PULLAPÄIVÄNÄ DALLAS-PULLIA

 Pullan tuoksu on varmaan yksi parhaimmista keittiötuoksuista omaan nenääni. Omissa mielikuvissani palaan aina siihen aikaan, kun olin ensimmäisiä vuosia koulussa. Siihen maailman aikaan 60-luvun loppupuolella lauantai oli vielä koulupäivä, ajatelkaa! Muistelen, että joka lauantai, kun tulin koulusta, äiti oli leiponut meille pullaa. Ihana tuoksu tuli vastaan jo rappukäytävässä ja sai askeleet suorastaan lentämään.

 En ole halunnut tätä mielikuvaa murskata eli kysyä totuutta äidiltäni, että oliko todella näin. Mutta siitä on lähtenyt rakkauteni tuoreeseen pullaan ja sen tuoksuun. Ja siksipä leivon pullaa mielelläni. Vaikka vyötärönauha napsahtelisi poikki, on aina välillä pistettävä vähän ranttaliksi!

 Jostain syystä muutama päivä sitten, alkoi mieleni tehdä Dallas-pullia. Tiedättehän niitä ihanan vaniljaisen makuisia, jossa on jotain pehmeää täytettä. Parit googlailut ja huomasin, että kaikki reseptit olivat lähes samanlaisia. Siis leipomaan!

DALLAS-PULLAT (n. 20 kpl)

3 dl maitoa

1/2 tl suolaa

1 dl sokeria

reilu 1 tl kardemummaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

1 pss  kuivahiivaa

100 g voita

1/2 kananmuna

Täyte:

250 g (1 prk) maitorahkaa

100 g voita

3/4 dl sokeria

1/2 dl vaniljakreemijauhetta

1 tl vaniljasokeria

 Tee ensin pullataikina. Kuumenna maito 42 C ja lisää sekaan suola, sokeri ja kardemumma. Sekoita pariin desiin jauhoja kuivahiiva ja lisää sekaan. Vaivaa koko ajan (anna koneen käydä koko ajan, jos käytössäsi on joku laite). 

 Riko kananmuna lasiin ja sekoita rakenne rikki. Lisää noin puolet munasta taikinan sekaan.(jätä loput voiteluun). 

 Lämmitä voita vähän aikaa mikrossa, että se pehmenee (ei haittaa vaikka vähän sulaa) ja lisää sekaan. Lisää loput jauhot, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota leivinliinan alla noin puoli tuntia.

 Tee  täyte. Lisää huoneen lämpöiseen voihin kaikki muut aineet ja vatkaa vaahdoksi.

 Ota taikina pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Kauli ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi (helpoin tehdä, jos jaat taikinan puoliksi). Levitä levyn päälle täytettä ja rullaa varoen pitkältä sivulta alkaen. Leikkaa parin sentin kiekoiksi ja asettele kiekot paperisiin leivosvuokiin. Anna kohota n. puoli tuntia.

Voitele pullat varoen ja paista 225 C uunissa n. 15 minuuttia.

Täyte pursuilee pullista, mutta se ei haittaa. Jotkut laittavat täytettä vielä pullien päällekin, mutta itse vain voitelin ne varoen kananmunalla.

Ihana vaniljainen pullantuoksu viipyy kotona vielä pitkään sen jälkeenkin, kun pullat on jo syöty.

VANILJAKIERTEET

 Kesällä tulee useinkin turvauduttua kahvin kanssa jäätelöön. Kuuma ilma ja helppous. Niinpä. Mutta sitten tulee niitä päiviä, jolloin energiaa riittää ja välillä pitää päästä sisälle jäähdyttelemään auringonpaisteesta. 

 Tällaisina hetkinä sormiani alkaa poltella leipominen ja ajatus jostain hyvästä kahvin kanssa. Niinkuin tälläkin kertaa. Vaniljaista tuorejuustoa oli jääkaapissa puoli purkkia, joten pitihän se johonkin tuhota! 

 Leipominen on toisaalta helppoa ja rentoa ja toisaalta myös tarkkaa ja vaativaa. Kuten sain todeta. Tein taikinan vauhdilla ja vähän "vasemmalla kädellä" (anteeksi vasurit, itselleni tämän todella edustaa niitä sanontoja, jolloin en ole itse ihan skarpimmillani). Kuivahiivan kanssa pitäisi olla tarkkana, että maito on tarpeeksi lämmintä, muttei liian kuumaa. Nyt pääsi tuonne kuuman puolelle, eikä taikina kohonnut kovin paljon. 

