maanantai 29. elokuuta 2016

SYKSYISET KAALIKÄÄRYLEET
 Some on tänä päivänä aika mahtava juttu. Kuvat, uutiset, reseptit... leviävät nopeasti ja kauppojen hyllyt tyhjenevät,kun joku nimekäs kokki päättää tehdä vaikka jostain tietystä tomaattimurskasta kastikkeen tai keksitään uusi lihan korvike.
 Tällä hetkellä SE juttu on  kaalikääryleet. Sellaiset aika nopeasti tehtävät ja muffinssipellillä paistettavat, mutta tietenkin uunissa menee aikaa. Tämä resepti löytyi Maku -sivustolta ja näin tuli tehtyä ensimmäisen kerran kaalikääryleitä - varsinaista perinneruokaa. Vaikka aikamoinen askartelija olenkin, niin ei tästä luvatussa kymmenessä minuutissa selvinnyt vaan puolisen tuntia sain tuhrattua aikaa ennen kuin sain pellin uuniin. Sen jälkeen saatoinkin istahtaa odottelemaan syömistä uunista leviävien tuoksujen myötä. 
 Äitini tekemän puolukkahillon kanssa kaalikääryleet maistuivat ihanan syksyisiltä!
KAALIKÄÄRYLEET muffinssipellillä

1 kpl  kurttu- eli savoijinkaalia
400 g raakaa sika-nauta jauhelihaa
1 kpl sipuli
1 kpl kananmuna
0,5 dl raakaa riisiä
2 dl ruokakermaa
1 dl vettä
1/2 tl valkopippuria
1 tl meiramia
2 rkl siirappia
1 1/2 - 2 tl suolaa
Voitele
25 g voita
2 rkl siirappia

 Voitele muffissivuoka ja laita jokaiseen koloon kurttukaalin lehti. Leikkaa ensin kaalin lehdistä keskiruodista ohuelti osa pois, jos ne ovat kovin paksuja.
 Paloittele loppu kaali kulhoon ja lisää mukaan myös jauheliha, hienonnettu sipuli, kananmuna, riisi, kerma ja vesi. Mausta seos valkopippurilla, meiramilla, siirapilla ja suolalla. Sekoita hyvin.
 Lusikoi täytettä jokaiselle kaalinlehdelle ja nosta reunat päälle. Peitä kääryleet foliolla ja paista uunissa pellin päällä 175 asteessa noin tunti.
 Ota folio pois ja voitele kaalikääryleet sulatetulla voi-siirappiseoksella ja paista vielä 30 minuttia 200 asteessa.
 Nauti puolukkahillon kera.

  Suosittelen tekemään samantien kaksinkertaisen annoksen, sillä meillä nämä 12 käärylettä katosivat heti parempiin suihin eikä seuraavaksi päiväksi jäänyt enää yhtään!
Tässä kaikki ainekset!
Kun lihaa ei paisteta erikseen, se jää myös valmiissa kääryleissä aika vaaleaksi.
Pientä askartelua!
Tunnin jälkeen sai poistettua folion ja paineltua vähän lusikalla pehmenneitä kaaleja muffinssivuoan koloihin ja valeltua kääryleille voi-siirappiseosta.
Valmiiksi paistetut kääryleet!


