keskiviikko 27. helmikuuta 2019

PINAATTIMUNAKASKÄÄRYLE
 Oletko tehnyt tai syönyt munakaskäärylettä koskaan? Hirmuisen helppo tehdä ja varioida voi vaikka kuinka - sekä "taikinaa" että täytteitä.
 Itse olen tällä vähähiilarisella linjalla ja siksipä myös tuunasin tätä ruokaa siihen suuntaan. Vähensin valkoisia vehnäjauhoja ja korvasin niitä osin täysjyvägrahamjauhoilla ja lisäsin taikinaan pinaattia. Täyte muodostui jauhelihasta, porkkanaraasteesta ja runsaasta juustoraasteesta. Tämä on niin hyvää ja maistuu myös seuraavana päivänä lämmitettynä tai kylmänäkin. Siis rullailemaan!
PINAATTIMUNAKASKÄÄRYLE

6 dl maitoa
3 munaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysjyvägrahamjauhoja
4 pakastepinaatti"pallukkaa" tai
tuoretta pinaattia haluamasi määrä
1 tl suolaa
Täyte:
400 g jauhelihaa
1-2 porkkanaa
1 sipuli
öljyä
200 g paseerattua tomaattia
suolaa
mustapippuria
oreganoa
reilusti juustoraastetta

 Sekoita maitoon kananmunat ja jauhot hyvin. Sulata pakastepinaatti tai silppua tuoretta pinaattia ja käytä pikaisesti paistinpannulla ja jäähdytä. Sekoita pinaatti munaseokseen ja mausta suolalla.
 Kaada seos isolle pellille, jonka olet päällystänyt kevyesti öljytyllä leivinpaperilla ja paista 200 C n. 30 min.
 Tee sillä välin täyte. Raasta porkkanat ja silppua sipulit. Ruskista jauheliha joko sellaisenaan tai vähässä öljyssä. Lisää öljyä vähän ja kaada sekaan porkkanaraaste ja sipulit. Sekoittele ja paista keskilämmöllä, kunnes sipulit ja porkkanat pehmenevät.
 Lisää sekaan mausteet ja paseerattu tomaatti. Anna hautua miedolla lämmöllä niin kauan, kunnes munakas on valmis.

 Ota munakas uunista ja kaada päälle jauhelihaseos (jätä pitkiltä sivuilta muutama sentti ilman täytettä). Ripottele päälle runsaasti juustoraastetta.
 Kääri rullalle pitkältä sivulta alkaen. Leikkaa kiekoiksi ja tarjoa joko sellaisenaan tai salaatin kanssa.
Munakkaasta tulee kuohkea, kun vatkaa reilusti seosta ennen pellille kaatamista.
Jätä pitkiltä sivuilta vähän ilman täytettä, niin saat rullattua kääryleen paremmin, ettei täyte pursua ulos.
Ihanaa, herkullista, terveellistä!




maanantai 25. helmikuuta 2019

RISOTTO KUKKAKAALISTA vai KUKKAKAALIRISOTTO
 On hauska huomata, kuinka paljon löytyykään erilaisia vaihtoehtoja, kun yrittää korvata perunaa, pastaa ja riisiä aterioilla. Tämä risottovinkki tuli alunperin vesijuoksun pärskeissä, kun juteltiin näistä hiilarittomista ruokavalioista. Johanna kertoi tehneensä risottoa kukkakaalista ja kuinka se ei edes valmistuttuaan maistunut kaalilta. 
 Jäin miettimään, että olisikohan noin. Kukkakaali, vaikka onkin suht' mieto maultaan, maistuu mielestäni kuitenkin aina ihan omalta itseltään. Mutta eihän sitä tiedä, jos ei kokeile. Suomalaisen perusluonnehan on tämä "en usko, ellen itse näe, kuule tai maista".

 Ajatuksista tekoihin - päätin siis tehdä kukkakaalirisottoa ja ajattelin, että miedon maun pariksi sopii suolainen, rapeaksi paistettu lohi. Lisäksi annokseen lisättiin pari päivää aiemmin tehtyä punasipuli-vinaigrettea, joka toi kokonaisuuteen sopivasti vähän terävyyttä. Tämä kokonaisuus sai mieheltäkin vahvan peukutuksen eli taidetaan tehdä toistekin tällaista risottoa.