 Syömistähän tämä ei onneksi haittaa, joten kierteet tekivät kyllä kauppansa!

Päiväkahvit pihalla, ison aurinkovarjon alla, pienen suihkulähteen solistessa vieressä ja kevyen kesäisen tuulen puhallellessa ympärillä - aah!

VANILJAKIERTEET

2 1/2 dl maitoa
1 tl kardemummaa
1 pussi kuivahiivaa
1 dl sokeria 
1/2 tl suolaa
50 g pehmeää voita
n. 8 dl vehnäjauhoja
Täyte:
n. 70-80 g vaniljatuorejuustoa50 g pehmeää voita 

2-3 dl tomusokeria  
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna voiteluun
pinnalle raesokeria

 Lämmitä maito n. 42 asteiseksi. Lisää sokeri, suola ja kardemumma sekaan. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja lisää nesteeseen, sekoita hyvin ja lisää vähän voita. Lisää jauhoja ja voita vuorotellen ja vaivaa taikinaa. Taikina saa jäädä löysähköksi. Anna kohota noin 30 min.
 Laita huoneenlämpöinen juusto ja voi kulhoon ja lisää tomusokeri ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi.

 Kauli kohonnut taikina levyksi ja levita juusto-voi-seos taikinalevylle. Kieritä rullaksi ja leikkaa n. parin sentin paloja ja laita leivosvuokiin (jos paperivuoat ovat kovin ohuita, laita pari päällekkäin, etteivät pullat leviä kovasti uunissa). 

 Anna kohota taas noin puolisen tuntia. Voitele kananmunalla ja ripottele raesokeria päälle. Paista kierteet 200 asteessa noin 20 min.

 Jos haluat täysin kananmunattomat leivonnaiset, älä voitele ollenkaan. Raesokeri tosin pysyy kananmunan avulla paremmin kierteitten päällä.

Kuumensin maitoa hieman liikaa, joten hiiva ei toiminut ihan täydellisesti, eivätkä kierteet kohonneet paljoakaan. Makuun se ei onneksi vaikuttanut.

Vaniljainen täyte oli taivaallisen hyvää ja pullat maistuivat mainiosti päiväkahvin kanssa (kuten kuvasta näkyy).

Loma alkaa kääntyä lopuilleen ja kaiken touhuamisen jälkeen on aika pakata matkalaukut, tehdä pieni irtiotto ja lähteä jonnekin, missä ei tule mieleen siivous tai pyykkäys tai kokkailu. 

Palataan siis jonkun ajan kuluttua taas näihin maisemiin ja tunnelmiin. Mukavaa ja vielä toistaiseksi lämmintä elokuun alkua kaikille ja nautiskelkaa elämän pienistä hetkistä!

VIIKONLOPUN HERKUTTELUA

 - PULLIA, JÄÄTELÖÄ JA PÄÄRYNÖITÄ SEKÄ VALKIA-KUOHARIA

 Viikonlopun päivät ovat niitä, jolloin on aikaa tehdä kaikkea kivaa. Kuten pitkiä  kävelylenkkejä ystävän kanssa, jolloin saa hoidettua samalla fyysistä kuntoa ja pään järjestykseen sekä kaiken maailman asiat taas omille paikoilleen.

 Ja meillähän viikonloppuihin kuuluu myös ehdottomasti kokkailu. Vietimme siis omalla porukalla syntymäpäiviä ja hääpäivääkin ja teemalla jokaiselle jotakin.

 Mies toivoo useinkin, että leipoisin pullia, mutta itse pidän enemmänkin siitä, että voin aina kokeilla jotain uutta. No nyt kuitenkin oli pullapäivä ja päätin tehdä korvapuusteista kanelipullia paistamalla ne ne kyljellään ja pursottamalla päälle sokerikuorrutetta.

 Pellillinen kanelipullia keittiössä suoraan uunista tuoksumassa. Sokerikuorrutus teki pullista kauniin näköisiä, mutta sen lisäksi kuorrutus antaa myös makua. Päiväkahvi muumi-mukista ja pulla - aah!

Jälkiruoaksi tein illalla pihvien jälkeen pikaisesti karamellisoituja päärynöitä jäätelöllä. Paistinpannulle pari ruokalusikallista voita ja saman verran sokeria. Annetaan sokerin sulaa ja muuttua vähän ruskeaksi (älä anna kuitenkaan palaa). Lisää kuoritut ja lohkotut päärynänpalat sekaan. Pyörittele vähän aikaa voi-sokeriseoksessa ja tarjoa heti jäätelön kanssa.

