. 50-60 min (kakku on valmis, kun puutikkuun tai kakkutikkuun ei tartu enää taikinaa).
Tästä määrästä tulee pienehkö kakku eli jos sinulla on iso vuoka, voit tuplata ainekset. 
Ihana tuoksu ja mehevä kakku!




tiistai 7. heinäkuuta 2020

KOMISARIO PALMU EI KAASUTTELE TÄNÄÄN
 Taas täällä. HUS, Kaihiyksikkö tällä kertaa.Yhden vian korjaamisesta seuraa toinen eli silmän reikä korjattiin ja siitä tuli jälkitautina kaihi. Ihan epäreilua. Mieleen palaa viime syksy ja kaikki ne Komisario Palmun kaasut. Huh. Aikamoinen operaatio olikin. Nyt ei pitäisi olla sellaista tulossa. Vai...

 Sairaalan käytävällä on tuttu tunne. Seuraa viivaa - tämä on kuin jokin leikki. Tai arvoitus. Mitä löytyykään viivan päästä. Ensin tuohon huoneeseen, sitten odottelet. Sitten seuraavaan ja taas odottelet. Ja vielä yksi. Mitataan paineita, laitetaan tippoja, kuvataan ja aina välillä istutaan käytävän reunalla. Tuijotan varpaitani. Kynsilakat kohdillaan.
 Hiljaista. Tuuletus humisee ja niskaan käy pieni veto. Vaihdan tuolia. Vihreisiin pukeutuneita työntekijöitä hengityssuojaimet kasvoillaan kulkee ohitseni silloin tällöin. Kirottu korona, kuten ystäväni poika sanoo. Minunkin piti päästä tänne jo huhtikuussa ja nyt on heinäkuu. Kaikki viivästyy tai peruuntuu.

 Sairaalaan mennään, kun on sairas. Mutta enhän minä ole. En vain näe ja sekin vain toisen silmän ongelma. Silmätipoista tulee vähän huimausta. Tuijotan tauluja käytävän seinällä. Luulen näkeväni viivoja. Vai onko tuossa jokin maisema. Tulisipa jo minun vuoroni.

 No paineet ovat hyvät. Ja juu, on hyvin kehittynyt kaihi. Pitää leikata. "Keskivaikea leikkaus, koska teiltähän on poistettu lasiainen sieltä silmästä", sanoo nuori lääkäri ja näyttää silmän rakennemallia. "Varataan kokenut kirurgi". Ai niinkuin minulta puuttuu sieltä silmästä tuo keskusta, se joka pitää kaikki nuo linssit paikoillaan! No, millä ne pysyvät siellä kuopassa, pyhällä hengelläkö! Liikaa tietoa. En halua ajatella koko asiaa. Tuijotan ulos ikkunasta laajentuneilla mustuaisillani. Kirkas valo sattuu.

 Ja taas saan sitten silmälapun yöksi. Ja sairaslomaa. Siitä vähän närkästyn. Eikö tämän pitänyt olla helppo ja pikainen tapaus. Vähän nirhaistaan ja kotiin ja töihin. Mutta ei. Väitellään hetki ja saan tingittyä kolmen viikon e h k ä kahteen. Tai yhteen (jes!, toivo herää). Ja sitten tulee tippoja ja ja ja. Lääkärin sanat häipyvät taustalle. Käteeni lykätään lappupino ohjeita. No, tänään vasta tehdään suunnitelmia. Operaatio on siten syksyllä. Jos ei korona. Tai jokin muu. Estä.

 Ulkona aurinko paistaa. Äkkiä aurinkolasit silmille. Paitsi etten näe niillä juuri mitään. Kun ei vahvuuksia. Mutta omilla laseillakaan ei näe mitään, koska aurinko. Hohhoijaa. 

 Haparoin tieni ratikkaan ja lähden kohti keskustaa. Nyt on lomapäivä. Tiedossa kaikkea kivaa. Lounas, kahvit, ystäviä. Nyt on kesä, ei vielä se syksy. Sen kivan aika on nyt.

 Jos haluat lukea aiemmista silmäseikkailuistani, voi laittaa yläosan hakukenttään sanat "Komisario Palmu".