tiistai 23. elokuuta 2016

PUUTARHAN SINNIKÄS SISUPUSSI
ja muutama juttu omenoista
 Parikymmentä vuotta asumista omakotitalossa on opettanut yhtä sun toista. Ja nyt puhutaan siis puutarhasta (talo itsessään on sitten ihan oma tarinansa). Ensinnäkin puutarha vaatii ihan valtavasti työtä. Ja työtä ja työtä. Alkuvuosina sitä on innokas ja ahnehtii kaikenlaista istutettavaa pihan joka nurkkaan, sitten muutaman vuoden ajan sitä jaksaa kykkiä illat pitkät ja kitkeä ja nyhtää kaikkea pihaan kuulumatonta ja sitten tulevat ne vuodet, jolloin tuntuu, että voi herranen aika sentään, kuinka tämä kaikki on muuttunut melkein läpipääsemättömäksi ryteiköksi! 
 Jossain vaiheessa yritin luikerrella vastuusta selittämällä, että minulla on tällainen renesanssi-puutarha, sellainen joka rönsyilee kuin itsekseen ja on rehevän kaunis. Nyt myönnän ihan suoraan, että höpö höpö, laiskuus on iskenyt ja mukavuuden halu ja ahdistus. 
 No, yksi ahdistuksen aihe on vierailijat. Nelijalkaiset ja kutsumattomat. Saattaa niillä olla vain parikin jalkaa. Ne jänikset, fasaanit ja linnut ja ketut tai mitkä tahansa otukset, joita ei ole pyydetty meidän pihalle kyläilemään. Kesällä ne kiertelevät ja kaartelevat ja iskevät milloin marjapensaisiin, milloin mansikkamaalle. Talvella ne uhmaavat kylmiä kelejä, pitävät pihassamme kokoontumisajoja (varsinkin valtavan kokoiset jänikset) ja nakertelevat puiden kaarnaa minkä kerkeävät. Huolimatta muka suojaavista verkoista ne hyökkäävät puolustuskyvyttömien omenapuiden kimppuun, järsivät runkoja suojaavaa kuorta ja jättävät jälkeensä vain papanakasoja. Ja kun tulee kevät ja menen pihalle nuuhkimaan auringon paistetta ja puhkeavia silmuja, huomaan paljaat kohdat puiden rungoissa.
 Tänä vuonna jänikset tekivät isoja tuhoja ja huolimatta yrityksistäni, säiden haltijat vielä auttoivat mokomia karvapalleroita. Ihanan makuisia omenoita tuottava kaneliomenapuumme repesi! Niin juuri, otti ja repäisi ison oksan rungostaan. Meidän viettäessä lomaamme muualla, naapurin rauhallisen rentouttava auringonotto sai aikamoisen keskeytyksen, kun pihaltamme oli kuulunut valtava paukahdus. Ja siinä lepäsi nurmikolla kituvana valtava, rungosta revennyt oksa, punaiset omenat vielä oksankärjistä roikkuen. Ajattelimme, että nyt se on tuon puun menoa. Eivätköhän kaikki ötökät valtaa rungon ja kuivuus iske. Mutta ei! Viimeisillä voimillaan tuo pihan sinnikäs sisupussi on puskenut jäljellä oleviin, hedelmien painosta notkuviin oksiinsa voimaa ja kasvattanut omenansa kirkuvan punaisiksi ja meheviksi.
 Pari muutakin omenapuutamme on tuottanut jättisadon tänä kesänä (niinkuin taitaa olla kaikilla muillakin) ja siksipä heitin laiskuuden nurkkaan ja kipitin pihalle omenoiden keruuseen. Samoilla vauhdeilla pyrähdin kauppaan hankkimaan Philipsin mehulingon ja hip hurraa! nyt olemme kitanneet tuoreista omenoista lingottua mehua ihan urakalla. Osa tosin menee pakastukseenkin, että pääsemme vielä talven tullen muistelemaan ja maistelemaan kesän makuja.
 Ja energiaa riitti vielä omenaisen Bostonkakun leipomiseen ja iltapalaksi tein happamista talviomenoista omenavispipuuroa. Kyllä nyt on touhuttu puutarhassa ja keittiössä kylliksi! Toivottavasti omenat eivät tule uniinkin!
Kohonnut pullataikina odottelemassa kaulimista.
Hapan talviomena sopii mielestäni parhaiten kaikkiin uunissa paistettaviin leivonnaisiin ja siis myös tähän.
Kauli taikina suorakaiteeksi, levitä päälle ohuelti voita tai leivontamargariinia,sokeria ja kanelin kanssa sekoitettu omenaraaste.
Laita parin sentin paksuisiksi leikatut taikinapyörylät väljästi reilun kokoiseen kakkuvuokaan, jonka pohjan olet vuorannut leivinpaperilla.
Taikina paisuu uunissa muodostaen yhtenäisen kakun.
Voit koristella sen pikeerillä eli tomusokeri-valkuaisseoksella.
Kuohkea omenavispipuuro maistuu mahtavalta kaneli-sokerin ja kylmän maidon kanssa.
Aamulla omista omenoista puristettu mehu, jossa on oikeasti makua, piristää kummasti ja antaa vauhtia päivään 
(jos sitä ei muuten ole tarpeeksi) :)


sunnuntai 21. elokuuta 2016

VADELMAINEN VANILJAPIIRAS
 Mietin kaksi kertaa, ennen kuin päätin laittaa tänne tämän päivityksen leivontasessiosta. Mutta vain ilahduttaakseni teitä, kerron, ettei täälläkään todellakaan aina kaikki mene niin kuin Strömsössä!

 Tyttäreni Anni oli käymässä kotona ja meillä molemmilla oli hinku leipoa jotain. Ehdimme käyttää tovin jos toisenkin reseptien selailuun ja mikään ei tuntunut iskevän. Välillä jo melkein aloitin vanhan kunnon Mamman marjapiirakan teon, mutta päädyimme kuitenkin joskus lahjaksi saamani "Leivonnaiset" -kirjan piirasreseptiin.

