PARSA-AIKA ON TÄÄLLÄ TAAS

 Tälle viikonlopulle ei ollut oikein mitään erityisiä ruokasuunnitelmia. Olin ostanut jo aiemmin kaupasta perusjauhelihat ja kanat ja kalat ja kasvikset, mutta sitten piti vielä lähteä hakemaan lähikaupasta postitilaus ja silloin se iski. Parsakimput! Ihanan vihreät ja houkuttelevasti asetellut parsat vetivät puoleensa kuin magneetit. Nappasin ne kainaloon ja kassan kautta kotiin.

 Lauantai-illan askartelut olivat siis valmiina. Olin ostanut myös pari valmiiksi leikattua lohimedaljonkia ja niille alkoi siis muodostua tässä lisuke. Olen parina viime vuonna tehnyt useampaankin kertaan herkullista Parmesaaniparsaa ja se oli myös tänään reseptini. Parmesan rapeutuu ihanasti uunissa ja näitä parsoja voisi syödä ihan sellaisenaankin.

 Hollandaise -kastike kuuluu tietysti myös kuvioon ja samoin uppomuna. Olen tehnyt joskus aiemmin uppomunia suoraan kiehuvaan etikkaveteen, jotka usein saattavat vähän levitä veteen laitettaessa. Tällä kerralla ajattelinkin kokeilla kelmussa kypsennettäviä munia. Aika helppoa ja loistava lopputulos, joten suosittelen kokeilemaan.

UPPOMUNAT KELMUSSA

1 kananmuna / ruokailija

 Laita reilu pala tuorekelmua esim. pienen kahvikupin tai jälkiruokakipon suuaukolle ja paina varovasti sormilla pieneksi koloksi. 

 Riko muna varoen kelmupussiin ja voit maustaa sen myös tässä vaiheessa halutessasi esim. suolalla tai pippurilla. Itse en maustanut munia mitenkään. 

 Sulje kelmu tiiviiksi nyytiksi. Voit käyttää apuna erillistä kelmusta kieritettyä narua tai sitten laiskasti, kuten minä, vain kieritellä kelmun "päät" muutaman kerran ympäri.
 Laita nyytti roikkumaan kattilan reunalle, niin että pussi uppoaa juuri ja juuri kiehuvaan veteen. Laitoin itse kattilan kannen vähän raolleen, jotta se piti kelmut paikoillaan. Keitä noin 4-5 minuuttia, niin saat valuvan munan. Pidä veden lämpö vain pienesti poreilevana.
 Irrota kelmu varovasti ja nosta uppomuna tarjolle.

Käytä reilusti kelmua, niin saat "sidottua" nyytit samalla kelmulla.

Laita nyytit varovasti kattilan reunalle.

Voit tukea nyytit esim. kattilan kannella, että ne pysyvät paikoillaan eivätkä valahda kokonaan veteen.

Munat jäävät ihanan valuviksi ja muodostavat Hollandaisen kanssa maukkaan kastikkeen sekä parsoille että lohelle.

KEVÄTTÄ ILMASSA - VAI MIELESSÄ?

 Oletteko huomanneet, että yksi ja toinen päivittää some-tileillään kevään tuloa tulppaanien muodossa? Tulppaanit tuntuvatkin olevan ainoa asia, mikä kevääseen viittaa, sillä lunta on tullut tälläkin viikolla vielä ihan urakalla. Tosin yhtenä päivänä taisi aurinkokin paistaa, mutta vastapainoksi sitten ollaankin saatu vesisateita. Yök, tuota loskaa!

 No jostain piti tulppaanien lisäksi kaivella kevätmieltä, joten lähdimme ystäväni kanssa tekemään pikaisen sisustuskauppakierroksen viikonloppuna. Tosin kierros loppui melkein ennen kuin alkoikaan, koska en meinannut saada autoa liikenteeseen sohjon seasta. Huh! 

 Kävimme ensin Deco Fashion -PopUp myymälässä Malmin lentokentän kupeessa. Deco Fashionilla on muuten nettikauppa ja aina välillä he pitävät pientä PopUpia Malmilla. Ennen joulua tein sieltä muutamia loistavia lahjahankintoja, mutta tällä kertaa ei oikein ollut mitään ihmeen sytyttäviä juttuja tarjolla. 

 Ostin ainoastaan pari pyyhettä ja tämän hennon vaaleanpunaisen, vähän murretun sävyisen pöytätabletin. Se sopi täydellisesti joululahjaksi saamani raidallisen pallokynttilän väriin. Samaa sävyä on myös Koko-sarjan pieni kulho, jossa on aina valikoima herkkuja tarjolla ohimennen napattavaksi. (Kyllä vaan eli tässä yhteydessä emme mieti, mistä ne kaikki vyötärökilot tulevat...)

