LAUANTAI-ILLAN ANTIPASTI,TAPAS,ALKURUOKA

 Ilta viilenee Pohjois-Italiassa ja Mamma aloittaa keittiössä touhuilunsa. Kylän teurastaja, Franco, on tuonut muhkean naudan paistipalan naapurilleen ja siitä Mamma aloittaa urakkansa. Terävällä veitsellään hän siivuttelee paistin ja heittää pannuun lorauksen oliiviöljyä - sitä oman puutarhan oliiveista puristettua, kullan keltaisen ja vihreän väristä. Paistipalat kipristelevät pannulla ruskistuessaan ja sen jälkeen ne kumotaan uunivuokaan perunaviipaleiden ja myös pannulla kuullotettujen sipulirenkaiden kanssa. Tänään valmistuu kaikkien merenkävijöiden ja maakrapujen herkkua, merimiespihviä. Loraus olutta ja pari laakerinlehteä suolan ja rouhitun mustapippurin kanssa mausteeksi ja uuniin.

Mies huutelee leviävien tuoksujen innoittamana nälkäänsä. Lasillinen punaviiniä kiikutetaan hänen nenänsä eteen, mutta jotain muutakin pitäisi keksiä. Merimiespihvi on uunissa reilun tunnin ja Mammankin kupeissa jo kurnii. Jääkaappi auki ja Mamma uppoaa hyllyjen väliin käännellen purkkeja ja pakkauksia ja tutkien sisältöjä.

Oi, kylän lihakauppiaalta haetut, seitinohueksi siivutetut ja ilmakuivatut kinkut lentävät ensimmäisenä lautaselle ja niitten viereen mausteista Pepperoni-makkaraa.

Välillä pitää maistella suolaisia, kivettömiä oliiveja ja niitä Mamma kumoaa tarjolle aikamoisen kasan punaisena hehkuvien kirsikkaluumutomaattien viereen.

Aamulla Mamma kipitteli torille ja haki matkalla pienestä leipomosta vastapaistettua leipää. Usein kainaloon päätyy rapeakuorista, sisuksistaan pehmeää, höyryävän tuoretta ja tuoksuvaa maalaisleipää. Kun siitä murtaa palan, laittaa suuhun mukaan pehmeää juustoa ja huuhtelee kaiken alas pehmeänpunaisella viinillä, on kuin olisi taivaassa - tai ainakin lähellä sitä!

Lautaselle mahtuu vieläkin jotain ja Mamma huomaa, että juustot ovat edelleen pöydällä. Muutama lastu suolakiteiden kirpakoittamaa Parmesania ja käsillä revittyjä paloja pulleasta Mozzarellasta - ja tietysti molempia pitää vähän maistellakin (laadunvarmistusta...). Kepeästi Mamma kääntyy kannoillaan, kipaisee pihalle ja noukkii kasvimaalta muutaman punaisenmehevän mansikan ja vihreänä hehkuvan jääsalaatin lehden sekä muutaman kapeana huojuvan rucolan lehden.

Buon appetito, antipasti on katettu!

Mies ryntää pöydän ääreen, molemmat kahmivat lautasilleen herkkupaloja ja keittiöstä kuuluu vain nautinnollista huokailua! Makujen ilotulitusta; suolaista ja makeaa, rapeaa ja pehmeää.

Ei mene montaakaan hetkeä, kun lautaset tyhjentyvät huimaa vauhtia.

Viimeisiä viedään, mutta jälleen kerran Mamma selvitti nälkäisten vatsojen odotustaiston ennen kuin varsinainen pääruoka valmistuu. Hetkeksi Mamma istuu ja levähtää lasillisen ääressä ja pyyhkii leivänmuruja rinnuksiltaan. Hymyillen.

Italialaisen Mamman kokkailuista voit lukea myös tästä *klik* (kana-caesar-salaatti) sekä tästä *klik*(lehtikaali-carbonarapasta).