sunnuntai 28. helmikuuta 2021

 KANA-KUKKAKAALI-CURRY

 Kurkistus jääkaappiin sunnuntaina oli tämän curryn inspiraationa. Aina tasaisin välein tai ainakin muutaman kerran viikossa yritän vähentää hiilareita. Eihän tässä mitään keto-tilaa olla hakemassa, vaan ihan vaan omaa hyvää oloa. Huomaan, että kun vähennän hiilareita, vähenee myös turvotus ja ähky olo.  Ja sitä paitsi rakastan tällaista makumaailmaa, joka on häivähdys Intiaa, kurkistus Thaimaata ja sekoitus kaikkea itäiseen ilmansuuntaan viittaavaa. Joten kun samaan aikaan on miehelle tulossa uunissa Suomi-tunnelmissa Karjalan paistia, on meikäläisellä päiväunissa kaukomaat! Jokaiselle jotakin!


KANA-KUKKAKAALI-CURRY

1 iso sipuli
2 vslkosipulinkynttä
parin sentin pala inkivääriä
n. 400 g broilerin suikaleita
1 kukkakaali 
öljyä
1 tl Panang-currytahnaa
1 tl garam masalaa
1/tl juustokuminaa eli jeeraa
1/2 tl chilihiutaleita
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
400 g tomaattimurskaa
400 g kookoskermaa
kourallinen suolapähkinöitä

 Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuori ja raasta tai pilko inkivääri. Paloittele kukkakaali pieneksi.
Kuullota öljyssä sipulia, valkosipulia ja inkivääriä vähän aikaa. Lisää pannulle currytahna, garam masala, jeera ja chilihiutaleet. Sekoittele ja anna makujen irrota.
 Kaada seos noin parilitraiseen kattilaan. Paista kanasuikaleet melkein kypsiksi ja lisää kattilaan. Kuullottele kukkakaaleja myös öljyssä vähän aikaa pannulla ja kumoa kattilaan. Kaada kaiken päälle tomaattimurska ja kookoskerma.Sekoita ja anna poreilla hiljakseen 15-20 minuuttia. Kukkakaaliin saa jäädä purutuntumaa. 
 Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Rouhi vähän mustapippuria sekaan ja lisää kourallinen suolapähkinöitä. Voit silputa päälle persiljaa tai korianteria halutessasi.





keskiviikko 17. helmikuuta 2021

 ROADTRIP TULEVAISUUTEEN

- VOIKO TÄTÄ SYÖDÄ?

 Kun ihminen on vähän yllytyshullu ja sanoo kaikkeen "kyllä", voi löytää itsensä vaikka keskeltä tv-ohjelman kuvauksia ja maistelemassa...niin, mitä!

 Kerronpa siis yhdestä kauniista kesäpäivästä, jolloin olin saanut kutsun tv-ohjelman kuvauksiin. Sisareni vinkistä, hain ja pääsin mukaan. Hakuehtoina oli ainoastaan se, että pitää ruoasta yleensä ja on valmis maistelemaan. Kuvaukset järjestettiin Helsingissä, Teurastamon alueella, jonne siis suuntasin eräänä arkipäivänä töiden jälkeen. En ole aiemmin ollut missään vastaavassa, joten vähän jännitti.

