lauantai 27. heinäkuuta 2019

KREETALLA, osa 5
Loma loppuu
 Mikä tekee kokemuksesta unohtumattoman?
On sitten kysymyksessä arki ja työ tai loma ja matka? Onko se sitä, että odotukset täyttyvät vai sitä, että saat jotain, mitä et osannut odottaakaan?

 Kävimme vuoden alussa unohtumattomalla matkalla (voit lukea siitä hakusanalla Malediivit täältä blogista) ja jotenkin tuntuu uskomattomalta, että nyt olemme löytäneet taas jotain ainutlaatuista.
 Kuvin voi ehkä kertoa paremmin niistä pienistä ja isommissakin yksityiskohdista, jotka tällä lomalla jäivät erityisesti mieleen.

Jo astuminen huoneeseen, jossa tyynyt sängyllä toivottavat tervetulleeksi ja kylpytakkien sisään on kääritty sekä kylpytossut että ruusu saa hymyn huulille.
Jonain iltana tyynyn viereen oli ilmestynyt tällainen yrttityyny auttamaan saamaan hyvän yöunen.

Joka ilta huoneeseen palattaessa yöpöydälle on tuotu pullo vettä ja pieni makea.

Erilaisia aktiviteetteja järjestetään pitkin päivää ihan jokaiseen tarpeeseen. Itse 
olen valinnut sekä aamuisin joogaa ja pilatesta että päivän aikaan useitakin eri allasjumppia. 

Tai sitten olen vain ollut ja nauttinut lukemisesta, uimisesta ja tuijottelusta kaukaisuuteen. 

Ennen lounasta meille tarjotaan virkistäviä pyyhkeitä, joilla voi pyyhkäistä otsalle kirvonneet  hikipisarat. 

Lounaalla voi nauttia mereltä puhaltavasta raikkaasta tuulahduksesta samalla, kun täyttää vatsaansa uskomattomilla herkuilla. 

Melkein päivittäin hotellin taholta järjestetyt päivän Wow-tapahtumat ovat olleet hauskoja piristyksiä. Välillä siis ouzo - juhlia, välillä jäätelöbaaria. Välillä rantapartyja ja välillä hedelmätarjoiluja.
Ja joskus edellisen illan ohjelman jälkeen on saattanut  saada postia huoneeseen 😉

Olen jo aikaisemmin kirjoitellut ruokatarjonnasta, joka on aivan mieletön. Yksi asia, joka tämän buffetruoan eroittaa muista ovat pienet määrät. Siis valmistuksessa ja tarjoilussa eli esillä on kerrallaan vain muutaman hengen annoksia ja pöytiä täytetään sitä mukaa, kun menekkiä on. Näin tarjottava on koko ajan tuoretta. Ykkösjuttu!
Henkilökunta on iloista ja ystävällistä ja jokaiselle riittää aina kohteliasta  sanottavaa ja hymy.

No, tulisiko tänne uudelleen?
Toiminnan ja palvelun vuoksi kyllä. Kuitenkin hotelli on  vähän syrjässä,  että täältä viitsisi helteessä lähteä kävelemään muualle kovinkaan helposti. Eräs tanskalainen kanssajumppaaja sanoikin hyvin, että vieraat halutaan pitää täällä alueella tällä palvelulla. Että ei tarvitsisikaan lähteä minnekään. Ja joskus sekin  on ihan paikallaan. 
Ehkä kuitenkin seuraavaksi valitsemme taas jonkun paikan, jossa tulee lähdettyä liikkeelle. Vähän eri tavoin kuin tällä kertaa.

Mukava loma alkaa kuitenkin olla lopuillaan ja tämä oli juuri tällä kertaa meille hyvä. Jollei suorastaan loistava.










tiistai 23. heinäkuuta 2019

KREETALLA, osa 4
Lounasta, päivällistä...

 Lounaat. Päivälliset. Ja pitkä huokaisu. 

Olen päättänyt olla edes jotenkin kurinalainen syömisissäni, mutta jo ensimmäinen näkymä lounasravintolaamme saati sitten illalla päivällispöytään, saa kaikki päätökseni murenemaan höttösen marengin lailla. 