Kokeiltiin myös Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi myytävää Valkia-kuohuviiniä. Väri on kaunis, mutta maku meidän mieleemme ehkä hiukan liian hapan. Juoma muistutti vähän mustikka Fresitaa, mutta Fresita on selvästi makeampi ja parempi. Valkia-pullo on kuitenkin tyylikäs ja sinivalkoisen juhlava.

PUUTARHAN SINNIKÄS SISUPUSSI

ja muutama juttu omenoista

 Parikymmentä vuotta asumista omakotitalossa on opettanut yhtä sun toista. Ja nyt puhutaan siis puutarhasta (talo itsessään on sitten ihan oma tarinansa). Ensinnäkin puutarha vaatii ihan valtavasti työtä. Ja työtä ja työtä. Alkuvuosina sitä on innokas ja ahnehtii kaikenlaista istutettavaa pihan joka nurkkaan, sitten muutaman vuoden ajan sitä jaksaa kykkiä illat pitkät ja kitkeä ja nyhtää kaikkea pihaan kuulumatonta ja sitten tulevat ne vuodet, jolloin tuntuu, että voi herranen aika sentään, kuinka tämä kaikki on muuttunut melkein läpipääsemättömäksi ryteiköksi! 

 Jossain vaiheessa yritin luikerrella vastuusta selittämällä, että minulla on tällainen renesanssi-puutarha, sellainen joka rönsyilee kuin itsekseen ja on rehevän kaunis. Nyt myönnän ihan suoraan, että höpö höpö, laiskuus on iskenyt ja mukavuuden halu ja ahdistus. 

 No, yksi ahdistuksen aihe on vierailijat. Nelijalkaiset ja kutsumattomat. Saattaa niillä olla vain parikin jalkaa. Ne jänikset, fasaanit ja linnut ja ketut tai mitkä tahansa otukset, joita ei ole pyydetty meidän pihalle kyläilemään. Kesällä ne kiertelevät ja kaartelevat ja iskevät milloin marjapensaisiin, milloin mansikkamaalle. Talvella ne uhmaavat kylmiä kelejä, pitävät pihassamme kokoontumisajoja (varsinkin valtavan kokoiset jänikset) ja nakertelevat puiden kaarnaa minkä kerkeävät. Huolimatta muka suojaavista verkoista ne hyökkäävät puolustuskyvyttömien omenapuiden kimppuun, järsivät runkoja suojaavaa kuorta ja jättävät jälkeensä vain papanakasoja. Ja kun tulee kevät ja menen pihalle nuuhkimaan auringon paistetta ja puhkeavia silmuja, huomaan paljaat kohdat puiden rungoissa.

 Tänä vuonna jänikset tekivät isoja tuhoja ja huolimatta yrityksistäni, säiden haltijat vielä auttoivat mokomia karvapalleroita. Ihanan makuisia omenoita tuottava kaneliomenapuumme repesi! Niin juuri, otti ja repäisi ison oksan rungostaan. Meidän viettäessä lomaamme muualla, naapurin rauhallisen rentouttava auringonotto sai aikamoisen keskeytyksen, kun pihaltamme oli kuulunut valtava paukahdus. Ja siinä lepäsi nurmikolla kituvana valtava, rungosta revennyt oksa, punaiset omenat vielä oksankärjistä roikkuen. Ajattelimme, että nyt se on tuon puun menoa. Eivätköhän kaikki ötökät valtaa rungon ja kuivuus iske. Mutta ei! Viimeisillä voimillaan tuo pihan sinnikäs sisupussi on puskenut jäljellä oleviin, hedelmien painosta notkuviin oksiinsa voimaa ja kasvattanut omenansa kirkuvan punaisiksi ja meheviksi.

 Pari muutakin omenapuutamme on tuottanut jättisadon tänä kesänä (niinkuin taitaa olla kaikilla muillakin) ja siksipä heitin laiskuuden nurkkaan ja kipitin pihalle omenoiden keruuseen. Samoilla vauhdeilla pyrähdin kauppaan hankkimaan Philipsin mehulingon ja hip hurraa! nyt olemme kitanneet tuoreista omenoista lingottua mehua ihan urakalla. Osa tosin menee pakastukseenkin, että pääsemme vielä talven tullen muistelemaan ja maistelemaan kesän makuja.