KUKKAKAALIRISOTTO (kahdelle)

muutama kukkakaalin kukinto (n. 5-6)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 rkl öljyä
1 dl valkoviiniä
1 dl juustokermaa (tai kuohukermaa)
1/2 dl parmesanraastetta
1/2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

Laita kukkakaalit tehosekoittimeen ja hienonna (tai tee se veitsellä leikaten). Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi erikseen. Raasta parmesanjuusto.
 Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sekaan sipulit. Kuullottele kunnes sipulit pehmenevät. 
 Lisää kukkakaalit sekaan ja kuullottele niitäkin vähän aikaa. Lisää valkoviini sekaan ja sekoita. Lisää juustokerma ja parmesanraaste ja anna kiehua hiljalleen, kunnes neste vähän haihtuu. 
 Mausta suolalla ja mustapippurilla.
 Tarjoa paistetun lohen tai kanan tai lihan kanssa.
Tein kukkakaalista silppua muutamassa erässä tällaisella pienehköllä tehosekoittimella. Toimi loistavasti.
Nopeasti katsottuna on ihan riisin näköistä, eikö!
Tämän risotonkin tekemiseen menee jonkun aikaa, kuten oikeankin risoton. Tätä ei myöskään keitetä ihan pehmeäksi eli vähän purutuntumaa saa jäädä.
Paistoin lohet nahkoineen, ensin nahkapuoli alaspäin niin kauan, että nahkasta tuli rapeaa ja sivusta huomasi kalan kypsentyvän yli puoleen väliin. Sen jälkeen käänsin kalat ja kypsensin enää vähän aikaa. Maustoin reilusti suolalla ja kevyesti valkopippurilla.
Kauniit annokset toivat veden kielelle!


sunnuntai 24. helmikuuta 2019

KANA-KORMA 

 Edelleen jatkuvat vähähiilariset ruokakokkailut ja tänään oli vuorossa intialainen kana-korma. Reseptitaivas-sivustolta löysin vinkin tähän ja lisukkeeksi kuullotin porkkanaa ja purjoa. Keitin myös vähän täysjyvänuudelia, mutta sen olisi voinut jättää poiskin.
 Tämä makumaailma on itselleni ihan ykköstä. Maun tulisuutta voi säädellä chilin määrällä ja halutessaan vaikka jättää loppuvaiheen jugurtin pois, joka myös miedontaa makua. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 

KANA-KORMA

n.400 g broileria
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 sipuli
1 suippopaprika
2 dl kookoskermaa
pari ananasrengasta
4 rkl maizenaa
n. 1/2 dl maustamatonta jugurttia

MASALA-mausteseos
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
1/2 keskitulista chiliä (siemenet poistettuna)
1 rkl jauhettua korianteria
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa

1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa
1/2 tl kanelia
suolaa  
rouhittua mustapippuria

 Tee ensin mausteseos. Laita vähän pilkotut valkosipulinkynnet ja chili tehosekoittimeen. Lisää sitten muut aineet ja surauta kunnolla sekaisin.
 Pilko kanat pieniksi paloiksi, jos sinulla ei ole valmiita suikaleita käytössä.
Pilko sipuli silpuksi ja paprika pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota sipulia ja paprikoita rypsi- ja seesamiöljyjen sekoituksessa miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Lisää sekaan Masala-mausteseos.
 Lisää sen jälkeen kananpalat ja anna paistua hetken aikaa käännellen.
 Kumoa kanaseos kattilaan ja ripottele päälle maizena. Sekoita. Lisää sekaan kookoskerma ja pieneksi pilkotut ananakset ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Sekoita aina välillä. 
 Lisää lopuksi sekaan jugurtti ja sekoita.

 Keitä sillä välin lisukkeeksi joko riisiä tai nuudelia.
Itse käytin täysjyvänuudelia ja kuullotin pannulla öljytilkassa myös porkkanasta vuoltuja suikaleita sekä purjosta leikattuja kiekkoja. Ne maustoin lopuksi sormisuolalla.