 Myös aiemmin hankitut tyynynpäälliset pääsivät taas sohvalle toivottamaan kevätauringon säteitä tervetulleiksi. Ystäväni kevään väriksi valikoitui uuden tyynyn myötä hennon vedenvihreä eli kuvia odottelen hänen sisustuksestaankin! Kevätsisustaminen innostaa aina yhtä paljon.

 Kävimme myös Tuomarinkylässä Country White -myymälässä, mutta emme syttyneet tällä kertaa siellä mihinkään. Tuntuu, että vielä ei mitään uutta ole valikoimiin tullut ainakaan sisustuspuolelle eli jäämme tarkkailemaan tilannetta. 

Keittiön pöydällä vaaleanpunaiset tulppaanit jäävät odottelemaan aurinkoa. Kyllä se kevät tulee!

LOPPIAISEN JÄLKEEN ON TAAS AIKA VAIHTAA SISUSTUS KEVÄÄSEEN 

 Taas on uusi vuosi edessä, toiveineen ja unelmineen. Unelmointiin liitetään usein vaaleanpunainen väri ja se taisi olla jossain takaraivossa itsellänikin, kun päädyin tämän alkuvuoden sisustusväreihin. Kävimme ystäväni kanssa Country Whiten myymälässä Tuomarinkylässä vähän haistelemassa kevään tuulia.

Sieltä tarttuivat mukaan nämä ihanat, samettiset Svaneforsin tyynynpäälliset. Niiden väri on jotain puuterisen vaaleanpunertavan ja harmahtavan ja rusehtavan ja beigen sekoitusta. Sopivat hyvin talviseen maisemaan (niin tiedän, kunhan nyt tulisi sitä lunta!). 

Viime vuotinen haalean vaaleanpunainen tyyny sopi täydellisesti tämän paisley-kuvioisen tyynyn pariksi vaalean sohvan nurkkaan.

Sisustustavaraan keskittyvästä TammerTukun Outlet -myymälästä löytyi vielä väreihin sopivat kynttilät. 

Vähän metallinhohtoiset punertavan ruskeahkot laadukkaat kynttilät palavat tasaisesti.

Ihanaa unelmointia uuteen vuoteen!

Mikä on sinun unelmien värisi?

KEVÄÄN SISUSTUKSEEN RIPAUS ROOSAA

Kevään tuntua on ollut jo monena päivänä ilmassa.Vaikka eihän sitä talveakaan ole vielä tullut. Aina välillä jo luulee, että nyt, nyt se talvi tulee lumipyryineen ja pakkasineen, mutta sitten saadaankin taas huomata, että lämpö siirtyy plussan puolelle. Ja pihat ja kadut ovat liukkaita ja märkiä. Aurinkokin pilkahtelee kiusoittelevasti välillä pilvien raoista ja heti seuraavana hetkenä ollaan taas harmaan pilviverhon ympäröimänä hämärässä.

Mieli kääntyy kuitenkin jo valoon ja sisustukseni on usein keväisin noudatellut vaalean sinisiä sävyjä - vähän kuin toistaen ulkoa heijastuvaa lumen valoa. Tänä keväänä on kuitenkin joka puolelta tunkeutunut näkökenttääni vaaleaa, puuterista roosaa ja viimeinen piste oli käydessäni Sisustus Bellassa, Hyrylässä. Siellä hyllystä tuijotti tuo roosa tyyny ja vaikka kuinka yritin, oli pakko napata se mukaani yhden kynttilän kera.

Vanha, roosa villavilttikin pääsi taas pitkästä aikaa käyttöön.

Ja ruokakaupassa en muuta nähnytkään kuin nämä vaaleat tulppaanit vaikka tarjolla olisi ollut kaiken maailman värejä.

Illalla oli sitten ihan pakko avata joululahjaksi saamani pullo J.P.Chenetin rosé kuohuvaa, joka oli pehmeää, kuin ympäröivä sisustus.

Viikonloppuna oli myös tytär käymässä ja ruokapöytään saatiin nosteltua yhtä sun toista syötävää.

