LIISA(t) IHMEMAASSA

Juhlan aika! Kun lähes pari vuotta on mennyt koronakurjimuksessa, on aivan mahtavaa, että joku järjestää juhlat! Ystäväni Pirjo on aivan superjuhlanjärjestäjä, joka sai meidät taas kerran huikeaan juhlahumuun mukaansa.

Meillä on vietetty suurinpiirtein samalla porukalla Halloween -juhlia jo 20 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi teemaksi valikoitui Liisa ihmemaassa. Ja kyllä me oltiinkin kuin Liisat ihmemaassa kaiken keskellä.

Toki toinen, vielä suurempi juhlan aihe oli isäntäpariskunnan 30-vuotinen aviotaival, ja mikä olisikaan loistavampi tapa vietää juhlapäivää, kuin kutsua ystävät koolle.

Pääsin osalliseksi valmisteluista ja aloitimmekin juhlien suunnittelun hyvissä ajoin tutustumalla tarinaan ja hahmoihin ja siitä se ajatus sitten lähti. Keräsimme kumpikin varastoisttamme kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja hyrisimme innosta. 

Kuten usein, niin kaikki lähti taas vähän lapasesta. Pääsiäisen pupu sai ylleen kimaltelevan kauluksen ja viitan.

Pupuja saimme myös lainaksi ystäviltämme. Tässä yksi niistä vahtimassa drinkkilippuja (googlaa, niin löydät, mikä drinkkiaines näitä nimiä yhdistää).

Ja mikä juoma olisikaan sopinut teemaan paremmin kuin kuohuviini, jonka etiketissä lukee Wonderland!

Keskelle pöytää oli Pirjo tehnyt upean "kakun" pahvista (jonka sisällä oli eri kokoisia kakkuvuokia) ja kakkuun oli liimattu kuvia 20-vuotiselta Halloween -juhlataipaleelta sekä myös pariskunnan yhteisistä vuosista. 

Tarjoilu noudatteli "Kello viiden tee" -ajatusta teemaan sopivasti ja pöydässä oli Pirjon vastaleivottuja skonsseja  ja niille täytteinä poro-, kylmäsavulohi-, katkarapu- ja kurkkulevitteitä. Lisäksi oli juustoja, keksejä ja rypäleitä.

Sekä Västerbotten-juustopiirakkaa, jonka kanssa olin paria päivää aiemmin valmistanut aivan madon näköisiä, salmiakkikossulla marinoituja punasipuleita.

Kahvin ja teen kanssa oli makeita skonsseja, joille Pirjo oli tehnyt ihania hilloja ja lemon curdia.

Sekä shakkiruutukakku , jonka päälle olin tehnyt Ihmemaan kanin kellonsa kanssa.

Muffinssit olin tehnyt minikokoisina porkkanakakku -pohjaan ja askarrellut niihin syötäviksi koristeiksi sokerimassasta pelikortit.

Kuten tarinassa, niin myös täällä oli tarjolla sieniä, joissa oli kyltti "Eat me". Sienet oli Pirjo työntänyt hammastikkuihin ja asetellut kukkaruukun ympärille. Söi kuka uskalsi!

Teepannusta kurkisti vanha, huovutettu jänis, joka oli saanut kruunun päähänsä.

Isäntä oli "naamioitunut" pelikortiksi,

ja emäntä eli Pirjo itse, oli tarinan Herttakuningatar.

Nostimme yhdessä maljan ja toivotimme heille runsaasti onnea tuleville vuosille!

Vieraitten pukeutuminen on aina yhtä yllätyksellistä!

Hassu Hatuntekijä oli myös saanut kainaloonsa Herttarouvan.

Meillä oli niin hauskaa!

Sisääntulossa piti olla varovainen, ettei pudonnut suoraan kaninkoloon!

Tässä olen itse Toukaksi pukeutuneena syöksymässä syvyyksiin!

Ihanaa syksyä kaikille ja muistakaa järjestää juhlia!