tiistai 19. helmikuuta 2019

KANAA RUUSUKAALI-PORKKANAPEDILLÄ
 Olen aloittanut ystävieni kanssa vesijuoksuharrastuksen. Siis olen aiemminkin joskus sitä kokeillut, mutta nyt oisi tarkoitus säännöllisesti käydä uimahallissa juoksemassa. Sain kokeiluun myös pari erilaista vesijuoksuvyötä ja huomasin, että niissäpä on suuri ero. Ensin vyötin itseni sellaiseen aika "tavalliseen", joka vähän levenee keskeltä ja kapenee päihin. Se kannattelee juoksijaa aika tavalla ja tekee vedessä olemisen helpoksi.
 Toinen vyö oli koko pituudeltaan aika kapea, ehkä reilut kymmenen senttiä leveydeltään ja sen kanssa juoksu alkoi tuntua jo alkumetreiltä ihan työltä. Askel tiheni ja kädet viuhtoivat kuin pikajuoksijalla. Tämä on minun valintani, kun menen itselleni sellaista omaa hankkimaan. Liikkuessa ajattelen usein, että harjoituksen pitää "tuntua". No tämä tuntui. Melkein tunnin juoksun jälkeen tiesi treenanneensa. Toivottavasti intomme pysyy yllä ja juoksut jatkuvat.

 Tästä pääsen aasinsillalla siihen, että mitä oikein juttelimme juostessamme. Ystäväni ovat aloittaneet vuoden vaihteessa ketogeenisen dieetin tai oikeammin elämäntavan. Siinä siis vältetään hiilihydraatteja ihan kokonaan ja itse ihmettelin, että kuinka joku voi olla ilman leipää ja pastaa ja perunaa ja riisiä ja ja ja...Mutta joku pieni ääni jäi kuiskuttelemaan korvaani, että mikäs uimarengas se on vyötärölle ilmestynyt ja ei taida vaaka enää olla kunnossa, kun lukemat alkavat näyttää jonkun toisen lukemia. Siis jonkun pitkän henkilön, jonka kuuluukin painaa tuon verran. Ei tällaisen lyhyen pampulan.

 Pitkä alustus lyhyeen lopputulemaan: jotain on tehtävä, joten miksi en siis kokeilisi ainakin vähentää hiilareita. En ehkä halua mennä tässä mihinkään äärimmäisyyksiin, mutta pieni ruokavalion tarkistus on nyt paikallaan. Ajattelin siis vähentää leivonnaisten leipomista ja syöntiä, lopettaa hetkeksi tai ainakin vähentää peruna-pasta-riisi-osiota lautasella. Katsotaan, mihin päädyn.

 Ensimmäisiä kokeiluja on tämä kana ruusukaali-porkkanapedillä. Alkuperäinen ohje on Sara La Fountainin ja sitä vähän muunnellen sain aikaan tämän uuniruoan. Tähän kuuluu ehdottoman herkullinen punasipuli-vinaigrette, joka säilyy jääkaapissa jonkun aikaa ja sopii aika monen ruoan kanssa. Siis kokkailemaan ja kokeilemaan.

KANAA RUUSUKAALI-PORKKANAPEDILLÄ

4oo g ruusukaaleja
2-3 porkkanaa
1/2 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
3 rkl sitruunanmehua
sormisuolaa

n. 400 g broilerin sisäfileitä
öljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria

 Poista ruusukaaleista kannat, puolita ne ja poista uloimmat lehdet. Kuori ja viipaloi porkkanat. Laita ne laakeaan vuokaan.
 Laita pieneen kulhoon öljy, murskattu valkosipuli ja suola ja kaada sekaan sitruunamehu. Sekoita hyvin ja kaada ruusukaalien ja porkkanoiden päälle. Voit vielä ripotella päälle vähän sormisuolaa.
 Laita 200 C uuniin n. 10 minuutiksi.
 Paista kanat öljyssä pikaisesti ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota vuoka pois uunista ja laita kanat kasvisten päälle ja laita vuoka takaisin uuniin n. 10-15 minuutiksi.
 Tee sillä välin vinaigrette (ohje alempana).


PUNASIPULI-VINAIGRETTE

1 punasipuli
1 punainen chilipalko
1 rkl öljyä paistamiseen
3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl Dijonin sinappia
1/2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 dl rypsiöljyä

 Kuori ja hienonna sipuli pieneksi. Halkaise chilipalko ja poista siemenet (paitsi jos haluat tulista, niin pidä siemenet mukana). Hienonna pieneksi. 
 Kuullota sipulia ja chiliä öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät ja sipuli kuullottuu. 
 Laita kulhoon kaikki muut ainekset paitsi öljy. Kaada öljy sekaan koko ajan vatkaten haarukalla tai pienellä vispilällä. Lisää öljyseokseen sipuli-chiliseos. Anna jäähtyä. Tarjoile kanan ja kasvisten kanssa.


