Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porvoo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Porvoo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

JOULUTUNNELMAN HAKUREISSULLA PORVOOSSA
 Olemme monena vuonna ennen joulua käyneet ystävieni kanssa aina vähän eri kokoonpanoilla nuuhkimassa joulutunnelmaa Porvoossa - ja nimenomaan siellä vanhassa kaupungissa. Tänäkään vuonna ei poikettu perinteestä ja suuntasimme sunnuntaina jo aamupäivästä retkellemme.
Aloitimme joen länsirannalta Taidetehtaan joulumyyjäisistä ja olipa siellä myyjiä! Valtavasti eri alojen käsityöläisiä tuotteineen täytti useamman salin ja meitä asiakkaita hyöri tungokseen asti seassa.
Kaikenlaista pientä löytyikin pukinkonttiin täältä ja pääsimme sisätilojen lämmöstä suuntaamaan askeleet kohti vanhaa kaupunkia.
Vaikka olikin aika harmaan valoisa päivä, oli kaikki niin kaunista. Jokaisen putiikin ovenpielien koristelut valoineen luovat satumaisen tunnelman.
Ja joulupukille olisi helppo lähettää tästä suoraan kuvakirje 😏

Tietyt liikkeet vetävät aina puoleensa ja yksi niistä on tämä keittiövälineitä kauppaava Wellmans. Oven avaamisen narina ja kenkien kopistelu puisilla portailla johtavat näissä liikkeissä pieniin huoneisiin, jossa hyllyt notkuvat kaikkea ihanaa hypisteltävää.
Café Helmi on kuuluisa herkullisista leivonnaisistaan ja tunnelmastaan, joka syntyy pienien, erilaisista kalusteista koottujen huoneiden ahtaudesta, kuppien ja lautasten kilinästä ja leppoisasta puheensorinasta kaiken tämän yläpuolella.
Kun astuu Helmen ovesta sisään vastassa on jäykkä, mutta sympaattinen Hovimestari, joka on jo vuosia seissyt paikallaan toivottamassa matkalaiset tervetulleeksi. 
Ja kuten muutkin, mekin suuntasimme pieneen pöytään maukkaiden piirakoitten ja tuoreiden kahvipannujen ja kuppien kera. Harkitsimme kyllä hetken kakkupalojenkin hakemista, mutta joku järki voitti ja näiden eväiden avulla selvisimme eteenpäin kohti seuraavia putiikkeja.
Vanha Raatihuoneentori on reissun kääntöpaikka eli Välikadulta Jokikadulle pääsee torin kautta.
Tänään tori ammotti tyhjyyttään, kun kaikki myyjät olivat varmaan Taidetehtaalla. Kesäisin tori kuhisee myyjiä kojuissaan ja turisteja kameroineen. 
Talojen murretut värit ovat niin kauniita ja valkoisiksi maalatut nurkkalaudat viimeistelevät ilmeen.
Melkein jokaisen liikkeen edessä on myös pari tuolia lampaantaljoineen, joissa voi lepuuttaa jalkojaan.
Pienet havupuut ja jouluvalot sekä kukat ovien vieressä suorastaan huutavat, että tännepäin!
Päivän valo alkoi taittua kohti hämäryyttä.
Mutta vielä piti muutaman asteen pakkasessa lämmitellä ulkona, istuen lampaantaljoilla ja hörpäten kuumaa glögiä.
Ihana päivä! Ja kyllä se joulumielikin tuntui löytyvän!