KESÄN RUOKAMUISTOJA 

 Postaukset ovat tämän kesän osalta jääneet olemattomiin. Kesä on ollut kuuma, ihana, täynnä erilaisia menoja ja oloja. Ruokaa on tullut tehtyä ja nautittua myös valmiitten pöytien antimista. Tässä pieni kuvakavalkadi joistain tallenteista.

Ensimmäisenä tietysti tuo mansikkakakku, joka aina toteutetaan kulloisenkin fiiliksen mukaan. Tässä vaniljarahka-kerma-versiona. Perusmakuja, mutta aah! niin hyviä!

Alkukesän tai loppukevään ehdoton suosikkini; risotto chilijättiravunpyrstöillä. Yksinkertaista, mutta mahtavat maut!

Pitkin kesää on tullut nautittua aamiaisia ulkona terassilla.Vakiona purkkicroissantit, juustoraastetta sisälle ja uuniin. Vastapaistettuina ihan parhaita!

Ennen lomia ehdimme työkavereitten kanssa kokouspäivän päätteeksi piknikille Pyhän Laurin kirkon viereen nurmikolle ja retkieväät tilattiin Kahvitupa Laurentiuksesta , josta saa aivan mahtavaa Iltalialaista ruokaa. Vahva suositus!

Grillatut halloumi ja nektariini ovat salaattien helppoa herkkua. Joko sellaisenaan tai grillatun ruoan lisukkeena.

Vapun tienoolla herkuteltiin tapaksilla. Pöydän kokoonpano vaihtelee kauden mukaan, mutta mikä sen kivempaa, kuin istua ja napostella pitkään.

Olen ihastunut Pentikin kuoseihin - sekä kankaissa että serveteissä!

Tämä kesä on ollut kunnon grillikesä! Ja uutuutena ja suosikeiksi nousseina pekoniin käärityt, sulatejuustolla täytetyt Pimientokset eli grillipaprikat. Niistä oma postauksensa myöhemmin.

Mökillä ollaan ehditty myös herkuttelemaan ja kokoontumaan pitkästä aikaa pienen lähisukumme kesken. Grilliruokien lisäksi kalat kuuluvat kesään!

Ystävän kanssa istuttiin myös iltaa meidän pihalla ja nautittiin kuohuvan kera kaikkia pikkuherkkuja.

Kesän yksi retki suuntautui Punkaharjulle ystäväni kanssa. Saimin hotellilla syötiin mahtavia villiyrttien maustamia ruokia.

Tässä päivän siikaa. Annos on kaunis kuin koru!

Ja piiiiitkästä aikaa lähdimme myös reissuun suuntana Kypros.

Tässä pientä teatteria alkupaloissa, kun hiilihappojääsavun kera pöytään tuotiin alkupalat!

Kauniisti aseteltu ja koristeltu ruoka tuo veden kielelle!

Eilen illalla kävin keräämässä pihalta karviaisia, kun teki mieli napostella jotain. 

Luonnon omat superfoodit täytyy taas kerätä talteen talvea varten.

Lomaakin on jäljellä viikko, joten ehkä tässä maltan kirjoitella tännekin ihan reseptejä.

Nautitaan siis vielä tästä upeasta kesästä. 

 ROADTRIP TULEVAISUUTEEN

- VOIKO TÄTÄ SYÖDÄ?

 Kun ihminen on vähän yllytyshullu ja sanoo kaikkeen "kyllä", voi löytää itsensä vaikka keskeltä tv-ohjelman kuvauksia ja maistelemassa...niin, mitä!

 Kerronpa siis yhdestä kauniista kesäpäivästä, jolloin olin saanut kutsun tv-ohjelman kuvauksiin. Sisareni vinkistä, hain ja pääsin mukaan. Hakuehtoina oli ainoastaan se, että pitää ruoasta yleensä ja on valmis maistelemaan. Kuvaukset järjestettiin Helsingissä, Teurastamon alueella, jonne siis suuntasin eräänä arkipäivänä töiden jälkeen. En ole aiemmin ollut missään vastaavassa, joten vähän jännitti.