 Olin hyvissä ajoin paikalla muutaman muun kanssa ja parin lomakkeen täytön jälkeen istuskeltiin odottamaan. Joku kysäisi minulta, että missä olet ollut aikaisemmin ja minä siihen miettimään, että...töissä. No, kysyjä tarkoitti, että missä ohjelmassa, mutta enhän minä missään ollut ollut aiemmin. Kävi ilmi, että kaikki muut siihen aikaan paikalla olevat olivat konkareita ohjelma-avustajina. Jaahas. Ajattelin kuitenkin, että rohkea rokan syö ja kun ei kerran ollut mitään erityisvaatimuksia, niin kai tästä nyt sitten selvitään.
 Aurinko paistoi ja tuuli pörrötti hiuksia. Minuutit kuluivat. Odottelua. Joko kohta. Ja sitten paikalle tuli selvästi joku ohjaajan näköinen mies lehtiö kädessä ja kuulokkeet kaulalla.
 Pääsin ensimmäisenä jonkun nuoren miehen kanssa kuvattavaksi. Ja ainoat ohjeet olivat, että kävelkää tuonnepäin, missä näette ruoka-auton ja reagoikaa luonnollisesti ja jutelkaa. Siis mitä! Ai kävelyä, ja reagointia ja juttelua. Eipä siinä muu auttanut, kuin lähteä liikkeelle. Tosi luontevasti. Vähän nauratti ja kävely oli varmaan enemmän puupökkelön sulavaa koikkelehtimista, mutta sinne mentiin.
 Aika yllätys oli, kun ruoka-autosta meille huuteli huippukokki Henri Alén jonkun toisen miehen kanssa, joka osoittautui myöhemmin biotekniikan tohtori Lauri Reuteriksi. "Haluatteko tulla maistamaan hampurilaisia?", kuului kutsu ja mehän olimme heti valmiit. 
Jutusteltiin, että millaisia hampurilaisia mielellään syödään, millainen pihvin tulisi olla ja mitä lisukkeita ja vähän niitä näitä. Unohdin jo välillä, että tässä mitään kuvataankaan, enkä osannut ollenkaan ajatella, että mikä tässä nyt on ideana. Saatiin hampurilaiset käteen ja maisteltiin ja kehuttiin ja maisteltiin ja juteltiin. Välillä muistin taas olevani kuvauksissa, kun valtava pörröinen mikrofoni työnnettiin hampurilaisen ohessa melkein suuhuni. 

No sitten meille paljastettiin, mitä oikein olimme suuhumme laittaneet. Eihän ne pihvit mitään normilihaa olleet, vaan - ihan jotain muuta! Hiukan ehkä naama venähti ja tuli mietteliäs olo, vaikka kaikki maistui tosi hyvältä. Joudut katsomaan ohjelman maaliskuussa YLEn TV2:sta, jos sinua kiinnostaa, mitä olin syönyt! Voi olla, että juuri minua ei edes näy ohjelmassa, mutta ainakin salaisuudet selviävät!

 Kokonaisuutena tosi mielenkiintoinen päivä. Sekä itse kuvausessiossa avustajana oleminen sekä tuo  maisteluosuus. Edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa sanoa kyllä, jos eteen tarjoutuu uusia kokemuksia! Mihinköhän tulevaisuus minut viekään!


Tässä vielä tarkemmin tulevasta ohjelmasarjasta:

Kansainvälisen levityksen saava Voiko tätä syödä? esitetään 2.3. alkaen TV2:ssa klo 21, ja julkaistaan samana päivänä kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Tässä juttu sarjasta ja siinä myös sarjan traileri!  Ja tästä linkistä löydät sarjan 2.3. alkaen.

Sarjassa on viisi jaksoa, jotka käsittelevät lempiruokien tulevaisuutta. Ruokaa pitäisi tuottaa 70% enemmän vuoteen 2050 mennessä. Miten tämä on mahdollista ja tarkoittaako se, että meidän pitää luopua herkuistamme? Entä mitä saamme tilalle? Sarjassa testataan mm. lihaa laboratoriosta; “verta” vuotavaa kasvispihviä; maailman ensimmäistä geenimuunneltua eläintä, joka on hyväksytty ihmisravinnoksi; hyönteisiä; ruokaa ilmasta;  munaa ilman kanaa ja jopa olutta pissasta - astronauttien innoittamana!


Jaksot ovat: 

1. liha/hampurilaiset: Mistä pihvi pihvin tilalle? 

2. kala/sushi: Mistä sushia tulevaisuudessa? 

3. kana ja kasvis/nugetit: Tarvitaanko eläintä? 

4. hyönteiset/lihapullat: Sorry to bug you…. 

5. vesi/olut: Olutta virtsasta, ruokaa ilmasta