  





sunnuntai 10. joulukuuta 2017

JOULUN TUNTUA HAKEMASSA PORVOOSSA
 Käymme perinteisesti ystävien kanssa ennen joulua synnyinkaupungissani Porvoossa haistelemassa tunnelmaa. Tänä vuonna lumi oli ehtinyt tulla ja mennä, mutta sää oli pilvisen sateeton ja siksi täydellinen käyskentelyyn vanhan kaupungin kaduilla.
Olimme paikalla jo aikaisin ja vähän aikaa saimmekin kuljeskella kaikessa rauhassa ja piipahdella putiikkeihin, joissa oli väljää.
Hetki vain ja ihmisiä alkoi valua joka puolelta, mutta luohan sekin oman tunelmansa.
Viehättäviä "sisäänkutsuja" oli lähes joka kaupan ovella.
Yllättävää oli, että todella moni kauppa oli lopettanut ja uusi tullut tilalle. Jäimme kaipailemaan paria erittäin suosittua liikettä, mutta löysimme myös pari uutta kivaa puotia.
Raatihuoneen kojuilla kävi vilske, mutta meille ei sieltä tarttunut mitään matkaan. Sen sijaan vanhat tutut liikkeet Ometta ja Åtta eivät pettäneet tälläkään kertaa.
Joulun hyvän mielen tuoja!
Sisustusliike Vanille Home oli yksi uusista tuttavuuksista viehättävine tavaroineen, mutta ennen kaikkea tunnelmansa vuoksi. Valoa, pastellisia sävyjä, hyviä tuoksuja!
Putiikin ulkopuolella ihanan pirteät nuoret tytöt jakoivat ilmaiseksi glögiä ja pipareita ja kehottivat vierailemaan liikkeessä. 
Ehkä yksi kuvatuimpia tämän joulun "ihmeitä" on tämä pukki, joka yrittää toisen kerroksen parvekkeelta sisään...
Tällä kertaa oli liikkeellä myös tonttukuoro, joka toi lauluillaan hyvää mieltä kaupungissa vierailijoille.
Kaikissa ruokapaikoissa oli jonot ulos asti, sen verran suosittu oli tämä joulun avauksen viikonvaihde vanhassa Porvoossa. Me suuntasimmekin askeleemme torin laidan Café Gabrioleen ja sen herkullisten, jättikokoisten piirakkapalojen kimppuun.
Alkuun suolaista ja sen jälkeen valtavat piparkakku-mutakakut ja piparkakku-lattea. Kermavaahtoakin oli yllin kyllin ja täytyy sanoa, että ihan kaikkea emme pystyneet edes syömään.
Kyllä se joulumieli taisi löytyä meille kaikille lauantain aikana. Ostoksia ei tosin kovin paljon tehty (sillä servettejä ja kynttilöitä ei lasketa...). Parasta ehkä taas kerran oli kuitenkin se yhdessä kuljeskelu ja juttelu ja herkuttelu. 
Jouluun kuuluu tuo yhdessäolo ja siitä syntyvä tunnelma.
Sen tavoitimme.










torstai 2. tammikuuta 2014

LEPPOISA PÄIVÄ PORVOOSSA
 Joulun pitkä loma on sisältänyt paljon touhua ja paljon oleilua. Tänään oli vuorossa piipahdus vanhaan kotikaupunkiini ystävien kanssa. Säännöllisin väliajoin tehty "päivä turistina Porvoossa" -retki piristää aina yhtä paljon.
Rauhallinen kävely vanhan sillan yli Jokikadulle ja sitä pitkin Rihkamakadulle. Siitä Välikatua pitkin takaisin Raatihuoneen torille. Pienelle alueelle sijoittuu lukuisa määrä sisustusliikkeitä, antiikkikauppoja ja kaikkea muuta. Ihanaa kierrellä joutilaana putiikista toiseen ja vain hiplailla ihanuuksia ja odottaa, josko törmäisi johonkin ennen näkemättömään. Ystäväni ovat hurahtaneet sisustamiseen ja vuoden ajat vaihtuvat heillä aina vähän ennakkoon! Ja sen myötä sisustukset. Itselläni on vielä punaista siellä täällä joulunajan jäljiltä, mutta heillä jo kevättalven värit tyynyissä.
Jokainen meistä löysi jotakin pientä taas tälläkin kertaa. Oma ostokseni oli ihanat, pienet peltiset siivet, jotka voi laittaa lasin tai tarjoiluastian reunaan. Kerrassaan valloittavat!
Ruokailu Välikadulla Hanna-Mariassa kuuluu myös aina ohjelmaan. Tänään söimme kaikki kirkasta lohikeittoa, joka oli tosi maukasta.
Tunnit kuluivat kuin siivillä, mutta onneksi lomalla ei tarvitse kelloa tuijottaa. Tosin illaksi piti ehtiä zumbaan, joten päivän muuttuessa siniseksi hämäräksi, suuntasimme kohti kotia. Sielu ja mieli levänneenä ja virkistyneenä yhtä aikaa!