 Olin hyvissä ajoin paikalla muutaman muun kanssa ja parin lomakkeen täytön jälkeen istuskeltiin odottamaan. Joku kysäisi minulta, että missä olet ollut aikaisemmin ja minä siihen miettimään, että...töissä. No, kysyjä tarkoitti, että missä ohjelmassa, mutta enhän minä missään ollut ollut aiemmin. Kävi ilmi, että kaikki muut siihen aikaan paikalla olevat olivat konkareita ohjelma-avustajina. Jaahas. Ajattelin kuitenkin, että rohkea rokan syö ja kun ei kerran ollut mitään erityisvaatimuksia, niin kai tästä nyt sitten selvitään.

 Aurinko paistoi ja tuuli pörrötti hiuksia. Minuutit kuluivat. Odottelua. Joko kohta. Ja sitten paikalle tuli selvästi joku ohjaajan näköinen mies lehtiö kädessä ja kuulokkeet kaulalla.

 Pääsin ensimmäisenä jonkun nuoren miehen kanssa kuvattavaksi. Ja ainoat ohjeet olivat, että kävelkää tuonnepäin, missä näette ruoka-auton ja reagoikaa luonnollisesti ja jutelkaa. Siis mitä! Ai kävelyä, ja reagointia ja juttelua. Eipä siinä muu auttanut, kuin lähteä liikkeelle. Tosi luontevasti. Vähän nauratti ja kävely oli varmaan enemmän puupökkelön sulavaa koikkelehtimista, mutta sinne mentiin.

 Aika yllätys oli, kun ruoka-autosta meille huuteli huippukokki Henri Alén jonkun toisen miehen kanssa, joka osoittautui myöhemmin biotekniikan tohtori Lauri Reuteriksi. "Haluatteko tulla maistamaan hampurilaisia?", kuului kutsu ja mehän olimme heti valmiit. 

Jutusteltiin, että millaisia hampurilaisia mielellään syödään, millainen pihvin tulisi olla ja mitä lisukkeita ja vähän niitä näitä. Unohdin jo välillä, että tässä mitään kuvataankaan, enkä osannut ollenkaan ajatella, että mikä tässä nyt on ideana. Saatiin hampurilaiset käteen ja maisteltiin ja kehuttiin ja maisteltiin ja juteltiin. Välillä muistin taas olevani kuvauksissa, kun valtava pörröinen mikrofoni työnnettiin hampurilaisen ohessa melkein suuhuni. 

No sitten meille paljastettiin, mitä oikein olimme suuhumme laittaneet. Eihän ne pihvit mitään normilihaa olleet, vaan - ihan jotain muuta! Hiukan ehkä naama venähti ja tuli mietteliäs olo, vaikka kaikki maistui tosi hyvältä. Joudut katsomaan ohjelman maaliskuussa YLEn TV2:sta, jos sinua kiinnostaa, mitä olin syönyt! Voi olla, että juuri minua ei edes näy ohjelmassa, mutta ainakin salaisuudet selviävät!

 Kokonaisuutena tosi mielenkiintoinen päivä. Sekä itse kuvausessiossa avustajana oleminen sekä tuo  maisteluosuus. Edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa sanoa kyllä, jos eteen tarjoutuu uusia kokemuksia! Mihinköhän tulevaisuus minut viekään!

Tässä vielä tarkemmin tulevasta ohjelmasarjasta:

Kansainvälisen levityksen saava Voiko tätä syödä? esitetään 2.3. alkaen TV2:ssa klo 21, ja julkaistaan samana päivänä kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Tässä juttu sarjasta ja siinä myös sarjan traileri!  Ja tästä linkistä löydät sarjan 2.3. alkaen.

