lauantai 25. elokuuta 2018

KUORRUTETTUA LOHTA JA PERUNOITA
 Tilasin kesähelteiden keskellä Glorian ruoka&viini -lehden puoleksi vuodeksi. Ihan kuin hyviä reseptejä ei muutenkin tunkisi joka nurkasta, niin ajattelin, että onhan sitä lehteä ainakin kiva lueskella. No, luen kyllä kirjojakin, mutta reseptien lukeminen on vähän kuin ilotulituksen seuraaminen: koko ajan odottaa, mitä seuraavaksi tulee, ihastuksen huokaukset seuraavat toistaan ja aistit herkistyvät. Joku teistä varmaan ajattelee, että helteet ovat nyt totaalisesti pehmentäneet pääni, mutta oikeasti nautin reseptien herättämästä innostuksesta.

 Ja eihän sitä voi pelkästään lueskella vaan aina herää vastustamaton halu myös ryhtyä kokeilemaan ja sen myötä maistelemaan, että vastaavatko mielikuvat todellisuutta. Tämä lohiresepti oli yksi näistä kokeiluista, joka yllätti vielä paremmalla maullaan kuin ennakkoon ajattelin. Leivästä tehty murukuorrutus ja sitruunainen voisula - aah!!! Ihan superia! Ja kaiken lisäksi näppärä "yhden pellin ruoka".
 Perunoista tein pari versiota, koska juustohiiren on saatava myös juustonsa. Molemmat perunat olivat myös ihan jees. Jos jostain pitäisi nipottaa, niin ehkä - siis sanon ehkä - jonkun kastikkeen olisi voinut tähän lisätä. Mutta sitruunaista voisulaa kului ehkä enemmän kuin laki sallii myös osittain kastikkeen puuttumisesta johtuen. Ei huono.
MURUKUORRUTETTU LOHI sekä
SITRUUNA- ja JUUSTOPERUNAT (4:lle)

n. 600 g kirjolohifileetä (meillä oli vähän enemmän, joten kuvista näet miten hoidin "ylimääräisen")
suolaa
Kuorrutus:
2 viipaletta kuivahkoa maalaisleipää
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna (tai vähän vähemmän kuivaa)
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl öljyä
Sitruuna- ja juustoperunat
4 litteähköä perunaa (tai enemmän, jos pidät perunasta tai kuten meillä, perunat olivat pienehköjä, joten niitäkin lisäsin aika reippaasti)
öljyä
sormisuolaa
50 g voita
2 rkl sitruunanmehua
n. 1 dl juustoraastetta
persiljaa

 Pese ensin perunat hyvin ja puolita ne pituussuunnassa (voiko tällaista ohjetta antaa... no, katso kuvista). Laita ne pellille leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Pistele niitä vähän haarukalla. Ripottele perunoille vähän öljyä ja sormisuolaa.
 Laita uuniin paistumaan 200 C siksi aikaa, kun valmistelet lohen (n. 15-20 min).
 Leikkaa lohi annospaloiksi eli neljään osaan ja ripottele paloille suolaa.
 Kuorrutusta varten rouhi tai raasta leipä muruiksi ja laita kulhoon. Hienonna valkosipuli ja timjami ja lisää murujen sekaan. Pese ja raasta sitruunan kuori ja lisää sekin muruseokseen. Lisää lopuksi öljy ja sekoita ja levitä seos lohipalojen päälle.
 Ota perunapelti uunista ja lisää lohipalat pellille ja juustoraastetta osan perunoiden päälle. Jatka kypsentämistä 10-15 min riippuen kalapalojen paksuudesta ja siitä, millaisena mieluimmin syöt kalasi, vähän punertavana sisältä vai rapsakkana. 
 Sillä välin sulata voi ja lisää puristettu sitruunamehu sekaan. Hienonna persilja.
 Ota pelti uunista ja lusikoi "paljaiden" perunoiden päälle sitruunavoita ja ripottele persiljaa. Ripottele sitruunavoita lautaselle vielä myös lohen päälle. Nauti!
Pese perunat ja ei todellakaan haittaa, vaikka kaikki kuoret jäisivät niihin kiinni.
Asettele perunat pellille siten, että saat sijoitettua lohen siihen hyvin.
Kimaltelevat sormisuolakiteet maustavat perunat hyvin.
Kuten huomaat, lohi oli suurempi kuin reseptissä, joten jätin pyrstöpalan ehjäksi, mutta laitoin siihen myös kuorrutusta. Maistui ihan hyvältä vielä seuraavanakin päivänä.
Sitruunainen voisula odottelee vieressä.
Leipämurusta tuli herkullisen rapsakka vastakohta ja suutuntuma vastapainoksi pehmeälle lohelle. Ja voisula oli mielettömän hyvää pienen kirpakan sitruunaisen makunsa myötä.
Lasillinen valkoviiniä maistui tämän ruoan seurana.
Tulee varmasti tehtyä toistekin tätä kalaruokaa!