tiistai 9. heinäkuuta 2013

PÄIVÄ PORVOOSSA

 Lomaan kuuluu pienet päiväreissut lähistölle. Meillä jo melkein perinteeksi on muodostunut muutaman työkaverin kanssa retki Porvooseen, vanhaan kotikaupunkiini. Päivä oli tänäkin vuonna täynnä auringonpaistetta, naurua ja iloista puheensorinaa.
 Pariin ryhmäkuvaan saatiin porukka pysähtymään, mutta muuten pyörähtelimme kuin varpusparvi ihanasta putiikista toiseen, hypistellen ja ihastellen ja muutama ostoskin päätyi kotiin viemisiksi.

 Ranta-aitat ja pysähtynyt tunnelma joen rannalla vievät ajatukset jonnekin kauas...
 Tästä ravintolan kyltistä tulee mieleen Frysarin sinappi, jota herkullisen tulisuutensa vuoksi tultiin matkojen takaa hakemaan Porvoosta.
Pastelliset karkkivärit houkuttelevat piipahtamaan puotiin.
 
 Mitä, täällä pihan perälläkin on aitoissa myymälöitä!
 Kukat joka ikkunanlaudalla ja ovien pielissä hehkuvat auringossa.
 Vanhasta saa mitä vain.
 Siellä täällä voi kurkistella joelle.
 Pieni levähdyshetki pihamaalla sillä aikaa, kun osa joukosta on jossain myymälöissä sisällä. Brunbergin karkkikauppa on  myös yksi pakollisista pysähdyksistä.

Aika kului kuin siivillä - vanha sanonta, mutta jälleen niin paikkansapitävä. Ehdimme käydä joen rannassa syömässäkin ja päivää siirryttiin jatkamaan vielä Riitan kotiterassille. Ja taas syötiin. Pitkään ja hyvin ja hartaasti. Ehdottoman herkullisen, vaaleanpunaisen sillijäädykkeen historiallisen reseptin Riitta jakoi kanssamme ja sen päivitän tänne myöhemmin. 
Itse sain olla avuksi jälkiruoan valmistuksessa ja teinkin kahvin kanssa nautittavaksi hyydytettyä mustikkakakkua.
Täydellinen kesäpäivä!
HYYDYTETTY MUSTIKKAKAKKU (irtopohjavuoka halk. 28 cm)

iso paketti Dominokeksejä (2 pötköä)
2 pientä pötköä Fazerin sinistä suklaata
75 g sulatettua margariinia

Täyte
2½ dl vispikermaa
2 prk vaniljarahkaa
6 liivatetta
4 dl mustikoita
½ dl sokeria
½ dl sitruunanmehua
½ dl sokeria

Murskaa monitoimikoneessa keksit, lisää loppuvaiheessa suklaa ja anna senkin pilkkoutua. Lopuksi kaada joukkoon sulatettu margariini.
Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. 
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen siksi aikaa, kun vaahdotat muut aineet. Murskaa sauvasekoittimella mustikat (minulla pakastemustikoita) ja puoli desiä sokeria tasaiseksi massaksi. Vaahdota toisessa kulhossa kerma kovaksi vaahdoksi. Lisää sekaan rahkat ja puoli desiä sokeria. Sekoita mustikat sekaan. Kuumenna sitruunamehu ja liuota puristetut liivatteet siihen. Kaada juoksevana nauhana vaahtoseokseen.
Kaada täyte vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa muutaman tunnin. Koristele haluamallasi tavalla.