Sarjassa on viisi jaksoa, jotka käsittelevät lempiruokien tulevaisuutta. Ruokaa pitäisi tuottaa 70% enemmän vuoteen 2050 mennessä. Miten tämä on mahdollista ja tarkoittaako se, että meidän pitää luopua herkuistamme? Entä mitä saamme tilalle? Sarjassa testataan mm. lihaa laboratoriosta; “verta” vuotavaa kasvispihviä; maailman ensimmäistä geenimuunneltua eläintä, joka on hyväksytty ihmisravinnoksi; hyönteisiä; ruokaa ilmasta;  munaa ilman kanaa ja jopa olutta pissasta - astronauttien innoittamana!

Jaksot ovat: 

1. liha/hampurilaiset: Mistä pihvi pihvin tilalle? 

2. kala/sushi: Mistä sushia tulevaisuudessa? 

3. kana ja kasvis/nugetit: Tarvitaanko eläintä? 

4. hyönteiset/lihapullat: Sorry to bug you…. 

5. vesi/olut: Olutta virtsasta, ruokaa ilmasta 

LUMIMUNA

eli MasterChef -pipertelyä

 Vuoden 2021 alku on lähtenyt käyntiin leppoisissa lomatunnelmissa ja huomenna on arjen vuoro. Joten kun tämä päivä oli vielä aikaa tehdä ihan mitä vaan, päätin toteuttaa pitkään mielessäni muhineen MasterChef -herkun eli lumimunan.  Se on jo legendaksi muodostunut jälkiruoka, jossa marengista tehdyn "munan" sisälle tulee jäätelöä, alle granitaa eli jäähilettä ja päälle rapea kuori. 

 Ja koska minä olen minä ja aina pitää jättää oma kädenjälki (ja koska minulla ei ole jäätelökonetta), päätin vähän tuunailla. Viime viikolla tuli myös "Koko Britannia leipoo" -ohjelma, jossa tämä oli toteutettu vähän tahän tapaan.

 Ennakkoon mietin, että tämä on aika makea jälkiruoka, joten halusin siihen happaman elementin tasoittamaan makua. Tein siis väliin viinimarjahyytelön, mutta sen olisi voinut tehdä karpaloista tai puolukastakin. Ja vaikka yrittää tehdä kuinka pienen määrän tahansa, tulee valmiita annoksia aina useampia, joten naapuritkin saivat osansa 😀

Vaikka tässä onkin useampi tekovaihe, ei mikään ole kovinkaan vaikea. Näistä määristä tulee noin kuudelle annokset. Aloita tekemällä keksit eli praliini-tuilet, joiden ohjeen löydät täältä ja sen jälkeen marjahyytelö. Itse olen tehnyt kekseihin tarvittavan "jauheen" jo aiemmin, joten tätä vaihetta ei tarvinnut tänään tehdä.

MARJAHYYTELÖ

n. 3 dl punaisia viinimarjoja (tai karpaloita tai puolukoita)

1 dl vettä

1/2 dl sokeria

+ n.1 dl vettä

3 liivatelehteä

 Laita liivatelehdet kylmään veteen n. 5-10 minuutiksi eli siksi aikaa, kun keität mehun. Laita kaikki aineet kattilaan ja anna kuumentua. Keitä, kunnes marjat ovat pehmenneet kunnolla. Lisää vettä jos näyttää siltä, että keitos meinaa "kuivua". Siivilöi marjat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan. Valmista mehua tulisi olla noin 3-4 dl. Tässä vaiheessa voit siis lisätä vettä vielä mehun joukkoon (se ei laimene kovinkaan paljon). 

 Kuumenna mehu ja lisää puristetut liivatteet sekaan ja sekoita. Jäähdytä kattilassa kädenlämpöiseksi. Vuoraa tasapohjainen vuoka kelmulla. Itse käytin pohjasta mitattuna n. 12 x 17 cm lasivuokaa. Kaada mehu vuorattuun astiaan ja laita jääkaappiin hyytymään n. 3-4 tunniksi.