sunnuntai 12. elokuuta 2018

JEEE!!!
 JA KIITOS!!!
200 000 KLIKKAUKSEN RAJA YLITETTY!
 Palailimme pari päivää sitten reissusta kotiin ja nyt on viimeinen lomapäivä meneillään. Samalla palailen myös blogin pariin ja huomasin ilokseni ja ihmetyksekseni, että 200 000:n klikkauksen raja oli ylitetty! Wau! Olen ihmeissäni ja kiitollinen kaikista kävijöistä ja palautteista vuosien varrella.
 Perustin aikanaan blogini omia nuoriani ajatellen. Että heillä olisi joku paikka, mistä kurkata, miten juuri se tai tuo ruoka kotona tehtiin. Ja tietysti itselleni, että saisin kirjattua ylös kaikkia ihania reseptejä, joihin olen törmännyt tai joita kehitellyt vuosien varrella. Ja pikku hiljaa huomasin, että aina joku tuttu tai tutun tuttu saattoi sanoa tavatessamme, että olipa hyvä resepti blogissasi, kokeilin sitä vähän aikaa sitten.
 Intoni kokeilla ja kokkailla on säilynyt edelleen, vaikka kotona aina joskus kysellään, että saataisiko välillä ihan tavallista ruokaa tai koska meillä olisi perusruokaa. No kyllä sitäkin teen - tietenkin. Ihan niinkuin kaikissa perheissä. On makaronilaatikkoa ja keittoja ja riisi- ja perunaruokia. Ihan kaikkea.
 Mutta usein, kun viikonloppu lähestyy ja silmien eteen alkaa tulla mainoksia tai sähköposteja tai lehdissä näkyy ruokajuttuja, alkaa omakin mielikuvitukseni laukata ja silloin se on taas menoa. Väkisin tulee mieliteko ryhtyä keittiötouhuihin. Hittejä tulee onneksi enemmän kuin huteja ja osa kokeiluista jää vakiovieraiksi ruokalistalle.
Kuvat ovat Kreetalta ja näiden pienten reissuvälähdysten myötä siirryn taas arkeen. Ja työn ohella kokkailut jatkuvat edelleen. Toivottavasti jaksatte pysy mukana!


torstai 2. elokuuta 2018

VANILJAKIERTEET
 Kesällä tulee useinkin turvauduttua kahvin kanssa jäätelöön. Kuuma ilma ja helppous. Niinpä. Mutta sitten tulee niitä päiviä, jolloin energiaa riittää ja välillä pitää päästä sisälle jäähdyttelemään auringonpaisteesta. 
 Tällaisina hetkinä sormiani alkaa poltella leipominen ja ajatus jostain hyvästä kahvin kanssa. Niinkuin tälläkin kertaa. Vaniljaista tuorejuustoa oli jääkaapissa puoli purkkia, joten pitihän se johonkin tuhota! 

 Leipominen on toisaalta helppoa ja rentoa ja toisaalta myös tarkkaa ja vaativaa. Kuten sain todeta. Tein taikinan vauhdilla ja vähän "vasemmalla kädellä" (anteeksi vasurit, itselleni tämän todella edustaa niitä sanontoja, jolloin en ole itse ihan skarpimmillani). Kuivahiivan kanssa pitäisi olla tarkkana, että maito on tarpeeksi lämmintä, muttei liian kuumaa. Nyt pääsi tuonne kuuman puolelle, eikä taikina kohonnut kovin paljon. 
 Syömistähän tämä ei onneksi haittaa, joten kierteet tekivät kyllä kauppansa!
Päiväkahvit pihalla, ison aurinkovarjon alla, pienen suihkulähteen solistessa vieressä ja kevyen kesäisen tuulen puhallellessa ympärillä - aah!

VANILJAKIERTEET

2 1/2 dl maitoa
1 tl kardemummaa
1 pussi kuivahiivaa
1 dl sokeria 
1/2 tl suolaa
50 g pehmeää voita
n. 8 dl vehnäjauhoja
Täyte:
n. 70-80 g vaniljatuorejuustoa
50 g pehmeää voita 
2-3 dl tomusokeria  
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna voiteluun
pinnalle raesokeria

 Lämmitä maito n. 42 asteiseksi. Lisää sokeri, suola ja kardemumma sekaan. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja lisää nesteeseen, sekoita hyvin ja lisää vähän voita. Lisää jauhoja ja voita vuorotellen ja vaivaa taikinaa. Taikina saa jäädä löysähköksi. Anna kohota noin 30 min.
 Laita huoneenlämpöinen juusto ja voi kulhoon ja lisää tomusokeri ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi.