 Kaikki tuntui sujuvan hyvin, pohjataikina valmistui ja laitettiin jääkaappiin ja aloitettiin täytteen valmistaminen. Ja siitä alkoi omituisuus. Vaniljakastikkeesta tuntui tulevan aika löysää. Missään ei kuitenkaan sanottu, kuinka löysää tai "tiukkaa" kastikkeen tulisi olla. Kaadettiin se pohjan päälle kuitenkin ja laitettiin uuniin.
 Piirakan piti valmistua puolessa tunnissa, mutta siinä vaiheessa näytti, ettei päällinen ollut hyytynyt juuri ollenkaan, mutta pinta oli kylläkin ruskistunut (vaikka kirjan kuvassa se oli valmiina kauniin keltainen...). Annoin piirakan olla uunissa kolme varttia ja sitten luovutin ja otin sen pois. Kirjassa myös sanottiin, että piirakan voisi tarjota lämpimänä tai kylmänä. No, lämpimänä koko päällinen oli edelleen niin löysää ettei sitä olisi saanut lapioitua lautaselle - tuskin edes kauhottuakaan! Voih ja oih! 
Kirjan kuvassa kaunis kullankeltainen piiras.

 Jäähdytettynä päällinen vähän jähmettyi, mutta kuten kuvista näkyy, ei kaunista ja kiinteää vaan edelleen aika valuvaa. Maku oli kylläkin oikein hyvä ja yllätyksellinen. Siinä ei nimittäin juuri vanilja maistunut vaan maku oli enemmänkin toffeemainen. Tulikohan keksittyä uusi piirakka ;) Kokeilkaa, mitä te saatte aikaiseksi!

VADELMAINEN VANILJAPIIRAS

Pohja:
225 g (4 dl) vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
50 g (1 dl) tomusokeria
120 g kylmää voita
1 iso munankeltuainen
2-3 rkl vettä tarvittaessa (minä taisin laittaa vähän enemmänkin)
Täyte:
2 isoa kananmunaa
ja 3 munankeltuaista
100 g (1 1/3 dl) sokeria
1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
2 tl maissitärkkelystä (maizena)
3 dl kuohukermaa
150 g vadelmia (osa täytteeseen ja osa päälle)

 Sekoita jauhot, suola ja tomusokeri keskenään. Sekoita voi joukkoon murumaiseksi. Lisä keltuainen ja vaivaa kevyesti, että taikinasta tulee kiinteää. Auta lisäämällä vähän vettä. Painele taikina pötköksi ja kääri kelmun sisään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.
 Ota taikina jääkaapista ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tässä kohdin unohdin lukea loppuun ja laitoin täytteen piirakkaan - hups! Pistele pohja haarukalla ja laita vielä hetkeksi jääkaappiin. Vuoraa taikinapohja leivinpaperilla ja täytä se herneillä tai riisillä ja paista pohjaa 200 C uunissa 10 minuuttia. Ota pois uunista, poista leivinpaperi ja herneet ja jatka paistamista noin 5-10 min. Ota pois uunista ja anna jäähtyä hieman.

 Täyte: Vatkaa kananmunat, keltuaiset, sokeri, vaniljatangon siemenet ja maissitärkkelys kulhossa. Kuumenna kuohukerma lähes kiehuvaksi ja kaada se kananmunaseoksen päälle. Sekoita seos vailjakastikkeeksi (siis kastikkeeksi... meillä se oli löysää velliä). 
 Kaada kastike taikinapohjan päälle. Ripottele vadelmia piirakkaan. Paista piirasta 150 C n. 25-30 minuuttia, kunnes se on juuri ja juuri hyytynyt.
 Anna piirakan jäähtyä hieman ja tarjoile muutaman vadelman kera.
Tässä näkyy kuinka löysää päällinen oli ennen uuniin laittoa: vadelmat upposivat samantien sekaan eikä niitä tarvinnut juuri tökkiä.
Seuraavana päivänäkin täyte oli siis edelleen valuvaa, mutta maku oli oikein hyvä. Ja koko piirakka tuli kyllä syötyä!