 Ja energiaa riitti vielä omenaisen Bostonkakun leipomiseen ja iltapalaksi tein happamista talviomenoista omenavispipuuroa. Kyllä nyt on touhuttu puutarhassa ja keittiössä kylliksi! Toivottavasti omenat eivät tule uniinkin!

Kohonnut pullataikina odottelemassa kaulimista.

Hapan talviomena sopii mielestäni parhaiten kaikkiin uunissa paistettaviin leivonnaisiin ja siis myös tähän.

Kauli taikina suorakaiteeksi, levitä päälle ohuelti voita tai leivontamargariinia,sokeria ja kanelin kanssa sekoitettu omenaraaste.

Laita parin sentin paksuisiksi leikatut taikinapyörylät väljästi reilun kokoiseen kakkuvuokaan, jonka pohjan olet vuorannut leivinpaperilla.

Taikina paisuu uunissa muodostaen yhtenäisen kakun.

Voit koristella sen pikeerillä eli tomusokeri-valkuaisseoksella.

Kuohkea omenavispipuuro maistuu mahtavalta kaneli-sokerin ja kylmän maidon kanssa.

Aamulla omista omenoista puristettu mehu, jossa on oikeasti makua, piristää kummasti ja antaa vauhtia päivään 

(jos sitä ei muuten ole tarpeeksi) :)

SYDÄMELLINEN KARVIAIS-BOSTON

 Tänään on täällä ollut touhu-sunnuntai. Kaikkea mahdollista on tulut tehtyä lakananvaihdosta pyykkäykseen, marjojen keräämisestä hilloamiseen, nurmikon leikkuusta leipomiseen... Ja piristysruiskeena eilisillan ystävien kanssa jutustelusta innostuneena sisustuksen päivitys syksyyn! Vielä ajattelin mennä illalla syksyn jumppastarttiin - josko siinä olisi tämän päivän energiat käytetty hyvin :)

 Kävin siis puutarhassa keräilemässä viimeiset punaiset karviaiset ja keitin niistä taas osan hilloksi. Ja siinä samalla ajattelin, että sunnuntai on perinteisesti pullapäivä. Ajatuksesta toiseen ja niin syntyi Karviais-boston. Ihanan pehmeä pullataikina ja vähän kirpeä hillo. Nam!

KARVIAIS-BOSTON

2 dl maitoa

1/2 dl sokeria

ripaus suolaa

1 muna

1 pss kuivahiivaa

50 g voita tai margariinia

n. 7-8 dl vehnäjauhoja

20 g voita tai mergariinia

karviaishilloa

raesokeria

 Lämmitä maito 42 C ja sekoita siihen sokeri ja ripaus suolaa. Laita sekaan 3 dl jauhoja, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. Sekoita ja anna seistä muutaman minuutin, kunnes seos vähän kuplii ja hiiva on herännyt. Riko muna pieneen lasiin tai kuppiin ja sekoita. Kaada 3/4 munasta taikinan sekaan ja jätä loppu voitelua varten.

 Lisää jauhoja ja sekoita. Lisää huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa. Lisää jauhoja niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoilta eikä enää tartu kovasti käsiin. 

 Laita taikina kohoamaan vedottomaan, lämpimään paikkaan (esim. mikroaaltouuniin). Anna kohota kaksinkertaiseksi n. kolmen vartin ajan.

 Kaada taikina pöydälle ja kauli levyksi. Levitä taikinan päälle ensin pehmeää rasvaa, sitten hilloa ja halutessaisi vähän sokeria (jos hillo on kovin hapanta). 

 Kieritä rullalle pitkältä sivulta alkaen. Voitele vuoka, leikkaa rullasta 2-3 cm paloja ja laita ne leikkuupinta ylöspäin vuokaan siten, että ne palat ovat vähän irti toisistaan.

 Voitele kananmunalla ja sirottele päälle raesokeria.

 Paista 200 C uunissa n. 20 minuuttia. Voit koristella vähän jäähtyneen bostonin halutessasi sokerikuorrutteella. 

Ei kannata laittaa ihan näin paljon hilloa, koska...

... saattaa käydä niin kuin itselleni eli hillosta suuri osa valui leikatessa leivonta-alustalle.

Karviaishillo on ihanan kirpeää ja sopii siis moneen lähtöön.

Sydänvuoka oli juuri sopiva tähän taikinamäärään. Tosin pieni pätkä taikinarullasta vielä jäi, jonka sitten pilkoin muffinssivuokiin.