 Itsehillintää ei ole olemassakaan, kun tuijotan alkuruokasalaatteja ja -taas kerran- ihania, pieniä, erilaisille lusikoille tai pikkulautasille aseteltuja houkutuksia, jotka huutavat: Tule ja ota minut! 



 Jonkunlaisen järjen taustahälyn huutelemana ymmärrän päätyä ensin pieneen annokseen salaattia, johon lisäilen vain vähän savulohta majoneesin kera tai ravunpyrstön salaatissa tai miniceasar-salaatin pienessä kipossa tai... siis mitä! Ai vain vähän jotain!

 Ja kevyt pieni lasillinen valkoviiniä lämpimän tuulen leuhahduksen saattelemana johdattelee ottamaan pääruokaa. Missä on taas se tiukka selkäranka, joka päätti ettei ainakaan tänään syö paljon mitään. Otan vain vähän gyrosta ja pienen palan pizzaa (ikuinen paheeni) ja muutaman paistetun perunan ja vähän höyrytettyjä kasviksia. Ai pieni annos! Huh!




 Aaltoja taustalla, ihania makuja, rauhaa. 
Ja vaikka joku sitoisi minut tuoliin, raahautuisin metrien pituisen jälkiruokapöydän ääreen. Paahtovanukasta, marjamoussea, suklaakakkua, hyytelöä, pikkuannoksia, hedelmiä eri tavoin viipaloituna tai kuutioituna, jäätelöitä - ihan mitä haluat, ja jäätelön kanssa erilaisia kastikkeita tai hiutaleita suklaata tai manteleita tai marenkia.






 Sen verran on tässä vaiheessa onneksi ystäväni Järki toppuuttelemassa, että ymmärrän pitäytyä vain kaikessa sellaisessa, joka mahtuu suolistooni ja jonka jalkani pystyvät kannattelemaan.

Siis eri päivinä eri valintoja. Mutta kohtuudella. Melkein aina.


sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

KREETALLA, osa 3
Joutilaisuutta ja Aktiviteetteja
  Aurinko paistaa (tai paahtaa oikeastaan) lukuunottamatta alkuloman sitä päivää, joka muutti maailman muutamaksi tunniksi ukkosmyrskyiseksi ja sateenpieksämäksi. 
 Mutta juuri nyt voi antautua ajattomuuteen. Kuulla, kuinka aallot rikkoutuvat rantahiekkaan tai kuinka kaskaat yhtäkkiä aloittavat laulunsa kilpaa ja lopettavat sen yhtä nopeasti. Voi kuljeskella nurmikolla paljain jaloin tai antaa varpaiden kaivautua kuumaan hiekkaan odotellen seuraavaa aaltoa tulevaksi.

 Voi asettautua aurinkotuoliin. Kirjan sivut kääntyvät hiljalleen tarinan edetessä. Aurinko porottaa, mutta varjonalla on ihanan lämmintä, melkein viileää. Välillä allas kutsuu ja kun astuu veteen, tuntee olevansa yksin, kannateltavana. Paitsi kun joku ui pärskähdellen ohi ja huomaat, ettet olekaan yksin.

 Voit vain olla. Tai osallistua. Ja tarjontaa riittää pitkin päivää. Aamulla kivutaan yläkertaan ja ulos - kattojen ylle - ja hengitellään joogaa tai venytellään pilatesta. Takana siintää meri kimaltaen ja toisella puolen kohoavat vuoret.
Tuolla ihmisiä kokoontuu rykelmänä petankkikuuliensa pariin nurmelle. Ja kohta valutaan altaaseen jumppaamaan tai zumbaamaan.



 Kun päivä porottaa kuumimmillaan, tulee henkilö, joka tarjoilee viilentävää pyyhkeitä. Tai tarjoutuu raikastamaan 
oloasi suihkeilla. Tai on valmis hieromaan auringon polttamaan selkääsi aloe veraa. 
Tai henkilökunta järjestää jäätelötarjoilun, rantabileet drinkkeineen ja hedelmineen tai jotain muuta piristävää ja yllättävää. Vaikka hampurilaisbaarin nurmikentälle helpottamaan niitä hitaasti matelevilla tunteja aamiaisen ja lounaan välillä.



 Voit osallistua. Tai vain olla.