keskiviikko 17. elokuuta 2016

PUNAJUURIRISOTTOA AURAN JA PROCIUTTON KERA
 Viikonloppuisin risotto on meillä aika suosittu vaihtoehto illan ateriaksi. Syksyn juurekset ovat tällä hetkellä helposti saatavissa ja nopeasti valmistuvia ja siihen liittyy myös tämän kertainen risottommekin. Olen tehnyt punajuuresta aiemminkin tätä italialaisherkkua, mutta tällä kerralla tuli vielä vähän tuunailtua lopputulosta. Olipa taas hyvää!
PUNAJUURIRISOTTO AURAN JA PROCIUTTON KERA

n. 150 g eli pari pientä punajuurta
2 dl risottoriisiä
1 salottisipuli
5-6 dl kasvislientä
öljyä tai voita
1 dl parmesan-juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
persiljaa
Aura-juustoa
4 siivua prosciutto crudoa eli ilmakuivattua kinkkua

 Kuori ja raasta punajuuret karkealla terällä. Silppua salottisipuli pieneksi. Raasta parmesan. Kuumenna kasvisliemi eri kattilassa.
 Laita ilmakuivatut kinkkusiivut leivinpaperin päälle pellille ja paista 180 C uunissa noin vartti, kunnes siivut vähän kuivuvat. Ota pois ja anna jäähtyä.
 Kuumenna öljy tai voi isossa kattilassa. Lisää ensin punajuuriraaste ja kuullottele muutama minuutti. Lisää sipulit ja kuullota hetki ja lisää lopuksi riisit, sekoita kunnes rasva on imeytynyt seokseen.
 Lisää joukkoon kasvislientä n. desi kerrallaan, sekoittele välillä, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Jatka nesteen lisäämistä ja sekoittelua. Kypsä risotto on kosteaa ja mehevää, mutta riiseissä on vielä purutuntumaa. Keittoaika on noin 20 minuuttia.
 Raasta parmesaanijuustoa ja lisää valmiiseen risottoon ja sekoita.
Mausta vielä mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (tarkista maku).
 Laita annokset lautasille: ensin risottoa, raasta päälle parmesania ja ripottele persiljaa, leikkaa päälle muutama pala Aura-juustoa ja viimeiseksi laita päälle muutamaan palaan murrettuja prociutton paahdettuja paloja.
Pidä kasvisliemi koko ajan lämpimänä, että risottoriisi kypsyy tasaisesti eikä vain pehmene päältä ja jää sisältä raa'aksi.
Kasvisversio  toteutuu helposti ilman prociuttoa, mutta tällaisille sekasyöjille, se antoi mukavaa rapeutta ja lisää suolaisuutta annokseen. 




maanantai 15. elokuuta 2016

RAPUKAKUT
 Tein eilen kanttarelleista kohokasta ja sen kanssa rapukakkuja. Viikonloppuisin sitä jaksaa aina väkerrellä vähän enemmän ja kokeilla uutta. Alkuperäisessä Viinilehden ohjeessa, jota vähän muokkasin, ehdotettiin, että nämä voisi painella pyöreään muottiin ja sitten paistaa. Näistä omista kakkusistani tuli vähän kuin kalapihvejä ainakin muodoltaan, mutta maku oli rapuisa. Tytär osti kaupasta valmista remoulade-kastiketta ja se täydensi hyvin rapukakkujen aika mietoa makua.  
 Vaihteluksi aika kiva vaihtoehto vaikka alkupaloiksi nämä rapukakut. Niistähän voi tehdä aika pieniäkin, jolloin ne menisivät vaikka sormisyötävänä kuin pienet coctailpalat. Itse tein näistä sellaisia, että sain ne paistettua parilla pannukerralla eli niitä tuli 12 kpl.
RAPUKAKUT

200 g isoja katkarapuja

200 g lohta
1 salottisipuli
1/2 punainen paprika (tai oman maun mukaan enemmän)
2 kananmunaa
n. 100 g creme fraichea
2 vaaleaa leipäpalaa (esim. isoja paahtoleipäpaloja)
1 tl suolaa

 Laita ensin montitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen katkaravut ja kala ja hienonna niitä vähän. Lisää kaikki loput aineet (sipulin ja paprikan voi silputa pieneksi ensin) ja surauta aika hienoksi.

 Nostele paistinpannuun, jossa öljyä tai voita, parilla lusikalla massaa ja taputtele pyöreiksi ja litteiksi. Anna paistua kakkuihin kaunis väri ja paista myös toiselta puolelta. Paista joko miedolla lämmöllä kypsäksi pannulla tai pannulla pikaisesti väri ja loppuun uunissa 180 C n. vartin verran.