perjantai 15. helmikuuta 2019

SITRUUNAINEN KANA-PINAATTIPASTA
 Voiko joku sanoa, ettei pidä pastasta? Itselleni olisi suorastaan kidutusta, jos pitäisi välttää pastan syömistä. Lasagne, spagetti bolognese, cannelonit, erilaiset pikaiset melkein wokkityyliin valmistetut pastat...You name it! Kaikki uppoaa.
 Ja miettikää arki-iltoja. Mistä saa nopeammin valmistettua ruokaa perheelle, joista yksi on lähdössä treeneihin, yksi tulee pitkän työpäivän jälkeen nälkäisenä kotiin ja yksi miettii, että kavereita pitäisi päästä tapaamaan HETI! Siis pastan kimppuun mars!
 Tämän kertaisen kokkailusession innoittajana toimi Yhteishyvä -lehdestä löytynyt resepti, jota muokkailin hieman. Sitruunan maku jakaa mielipiteitä, joten laittele sitruunaa varovasti sekaan. Lisätä voi aina, mutta pois ei saa.

SITRUUNAINEN KANA-PINAATTIPASTA

spagettia tai nauhapastaa

n. 400 g broilerin suikaleita
1/2 sitruuna
n. 70-100 g pinaattia
reilusti tuoretta tai pakastettua basilikaa
(pakastettu basilika on aivan loistava keksintö!)
1 prk (n. 125 g) smetanaa (tuorejuusto käy myös)
öljyä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1-2 dl pastan keitinvettä + 1/2 kanaliemikuutio

 Silppua basilika, jos käytät tuoretta. Silppua myös pinaatin lehdet. Pese sitruuna ja raasta puolikkaan sitruunan kuori ja purista mehu. 
 Sekoita kulhossa smetana, basilikasilppu ja sitruunan kuoriraaste. Voit myös laittaa sitruunanmehun tässä vaiheessa tai lisätä vasta valmiiseen pastaan.
 Paista öljyssä broilerin suikaleet kypsäksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota sivuun.
 Paista erikseen pinaatteja öljyssä isolla paistinpannulla, kunnes ne menevät kasaan ja lisää broilerit pannulle.
 Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
 Laita smetanaseos pannulle broilerien ja pinaattien sekaan ja anna kuumentua.
 Valuta pasta, mutta ota talteen keitinvettä pari desiä ja liota kanaliemikuutio siihen.
 Lisää kanaliemi pannulle ja myös pasta. Sekoita hyvin ja maista. Voit tässä vaiheessa lisätä sitruunanmehua, jos haluat.
 Tarjoa pasta heti parmesan-juuston kanssa.
Sekoita smetanaan basilika ja mausteet.
Nauti parmesanin kera.



maanantai 11. helmikuuta 2019

UUNIPERUNAT JA HYVÄT TÄYTTEET
 Yksi melkein unohdettu ruokalaji omalla kohdallani on uuniperunat. Mikä voi olla helpompaa, kuin lykätä perunat uuniin ja tehdä pari täytettä? Ja täytteen voi tehdä juuri niistä aineksista, mitä kaapista löytyy. Kalaa, lihaa, kasviksia... ja sekaan joko tuorejuustoa, smetanaa, jugurttia tai majoneesia. Vähän mausteita. Voinokare. Täydellistä ruokaa kylmiin iltoihin.

UUNIPERUNAT

2-3 perunaa/ruokailija (jauhoisia, esim. Rosamunda)

 Pese perunat ja pistele ne haarukalla. Laita perunat leivinpaperilla suojatulle pellille ja paista 200 C uunissa reilun tunnin ajan. Jos sinulla on isokokoisia perunoita, pidä niitä uunissa pidempään.
 KINKKUTÄYTE

palvikinkkuviipaleita
maustekurkkua
raejuustoa
lehtipersiljaa (tai tavallista)
turkkilaista jugurttia
suolaa
mustapippuria