Punajuuri-halloumi-salaattia; kuori ja viipaloi raa'at punajuuret ohuelti. Kuullota viipaleita öljyssä pannulla sekoitellen kymmenisen minuuttia. Lisää puolisen desiä vettä sekaan ja anna hautua miedolla lämmöllä vielä ainakin kymmenisen minuuttia (lisää vähän vettä, jos tarvitsee). Lisää päälle hyppysellinen sormisuolaa ja ruokalusikallinen valuvaa hunajaa. Leikkaa pala halloumia pieniksi kuutioiksi ja paista pikaisesti kuumahkolla pannulla halloumiin väriä joka puolelle.

Laita laakealle tarjoiluvadille revittyjä salaatinlehtiä, punajuuriviipaleita ja halloumikuutioita. Ripottele päälle vielä balsamicokastiketta.

Possuvartaat ja uunijuureksia; Pese ja lohko eri juureksia ja kääntele niitä kulhossa öljyssä. Kaada juurekset leivinpaperilla päällystetylle pellille. Ripottele päälle reilusti sormisuolaa.

Leikkaa possun sisäfilé reiluiksi paloiksi ja pujottele palat vartaisiin. Levitä päälle öljyä, suolaa ja mustapippurirouhetta. Laita vartaat samalle uunipellille.

Paista 200 C uunissa n. 30-40 minuuttia riippuen siitä, kuinka kypsäksi haluat lihat.

Toisessa sohvan nurkassa roosaa, toisessa beigeä ja harmaata - jokaiselle jotakin siis. Ulkona näkyy valon kajastusta, sisällä vähän valoa pienistä kohdevaloista ja kynttilöistä. 

Kevään valoa odotellessa !

KEVÄTPUUTARHAN ILOJA

Huomaan, että usein keväisin ja alkukesällä tulee pyörittyä kameran kanssa puutarhassa. Ja usein linssiin osuu erilaisia kukkia. Niin tälläkin kertaa, mutta lisäksi ihastelin kaikkea alkavaa kasvua. Puutarhani on parikymmentä vuotta vanha ja monelta osin ylikasvanut, mutta siitä huolimatta tuottaa myös iloa edelleen. Pientä nyppimistä, suurempaa kupsutusta, järkyttävä määrä oksien leikkuuta ja kitkemistä ja harventamista ja mitä ikinä keksitkin - sitä kaikkea on tuossa ikuisessa työleirissä aloiteltu ja vielä edessä!

Kun käy melkein makaamaan maahan, näyttää raparperipehkokin jo aika isolta ja muhkealta. Kohta pääsee piirakan ja kiisselin tekoon.

Lipstikka on vanha perinnekasvi ja itselläni aivan liian vähäisessä käytössä. Se kasvaa kuitenkin aina huimaa vauhtia ja ihan ilman sen kummempia toimenpiteitä. Tänä vuonna täytyy keksiä sille enemmän käyttöä!

Ruohosipuli on ensimmäisiä hyötykasveja, joita kasvimaastani punkee keväällä ja sitä käyn napsimassa melkein joka ruokaan.

Tänä keväänä tuntuu marjapensaissakin olevan tuplasti enemmän kukkia kuin aiemmin. Toivottavasti ilmat säilyvät lämpiminä eikä tulisi enää hallaöitä, etteivät hennot kukat kärsisi ja marjasadosta tulisi runsas.

Karviaisia on joka kesä tullut valtavasti, eikä tämä kesä näytä tuovan poikkeusta ainakaan kukkien määrää huomioiden.

Omenapuun kukat juuri ennen avautumistaan.

Luumun sukulainen kriikuna kukkii jo hehkuvana valkoisin kukkasin ja melkomoinen pörräys kuuluu pensaan ympäriltä. Tai eihän tuo enää mikään pensas ole vaan useamman metrin korkuinen puu. 

Ja ensimmäiset sammalleimut ovat levittäytyneet pinkkinä mattona sireenipensaitten juurelle.

Aurinkoa, lämpöä ja iloa teille kaikille kevääseen!

IHAN PIHALLA - TAAS KERRAN



Mielettömän lämpimät illat saavat meikäläisen hakeutumaan pihalle töiden jälkeen ihastelemaan kasvamisen ihmeitä. Siellä täällä löytyy aina jotain sellaista, jota ei ole aiemmin huomannut. Ja rikkaruohoja. Niitä piisaa. Tänäänkin päätin nyppiä muutaman voikukan ja huomasinkin, että olin puolitoista tuntia takapuoli pystyssä kiertänyt pihapiiriä multa pöllyten.

Sain myös putsattua mansikkamaan vihdoinkin ja siellähän oli jo vaikka kuinka mansikankukkia! Toivottavasti ei tule enää kylmiä öitä, että saamme aikaisia mansikoita.