 Kauli kohonnut taikina levyksi ja levita juusto-voi-seos taikinalevylle. Kieritä rullaksi ja leikkaa n. parin sentin paloja ja laita leivosvuokiin (jos paperivuoat ovat kovin ohuita, laita pari päällekkäin, etteivät pullat leviä kovasti uunissa). 
 Anna kohota taas noin puolisen tuntia. Voitele kananmunalla ja ripottele raesokeria päälle. Paista kierteet 200 asteessa noin 20 min.
 Jos haluat täysin kananmunattomat leivonnaiset, älä voitele ollenkaan. Raesokeri tosin pysyy kananmunan avulla paremmin kierteitten päällä.
Kuumensin maitoa hieman liikaa, joten hiiva ei toiminut ihan täydellisesti, eivätkä kierteet kohonneet paljoakaan. Makuun se ei onneksi vaikuttanut.
Vaniljainen täyte oli taivaallisen hyvää ja pullat maistuivat mainiosti päiväkahvin kanssa (kuten kuvasta näkyy).

Loma alkaa kääntyä lopuilleen ja kaiken touhuamisen jälkeen on aika pakata matkalaukut, tehdä pieni irtiotto ja lähteä jonnekin, missä ei tule mieleen siivous tai pyykkäys tai kokkailu. 


Palataan siis jonkun ajan kuluttua taas näihin maisemiin ja tunnelmiin. Mukavaa ja vielä toistaiseksi lämmintä elokuun alkua kaikille ja nautiskelkaa elämän pienistä hetkistä!


keskiviikko 1. elokuuta 2018

KESÄKURPITSA-GRILLIJUUSTOPIHVIT
 Ystävältäni saadusta isosta kesäkurpitsasta on riittänyt ruokaan jos toiseenkin. Eilen tein siitä jo hyväksi koetulla reseptillä Kesäkurpitsa-lasagnea, jonka helpon reseptin sain työkaveriltani kerran. Valtavasta kesäkurpitsasta jäi melkein puolen kilon palan vielä täksikin päiväksi ja nyt tein siitä pihvejä.

 Olen tehnyt ennenkin Kesäkurpitsapihvejä ja silloin niihin tuli aika monta ainesosaa. No nyt mentiin sinne toiseen laitaan eli kolmella osasella sain aikaan ihan hyvät pihvit tällä kertaa. Alkuperäisessä Yhteishyvän reseptissä oli käytetty Halloumi-juustoa, mutta meillä sattui olemaan jääkaapissa grillijuustoa, joten päädyin kokeilemaan sitä. Ja taas kerran huomasin, että tuunatessa tulee hyvää. Siis rohkeasti vaan vaihtamaan aineksia, jos ei kaikkea tarvittavaa aina kaapista löydy.

KESÄKURPITSA-GRILLIJUUSTOPIHVIT (n. 21 kpl pientä)

200 g grillijuustoa (meillä oli Valion Eila -grillijuustoa)
400 g kesäkurpitsaa
1 kananmuna
ripaus suolaa
paistamiseen öljyä tai voi-öljyseosta

 Raasta grillijuusto ja kesäkurpitsa karkealla terällä. Sekoita raasteitten sekaan kananmuna ja ripaus suolaa ja sekoita. Älä laita paljoa suolaa, sillä se irroittaa kesäkurpitsasta nestettä.
 Paista lettupannussa (tai missä tahansa pannussa) öljyssä pihvit n. 3-4 min/puoli. Itse laitoin pari ruokalusikallista massaa lettupannun "koloihin" ja annoin paistua melkein 5 min puolellaan. Ja voit myös varovasti käännellä pihvejä vaikka pariinkin kertaan. Pihvit ovat kuitenkin aika hajoavaista sorttia, joten pientä varovaisuutta peliin.

 Tarjoile kermaviilillä / turkkilaisella jugurtilla tms., joka on maustettu sitruunalla tai limellä. Lisäksi vähän suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria.
Raastetta tulee aika reilusti, mutta ihmeellisesti se vaan hupenee paistettaessa.
Ensin tuntui, etteivät nuo voi millään pysyä koossa, kun seoksessa on vain yksi kananmuna. Mutta kun massaa on tarpeeksi ja malttaa paistaa miedolla lämmöllä, niin kyllä ne pihveiksi muotoutuvat.
Tällainen isohko lettupannu paistaa aina keskeltä paremmin, joten noita reunapihvejä kääntelin pariinkin kertaan.
Tällä kertaa tein lisäksi Peggyn reseptillä Rapeita kananugetteja. Sillä aikaa, kun kanat olivat uunissa, ehdin paistaa kesäkurpitsapihvit. Aika herkkua!