 Täytteeseen tulevien aineiden määrä riippuu siitä, kuinka monelle hengelle ruokaa teet. Meitä oli kaksi ruokailijaa ja itse käytin puolikkaan maustekurkun ja kaksi isoa, paksua viipaletta kinkkua. Raejuustoa laitoin n. 3 reilua ruokalusikallista.
 Kuutioi kinkku sekä maustekurkkua pieneksi. Laita kulhoon yhdessä raejuuston kanssa. Silppua persiljaa noin puolen desin verran sekaan. Laita jugurttia sen verran, että siitä muodostuu täytteeksi sopiva koostumus. Liika jugurtti tekee täytteestä vetelän.
 Mausta ripauksella suolaa ja laista reilusti mustapippurirouhetta. Anna maustua jääkaapissa sen aikaa, kun perunat ovat uunissa.
 SAVUKALATÄYTE

lämminsavulohta
tilliä
maustamatonta tuorejuustoa
majoneesia
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria

 Silppua veitsen ja haarukan avulla lohi kulhoon. Lisää sekaan silputtua tilliä reilusti. 
 Lisää yhtä paljon tuorejuustoa ja majoneesia ja sekoita. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna tekeytyä jääkaapissa sen aikaa, kun perunat ovat uunissa.

Tee perunoihin ristiviilto ja purista vähän reunoista. Lisää pieni voinokare halutessasi perunan päälle ja sen jälkeen reilusti täytteitä.
Herkullisia perunahetkiä!



sunnuntai 10. helmikuuta 2019

KEVÄTTÄ ILMASSA - VAI MIELESSÄ?
 Oletteko huomanneet, että yksi ja toinen päivittää some-tileillään kevään tuloa tulppaanien muodossa? Tulppaanit tuntuvatkin olevan ainoa asia, mikä kevääseen viittaa, sillä lunta on tullut tälläkin viikolla vielä ihan urakalla. Tosin yhtenä päivänä taisi aurinkokin paistaa, mutta vastapainoksi sitten ollaankin saatu vesisateita. Yök, tuota loskaa!
 No jostain piti tulppaanien lisäksi kaivella kevätmieltä, joten lähdimme ystäväni kanssa tekemään pikaisen sisustuskauppakierroksen viikonloppuna. Tosin kierros loppui melkein ennen kuin alkoikaan, koska en meinannut saada autoa liikenteeseen sohjon seasta. Huh! 

 Kävimme ensin Deco Fashion -PopUp myymälässä Malmin lentokentän kupeessa. Deco Fashionilla on muuten nettikauppa ja aina välillä he pitävät pientä PopUpia Malmilla. Ennen joulua tein sieltä muutamia loistavia lahjahankintoja, mutta tällä kertaa ei oikein ollut mitään ihmeen sytyttäviä juttuja tarjolla. 
 Ostin ainoastaan pari pyyhettä ja tämän hennon vaaleanpunaisen, vähän murretun sävyisen pöytätabletin. Se sopi täydellisesti joululahjaksi saamani raidallisen pallokynttilän väriin. Samaa sävyä on myös Koko-sarjan pieni kulho, jossa on aina valikoima herkkuja tarjolla ohimennen napattavaksi. (Kyllä vaan eli tässä yhteydessä emme mieti, mistä ne kaikki vyötärökilot tulevat...)
 Myös aiemmin hankitut tyynynpäälliset pääsivät taas sohvalle toivottamaan kevätauringon säteitä tervetulleiksi. Ystäväni kevään väriksi valikoitui uuden tyynyn myötä hennon vedenvihreä eli kuvia odottelen hänen sisustuksestaankin! Kevätsisustaminen innostaa aina yhtä paljon.

 Kävimme myös Tuomarinkylässä Country White -myymälässä, mutta emme syttyneet tällä kertaa siellä mihinkään. Tuntuu, että vielä ei mitään uutta ole valikoimiin tullut ainakaan sisustuspuolelle eli jäämme tarkkailemaan tilannetta. 

Keittiön pöydällä vaaleanpunaiset tulppaanit jäävät odottelemaan aurinkoa. Kyllä se kevät tulee!



perjantai 1. helmikuuta 2019


MATKUSTAMISTA JA MAALAISMAISEMAA
Aamun hämärä.
Uusi päivä ja uudet kokemukset odottavat.
Edessä jälleen julkista liikennettä ja jännitystä ilmassa. Muistelen viime perjantain koettelemuksia ja pieni hiki on jo valmiiksi otsalla. Eikä ihan niin pienikään.