Kun hyytelö on hyytynyt, voit jatkaa tekemällä  marengin. 

SVEITSILÄINEN, UUNISSA HAUDUTETTU MARENKI

2 valkuaista (n. 60 g)

60 g sokeria (vajaa 1 dl)

 Vatkaa valkuaisia vaahdoksi ja kun ne ovat muuttuneet valkoisiksi ala lisätä sokeria vähän kerrallaan ja vatkaa aina välillä. Vatkaa niin kauan, kunnes sokeri on sulanut vaahtoon ja vaahto on "kovaa" eli pysyy kipossa, vaikka kääntäisit sen nurinpäin.

 Laita valkuaisvaahto puolipyöreisiin silikonimuotteihin (minulla Tupperwaren) ja paista 15 minuuttia 150 C uunissa astiassa, jonka pohjalla on vettä (kts. alla kuvassa). 

 Ota pois uunista ja anna jäähtyä pari minuuttia, kunnes kumoa leivinpaperille odottamaan.

Kun marengit ovat uunissa, voit valmistaa vaniljakastikkeen eli créme anglaisen.

VANILJAKASTIKE

2-3 keltuaista

2/3 dl sokeria

2,5 dl kuohu- tai vispikermaa

2 tl vaniljasokeria

 Laita kattilaan kaksi keltuaista ja sokerit sekä kerma. Kuumenna hitaasti sekoittaen koko ajan. Älä anna kiehua. Jos kastike ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, lisää vielä yksi keltuainen. Itse käytin vispikermaa ja luulen, että sen vuoksi jouduin lisäämään vielä yhden keltuaisen. Jos lisäät keltuaisen, anna seoksen vielä hiljaa kuumentua ja sekoita samalla. 

 Ota kattila liedeltä ja siirrä kylmään vesihauteeseen. Sekoita välillä.

SEURAAVAKSI kokoa annokset.

 Laita sopiviin laseihin tai jälkiruokamaljoihin ensin vaniljakastiketta. Leikkaa sitten pyöreällä rengasmuotilla marjahyytelöstä pyörylät, jotka asetat kastikkeen päälle. Renkaan halkaisijan tulisi olla samankokoinen kuin lasin tai maljan keskikohta.

 Nosta sen jälkeen lastaa apuna käyttäen marenkikupolit hyytelön päälle. 

 Aseta kupolin päälle praliini-tuile eli keksi ja käytä tohotinta eli poltinta, että saat keksin "sulamaan" kupolin ympärille. 

 Siivilöi lopuksi annosten päälle vähän TOMUSOKERIA.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Laita vaahto silikonimuotteihin ja laita muotti ritilän päälle. Aseta ritilä pellille, johon olet laittanut pohjalle kuumaa/kiehuvaa vettä pari senttiä.

Paista 150 C uunissa 15 minuuttia. Marengit kohoavat uunissa vähän, mutta laskeutuvat uunista otettaessa. Jos ne jäävät epätasaiseksi, voit leikata ne tasaiseksi.

Kumoa leivinpaperille ja irrota muotti. Kupoli näyttää tässä pieneltä, mutta se on vain kuvauksen aiheuttama harha. Nämä kupolit ovat halkaisijaltaan n. 7 cm.

Valmista vaniljakastike koko ajan sekoittaen ja jäähdytä.

Tuilet ovat uunista ottamisen jälkeen hauraan näköisiä, mutta kestävät yllättävän hyvin "käsittelyä".

Leikkaa marjohyytelöstä pyörylät rengasmuotin avulla.

Nosta marenkikupoli hyytelön päälle.

Nosta marengin päälle tuile.

Kuva on vähän huono, mutta oikealla näet tohottimen liekin, jonka avulla keksi käpertyy kupolin ympärille.

Siivilöi annoksille tomusokeria kuin lunta olisi satanut päälle.

Nautiskele!