  Ja ohjelmat jatkuvat illalla. Musiikkia, tanssia, elokuvia, gaalaa. Hyväntuulisuutta henkii joka paikasta. Hotellinjohtaja näyttäytyy pitkin päivä tervehtien, kysellen kuulumisia - osallistuen Makarena-tanssiin rannalla! Nappaa miehen kädestä kameran ja ottaa valokuvia. On esimerkkinä koko henkilöstölleen huomaavaisuudesta ja ilmapiirin luomisesta. Arvostan!

 Täällä voi nauttia. Kukin omalla tavallaan. Olla irti arjesta. Loma!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

 KREETALLA, osa 2 
 Ruokarakastajan paratiisi. Taas kerran. Miten me onnistummekin valitsemaan matkakohteen siten, että yksi tärkeimmistä kriteereistä eli ruoka osuu kohdalleen. Kaliston Atlantica Resort & Spa Hotel Kreetalla valikoitui sattumalta loman hotelliksi, kun keväällä tutkailtiin reissuja. Ajatuksena
oli se, ettei perillä tarvitsisi ajatella juuri mitään. Olla vaan ja nauttia.

 Tulo aamiaiselle on kuin kuninkaallisilla, kun hovimestari odottelee oviaukossa ja antaa käteen aamun ”Hesarin”. Ja siis joka aamu. ”Hesarissa” on pari maailmanuutista, muutama sana hotellin kierrätysohjelmasta tms. Tietysti siinä on myös päivän sää ja - aivan ylenpalttinen päivän ohjelma. Tässä hotellissa todella ajatellaan kaikkia. Voit joko vain olla tai osallistua aktiviteetteihin pitkin päivää, mutta niistä toisella kertaa.

 Siis toiveet osuivat kaikilta osin kohdilleen ja heti aamusta alkaen on ruokia joka lähtöön tarjolla. Loistavasti aseteltu, houkuttelevia värejä ja muotoja. Ihania makuja. Kuolan valuessa nolosti suupielistä tuijotan tarjoiluastioita toistensa perään. Ja nyt ollaan vasta aamiaisessa. Hopeisissa vadeissa on kuohuviinipulloja kyljellään kuin laiskat lahnat odottelemassa ottajiaan. On tuorepuristettua mehua ja kylmää jääsitruunateetä kannullinen. 

 On suolaista ja makeaa, puuroa ja hedelmiä. On leipiä ja leikkeleitä laitettavaksi alle ja päälle. Myslejä ja muroja ja pähkinöitä.
Tuolla kokki odottelee, että millainen munakas laitetaan mukaan ja joko heti otatte pannukakkuja vai vasta hetken päästä.
Ja joku innokas kylmäkkö on piperrellyt pienen pieniä savulohimajoneesiruusukkeita yhdelle tarjottimelle ja toiselle kovertanut kahdesta eri melonista pieniä palloja ilmakuivattujen kinkkukääröjen kanssa nautittavaksi.

 Pyörin ympyrää kuin radaltaan singonnut planeetta silmät säihkyen. Syöksähtelen (niin hillitysti kuin mahdollista). Lautanen kädessäni ja nappailen yhtä ja toista matkaani. Kuolavana johtaa pöytääni, jossa tarjoilija jo kyselee kahvia vai teetä ja millaisenahan rouva sen haluaa. 
Taivas. Sen täytyy tuntua tältä. Ylenpalttisesta makujen ilotulitukselta ( ja koko ajan pitää ravistella itseään, että ollaan vasta aamiaisessa ).

Lounaista ei voi vielä aloittaakaan puhumaan tässä yhteydessä. Ensin pitää selvitä aamiaishyrskyistä. Ja niitten jälkeen valua Välimeren tyrskyjä kuuntelemaan aurinkotuoliin varjon alle kirja joko kädessä tai valahtaneena nenän päälle.