Eilisillan tunnelmapaloja vielä aurinkoisen illan kääntyessä täysikuun valaisemaan merenrantaan. Aina on aikaa ystäville ja maljalle kimallusta!

RAHKAOMENAPIIRAKKA PULLATAIKINAPOHJALLA

 Viikonloppuihin kuuluivat lapsuudessa pullantuoksuinen koti ja rauhallinen oleilu. Välillä tulee jänniä mielikuvia menneisyydestä mieleen. Usein tuoksut laukaisevat niitä tai jokin muu. Kuten, että kun sisareni aikoinaan osti omaa asuntoa, hän valitsi sen tietyn, koska rappukäytävässä tuoksui samalta kuin meidän lapsuuden kotitalossamme. Tai että sateiset sunnuntait pitää viettää peiton alla sängyssä kirjaa lukien.

No, tänään koti tuoksui pullalta, kun sain upotettua taas muutaman omenan piirakkaan, tällä kertaa rahkan seurana. Olipa makoisa päiväkahvileivonnainen!

RAHKAOMENAPIIRAKKA PULLATAIKINAPOHJALLA

Pohjataikina:

2 dl maitoa

75 g margariinia

1 tl kardemummaa

½ tl suolaa

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

1 pss kuivahiivaa

n. 8 dl vehnäjauhoja

Päälle:

2 kananmunaa

1 prk maitorahkaa

½ dl sokeria

omenoita

kanelia

1 rkl sokeria

Tee ensin pullataikina kohoamaan. Lämmitä maito n. 42 C. Laita maidon sekaan, sokeri, suola ja kardemumma. Itse teen taikinan yleensä yleiskoneella, jolloin laitan seuraavaksi sulatetun margariinin. Sen jälkeen lisään n. 3 dl jauhoja, johon olen sekoittanut kuivahiivan. Sen jälkeen sekoitan pienessä kipossa kananmunan rikki ja kaadan melkein koko munan taikinan sekaan. Jätän sitä vähän reunataikinoiden voitelemiseen. Lopuksi lisäilen jauhoja sen verran, että taikina alkaa irrota kulhon reunoista.

Anna taikinan kohota noin kolme varttia.

Sekoita keskenään munat ja rahka sekä sokeri. Kuori ja viipaloi omenat.

Laita uuni kuumenemaan 210 C. Kauli taikina levyksi ja laita se leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Nostele reunoja vähän ylös. Laita omenaviipaleet taikinan päälle, ripottele päälle kanelia, voitele piirakan reunat munalla ja kaada omenoiden päälle rahkaseos.

Laita pelti uuniin melkein alimmalle tasolle ja paista piirakkaa n. 20 min.

VÄHÄN FIINIMMÄT KORVAPUUSTIT

 ja muita synttäriherkkuja

 Loma päättyi ja saman tien päädyin keittiöön. Esikoisella oli syntymäpäivä ja pienessä sukulaispiirissä oli tarkoitus kahvitella sunnuntai-iltapäivänä. Eilen illalla vielä istuttiin lentokoneessa, joten siirtyminen juhlan valmisteluun kotikeittiössä tuntui hassulta. Onneksi taitava kuopus hoiteli täytekakun leipomisen jo lauantaina ja mummikin oli ilmoittanut tuovansa mukanaan levylihapiirakkaa, joten pääsin aika helpolla.

Alun perin ajattelin leipoa laskiaispullia, mutta kermaisen täytekakun rinnalle ei juuri lisää kermaa tarvittu. Tytär ehdotti, että etkö voisi tehdä korvapuusteja "sillai eri päin ja vähän koristelua tomusokerikuorrutuksella". No niinpä. Tuumasta toimeen. Päälle tein pikeerin, joka siis eroaa tavallisesta tomusokerikuorrutuksesta siinä, että se on kuivuessaan kovempaa. Vähän fiinimmät näistä korvapuusteista teki siis pieni kuorrutus :)
Lisäksi tein sienipiirakkaa suppilovahveroista, tosin ilman pekonia tällä kertaa. 

Ja lisäksi pöytään saatiin vielä tätini tekemiä mantelileipäsiä, joiden ohjeen hän oli löytänyt blogeja selaillen. Herkullisia, siemen- ja pähkinäleipäsiä, jotka maistuvat sellaisenaan vaikka iltapalaherkkuna myös karppaajille.