Päätän kuitenkin, että ennakkoluulottomasti heitän laukun olalleni ja astun pieneen pakkaseen. Ovi lukkoon ja hyppäys hankeen. Lumiaura on onneksi ehtinyt kulkea edelläni ja lähden liikkeelle.
Kello ei ole vielä kahdeksaa ja on kauniin sininen hämärä. Jossain taivaanrannassa voi aavistaa lähestyvän päivänvalon lisääntymisen.
Ei ole kauhea kiire, joten ehdin rekisteröidä ympäröivän hiljaisuuden. Lintujen laulua - hätkähdän suorastaan. Koska olisin ehtinyt kuunnella ja kuulla lintuja? Onko jo kevät? Vai laulavatko linnut talvellakin? Olenko jotenkin etääntynyt luonnosta, kun aamuisin hyppään autooni ja surautan töihin ”ovelta-ovelle”.

Huomaan, että puista on varissut suurin osa lumista maahan. Muistelen tällä viikolla ihastelleeni auton ikkunasta satumaista maisemaa, jossa lumikuorrutetut puut kaartuvat tien ylle.

Katuvalot valaisevat vielä maisemaa, kun kävelen mäkeä alas pysäkille. Tien vieressä tuolla alhaalla on pieni urheilukenttä. Kenttä on jäädytetty ja valaistu. Houkutteleva. Ei yhtään lasta aamuluisteluissa. Tai aikuista.
Pysäkki näkyy jo ja viime viikkoinen Rouva on jo pysäkille. Tervehdimme, kuin vanhat tutut. Näin meillä maalla.
Ja samalla bussi jo tulee. Ihan ajallaan. Melkein säikähdän, kun olin kävellyt niin rauhassa. Hyvä, etten myöhästynyt. Huh.
Taitaa jäädä kuitenkin lannoittamatta tänään ( katso viime viikkoinen päivitys 😂 ). Yllättävää. Ja hienoa!

Liikenne sujuu kuin unelma. Mitä ihmettä. Jään bussista Hakaniemessä ja kipitän pienessä viimassa pitkän sillan yli. Vähän vesi tirskui silmäkulmista. Ehdin ajoissa Yliopistolle.
Tästä tulee loistava päivä, ajattelen.
Luennolla ajatukset välillä vaeltavat... Mitä ruokaa laittaisi illalla? Onpa luennoitsijalla kivat housut. Ulkona näkyy tuulevan. Nälkä. Onneksi laukussa on pähkinöitä. Suolapähkinät ovat suosikkejani, mantelit eivät niinkään. Olisipa jo ruokatauko.
Iltapäivällä puhetta johtamisen strategiasta. Vatsa on täynnä ja aivot heränneet. Ja mielenkiinto.

Päivä kuluu yllättävän nopeasti. On taas aika lähteä seikkailemaan kohti kotia.
Ulkona on ilma muuttunut aamun pienestä viimasta vaakatasossa pyyhkivään tuulenmyräkkään. Vettä tulee silmistä reippaasti. Näen takin huppua vähän raottaen juuri ja juuri eteeni. Ja saavun Hakaniemeen pysäkille yli vartin etuajassa. Olisi vähän vessahätä, mutta tästä ei voi nyt lähteä riskeeraamaan ja etsimään vessaa, ettei bussi jätä.


Busseja menee tasaisena virtana. Kello lähestyy neljää, mutta mistään ruuhkasta ei ole tietoakaan. Ovatkohan kaikki muut etäpäivällä, lähteneet ajoissa töistä, flunssan kourissa... Tai jääneet perjantain viettoon keskustaan. Sellaista ylellisyyttä ei meikäläiselle ole tarjolla. Viimeinen bussi meille maalle lähtee puolen kuuden aikaan. Muualla maailmassa se katsottaisiin varmaan iltapäiväksi, mutta meillä ollaan jo vahvasti illan puolella.

Olen silmä tarkkana, tänään ei oikea bussi livahda käsistäni. Ja kun oikeat bussin numerot näkyvät huuruisten silmälasieni linssien läpi olen jo kadun reunassa käsi ojossa. Jee, oikea bussi oikeaan aikaan ja minä kyydissä. Voittajan hymy huulilla istun penkkiin, kuin tämä olisi minulle jokapäiväistä arkea. Napit korviin ja radio soimaan.
Päivä alkaa hämärtyä.
Kotipysäkillä pois, mäki ylös, katuvalot alkavat syttyä.

Mies on jo kotona. Valot on sytytetty oven pieleen.
Onnekkaasti ja onnellisesti päättyy tämän päivän retki.
Ehkä minusta vielä tulee joukkoliikenteen kannattaja. Ehkä.

Ja kiireesti vessaan.