tiistai 16. heinäkuuta 2019

LEPPOISAA REISSAAMISTA
 - kesälomailua Kreetalla

 Lento aamulla kello kuusi. Siis hetkinen, meidän täytyy herätä niihin aikoihin, kun kesäöinä toiset käyvät nukkumaan.
Menen illalla ajoissa sänkyyn ja huomaamattakin vajoan uneen. Jee! Paitsi. Heräilen pitkin yötä. Lasken lampaita ja sammakoita vaikka mitä. Ei auta.
Puristan silmiä tiukkaan kiinni ja juuri kun ajattelen, että vain kurkistan kelloa, se soi. What! Ei vielä. Ei ei ei. Kyllä vaan. Siis ylös ja suihkuun ja kahvi päälle.
Touhuamme kuin koneet miehen kanssa ja saamme itsemme valmiiksi samalla, kun taksin valot näkyvät pihalla.
Lentokenttä on kaaoksessa. Siis se ulkopuoli. Nuoli: aja tuonne, älä aja tänne, kierrä tuolta, laskeudu alas ja nouse sitten liukuportaat ylös. Onneksi on kuski, joka näyttää tietävän, minne meidät vie. Tosin hien haju meinaa typerryttää jo puolessa välissä matkaa. Ei.

Nopea tsekkaus ja siirtyminen toiselle puolelle. Jossa vain pari kauppaa on auki. Ei kuohuviiniä näin ennen viittä aamulla. Mutta aurinko nousee upean oranssisena ikkunoiden takaa. 
Koneeseen sujuvasti (paitsi se töykeä mies, joka istuu viereeni oranssissa pusakassa kuin huutomerkki ja levittää jalkansa koneen käytävälle). Onneksi ollaan hätäuloskäynnin kohdalla, joten tilaa jää meillekin.
Miten sitä välillä vaivaantuukin jostain, niinkuin vaikka yksin matkustavasta miehestä, joka tympeällä käytöksellään saa tuntemaan, kuin pitäisi peruuttaa vähän ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan. No päätän kohdella häntä kuin ilmaa ja laitan kyynärpääni painokkaasti välillämme olevalle käsinojalle. SE on minun!


 Sämpylä ja samppanja. Vähän mahjongia ja
lukemista. Pienet torkut. Rakastan lentokoneella matkustamista, joten tämä ei ole suosikkilentojani, kun se kestää vain alle neljä tuntia. Kreikka. Se on kuitenkin suosikkikohteitani ja onneksi kohta pääsee aurinkoon ja lämpöön. 

Käsittämättömän nopeasti pääsemme ulos koneesta, laukut tulevat melkein ensimmäisinä hihnalta ja taksinkuljettaja melkein riuhtoo meidät autoonsa ja matkan viimeinen osuus ennen päämäärää alkaa.
Kohtelias kuski kysyy, mistä tulette, oletteko olleet täällä ennen ja siihen loppuu seurustelu. Saamme rauhassa jutella takapenkillä, miettiä, että tuliko tuon mutkan takaa jo meri ja muistatko tuon ja tuon ja ...Olemme olleet Kreetalle ennenkin, mutta aina vähän eri paikoissa.

Taksi kaartaa yhtäkkiä pois moottoritien pätkältä ja olemme ihan ”kuusessa”. Tietääköhän tuo setä, minne me olemme menossa! Juuri kun olen avaamaisillani suuni,  avautuu eteen taas sivilisaatiosta kertovia hylättyjä rakennuksia, romuautoja ja kulman takaa ihan oikea katu kauppoineen ja hotelleineen. Jes. Perillä.

Tällä kertaa valitsimme vähän luksusta ( ainakin matkatoimiston mukaan, mutta kuka niitä uskoo. Vähän kuin asuntomyyjät: ”Tarjolla pientä pintaremonttia ...”). Mutta nyt ei menty metsään. 
Aulassa meidät vastaanotetaan kuin kuninkaalliset, saisiko olla kylmiä pyyhkeitä ja ottaisitteko virkistykseksi lasillisen kuohuvaa? Kyllä vaan. Aah! 

Ja huone sitten. Tyylikkäällä jättisängyllä on melkein japanilaisittain origamitaitellut tuuman paksuiset (paljonko on tuuma?) valkoiset kylpytakit, joitten sisään on upotettu kylpytohvelit ja elävä ruusu. Siis ruusu. Aah! Ja parvekkeelta näkymä altaalle ja merelle. Aah!

Ja näitten Aah! -elämysten sarja tuntuu vain jatkuvan. Siitä seuraavassa postauksessa lisää.