FIINIMMÄT KORVAPUUSTIT

3 dl maitoa

½ dl sokeria

½-1 tl kardemummaa

½ tl vaniljasokeria

1 muna

50 g margariinia

1 pss kuivahiivaa

n. 6-9 dl vehnäjauhoja

Väliin

pehmeää leivontamargariinia

kanelia

sokeria

Päälle

1/4 kananmunan valkuaista

n. 1½ dl tomusokeria

1 tl sitruunamehua

Lämmitä maito n. 42 C esim. mikrossa ja kaada se isoon kulhoon. Tämä taikina nimittäin kohoaa kunnolla. Sulata margariini valmiiksi. Lisää sekaan sokerit, kardemumma ja 3 dl vehnäjauhoja, johon sekoitat kuivahiivan. Vaivaa vähän aikaa. Lisää sekaan melkein kokonaan kananmuna, jonka olet kevyesti vatkannut. Säästä osa pullien voiteluun. Sekoita. Lisää pari desiä jauhoja ja vaivaa. Lisää sulatettu, vähän jäähtynyt margariini ja vaivaa.

Lisää lopuksi jauhoja pikkuhiljaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista, mutta on vielä pehmeää. Anna kohota n. 45 min.

Kaada kohonnut taikina kulhosta pöydälle ja vaivaa sitä vähän aikaa. Jaa taikina kahtia, niin se on helpompi leipoa. Kauli suorakaiteen muotoiseksi levyksi, levitä sille pehmennyttä margariinia, kanelia ja  sokeria oman makusi mukaan. Rullaa pitkän sivun puolelta.

Leikkaa n. 2-3 cm paloiksi, käännä vähän reunasta alle, etteivät puustit aukea kokonaan. Laita pellille liinan alle kohoamaan vielä n. 10 minuutiksi. Voitele kananmunalla.

Paista 220 C uunissa n. 12 minuuttia tai kunnes puustit ovat saaneet tarpeeksi väriä.

Kuorruta jäähtyneet puustit pikeerillä.

Valmista pikeeri vaahdottamalla ensin valkuainen kovaksi vaahdoksi. Lisää siihen tomusokeri ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista kunnes seos on jähmeää. Laita seos esim. pakastepussiin, johon leikkaat pienen reiän kulmaan. Pursota ohuita nauhoja vinottain puustien päälle. 

Reilusti kohonnut taikina.

Käännä pieni lieve pullien alle.

Juhlan kruunasi tyttären tekemä ihana suklaakakku, jossa sisällä oli vatkattua kermavaahtoa, johon oli sekoitettu sokeria, vaniljakreemijauhetta, raastettua suklaata sekä Wienernougat crushia. Päällä oli kaakaolla värjättyä ja tomusokerilla ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja reunoilla Wienernougat crushia.



OMENAPITKO ELI PULLAPÄIVÄ

 Meillä kuulee usein, että eikö voisi saada ihan vaan pullaa. No, voisihan sitä, mutta kun on niin paljon muutakin herkullista, mitä tekee mieli kokeilla ja maistella. Viikonlopun päiväkahveille tulee usein leivottua jotain ja tänään päätin nyt sitten tehdä sitä pullaa. Ei kuitenkaan ihan peruspullaa vaan ajattelin hyödyntää pihan omenasatoa. Taikinan sisään piilotin siis talviomenoista (eli vähän happamista) tehtyä raastetta, jonka maustoin kanelilla ja sokerilla. Pullataikinan tein 2½ dl:stä maitoa ja raasteen kahdesta omenasta. Ihanan mehevä pitko, jota pitää muistaa paistaa riittävästi, että taikina kypsyy myös pohjalta.

Nyt kahvit kiehumaan ja omenapitkoa maistelemaan!

 Sekoita kahteen raastettuun omenaan 1 tl kanelia ja n. ½ dl sokeria. Sokerin määrä riippuu omenan happamuudesta.

 Pyöritä taikinasta ensin kolme pötköä, jotka litistät käsillä. Laita keskelle maustettua omenaraastetta.

 Nipistä taikinapötköt kunnolla kiinni ettei täyte valu paistaessa.

 Voit tehdä myös korvapuusteja levittämällä omenaraastetta ohuelti koko kaulitulle taikinalevylle, rullaa ja leikkaa paloiksi.

 Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria.

 Paista 200 C n. 20-30 min., aluksi uunin alatasolla ja noin vartin jälkeen voit nostaa pellin keskitasolle. 

Malta odottaa hetki ennen kuin leikkaat pitkoa.