Kukkapenkkien kitkeminen on ikuisuustyötä. Kun pääsee loppuun, voikin jo aloittaa taas alusta. Ainakin tällaisella vanhalla, pellolle raivatulla tontilla. Aina jostain puskee voikukkaa tai ohdaketta tai juolavehnää, jota sanotaan näillä nurkilla myös valkojuureksi. No, itse ajattelen, että työpäivän jälkeen kitkeminen on terapiatyötä. Pää tyhjenee samaa tahtia, kun rikkaruohot saavat kyytiä.

Raparperit ovat niitä, joiden kasvun näkee melkein silmissä tähän aikaan vuodesta. En malttanut ohittaa puskia tänään vaan nappasin muutaman varren mukaani ja tein kauden ensimmäisen raparperi-mansikkakiisselin. Paras yhdistelmä, eikö! Pakastimeen on aina jätettävä vähän mansikoita odottamaan näitä ensimmäisiä raparpereita, koska ne vaan kuuluvat yhteen. Loraus Flora Vanillaa viimeistelee nautinnon.

Valtavaksi venähtänyt kriikunapensaani kukkii taas aivan mielettömästi. Luulee olevansa joku korttelin kingi; yhtään kesää ei ole vielä jättänyt meitä hedelmittä!

Pölyttäjien surina oli melkein korvia särkevän kovaa, kun tähtäilin kukkia kamerallani. Mutta tiedetäänpä ainakin, että syksyllä riittää taas kriikunoita ystävienkin iloksi.

KERMAA JA LÄHESTYVÄÄ KESÄÄ

 

 Olen niitä ihmisiä, jotka vaihtavat sisustustekstiilit aina kauden vaihtuessa. Tänä vuonna talven vaihtumista kevääksi tai kevään vaihtumista kesäksi ei oikein ole huomannut. Ei mitään järisyttäviä "jäät lähtevät ja lumet sulavat" - hehkuttelua. Kun ei oikein kunnon jäitä ja lumia ollutkaan. Tai onko nyt kevät vai jo kesä, kun maa ei hohkaa kylmää routaa.

Pikkuhiljaa olen siis vaihdellut tyynyjen päällisiä ja fleecepeittoja, vähän beigeä, valkoista ja pikkuripauksia limeä. Ja aina pitää olla jotain uuttakin joukossa. Tänä keväänä se uusi tuli hankittua messuilta. Nimittäin Linumin kaitaliina. Väri ei ollut ihan täydellinen (en oikein välitä tuosta mustasta raidasta), mutta jämäkkä materiaali ja muuten aika kaunis väritys laittoi minut ostamaan tämän. Ei tosin pöydällä pidettäväksi vaan ajattelin tehdä siitä tyynynpäällisiä. Mutta tarkemmin mietittyäni, päätinkin päällystää kaitaliinalla punaisen, poikani tekemän rahin.

Irtohuppu onnistui aika kivasti, liina vain ei ollut tarpeeksi leveä ja halusin käyttää loppupätkän sellaisenaan edes yhteen tyynynpäälliseen. No, olen ennenkin käyttänyt mummultani perimiä pellavapyyhkeitä tyynynpäällisiin, joten pari suikaletta yhdestä pyyhkeestä täydensivät puuttuvat sivut.

Vielä pitäisi löytää kivat päälliset suorakaiteen mallisiin tyynyihin, joista Pentikin vanhat beige-valkoiset päälliset ovat elinkaarensa päässä. Niiden seuraava osoite on päätyä remonttiräteiksi! On se hyvä, ettei koskaan ole valmista! Ei remonteissa eikä sisustuksessa. 

Sisustuksen ohessa häivähdyksen kesästä toi tyttären tekemä banaani-kermatorttu. Kuohukerman päiväys oli menossa vanhaksi ja piti äkkiä keksiä jotain. Anni sai inspiraation ja perhe herkullisen iltapalan - ei niin terveellisen, mutta herkullisen!

BANAANI-KERMATORTTU

Pohja (Kinuskikissan ohje)

125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte

2 banaania

2 dl kuohukermaa

2-3 rkl sokeria tai Steviaa

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää seos muutamassa erässä taikinaan. Painele taikina kevyesti piirasvuoan (halkaisija n. 26-28 cm) pohjalle ja reunoille. Paista 200 asteessa uunin alatasolla n. 10-15 min, kunnes pohja on saanut hieman väriä.
Anna pohjan jäähtyä ja vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. Lisää sokerit ja ohueksi viipaloidut tai pieneksi kuutioidut banaanit sekaan. Sekoita. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle.
Voit halutessasi raastaa suklaata koristeeksi kerman pinnalle.