Minun reilun kokoiseen pannuuni mahtui hyvin kuusi kakkua/pihviä kerralla. Ja kuten kirjoitin, taputtelin ne rouheasti parin lusikan avulla.
Muutama pihalta nappaistu ruohosipuli päälle ja annos on valmis!


lauantai 13. elokuuta 2016

KANTTARELLI-KOHOKAS
 Jippii! Taas uusi kanttarelliresepti! Sähköpostiini tupsahti jälleen uusin Viinilehden juttu ja se ei pettänyt tälläkään kertaa. Sen lisäksi, että sieltä aina löytyy tietoa viineistä, on sinne ujutettu mukaan myös reseptejä, jotka sopivat kyseisiin viineihin. En useinkaan tule hankkineeksi niitä viinejä, mutta reseptejä kokeilen sitäkin useammin.
 Tällä kerralla lueskelin ensin juttua valkoviineistä ja rapukakuista ja yksi linkki johti toiseen ja toinen kolmanteen ja huomasin, että perjantai-illan menu alkoi muotoutua mielessä.
 Päädyin valmistamaan niitä rapukakkujakin, mutta se piste iin päälle oli kanttarellikohokas. Muhkea, pehmeä, makoisa! Ajattelin heti, että tämä tulee olemaan sienien ystävien listalla aika korkealla. Lisänä riittäisi pelkkä raikas salaattikin, vaikka itse ahnehdin lisukkeeksi myös näitä rapukakkuja, joista juttua myöhemmin.
KANTTARELLI-KOHOKAS

30 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
3 keltuaista
suolaa ja mustapippuria
2 dl juustoraastetta

1 salottisipuli
pari kourallista kanttarelleja
3 valkuaista

 Silppua salottisipuli pieneksi ja samoin kanttarellit. Laita sienet pannulle ja anna nesteen vähän haihtua kuivalla pannulla. Lisää pieni nokare voita tai öljyä ja kuullota sipulisilppua sienten seassa hetken. Laita sivuun odottamaan.
 Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen jauhot. Anna jauhojen kypsyä hetki sekoitellen ja lisää sitten kattilaan maito samalla sekoittaen kastike tasaiseksi ja anna jauhojen kypsyä noin viisi minuuttia.
 Nosta kattila liedeltä ja sekoita kananmunakeltuaiset kastikkeen joukkoon yksi kerrallaan koko ajan sekoittaen. Mausta seos varovasti suolalla ja varomattomasti mustapippurilla.
 Sekoita pikaisesti sekaan juustoraaste ja sieni-sipulisilppu.
 Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita valkuaisvaahto kastikkeen joukkoon esimerkiksi nuolijalla kevyesti nostellen.
 Voitele korkeareunainen uunivuoka ja kaada kohokasmassa vuokaan.

 Anna kohokkaan kypsyä uunin alatasolla 150 asteessa tunnin ajan. Älä avaa uunin luukkua paistamisen aikana. Tarjoile kuuma kohokas välittömästi.
Tarvitset korkeareunaisen vuoan, sillä kohokas nousee nimensä mukaisesti tosi paljon.
Aah!
Ilta oli aika lämmin ja istuskelimmekin naapurini kanssa terassilla maailmaa parantamassa ruokailun jälkeen. Olen valmistanut mustista viinimarjoista mehua ja "pullottanut" sen jääpalapusseihin (vinkki ja ohje täältä 'klik'). Laita lasiin yksi mehujääpala + kuiva kuohuviini ja saat aika täydellisen Kir Royal -drinkin!




tiistai 9. elokuuta 2016

KANTTARELLILASAGNE
 Sain taas kasan kanttarelleja - en metsästä, vaan vanhemmiltani. Näyttää aika moni muukin viettäneen aikaa metsässä ja saaliina monella valtavasti sieniä. Mietiskelin, että tekisinkö perinteisesti sienipiirakkaa vai mitä ihmettä... Ja silloin sattui silmiini Hellapoliisin sivuilta herkullisen kuuloinen resepti. Lasagne kanttarelleista! Ihan pakko oli kokeilla ja olipa niin hyvää! Nyt kokeilemaan muutkin!
KANTTARELLILASAGNE

50 g voita tai margariinia
1 iso sipuli silputtuna
2 rkl fariinisokeria
1 l kantarelleja
2 porkkanaa raastettuna
(1 pieni palsternakka raastettuna tai 1 porkkana lisää)
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
1 tl pizzamaustetta
1 tl suolaa
1 rkl viherpippureita
150-200 g juustoraastetta
lasagnelevyjä

Sulata voi tai margariini paistokasarissa tai paistinpannussa.
Kuullota sipulisilppua hetki.
Lisää joukkoon fariinisokeri ja puhdistetut ja pieniksi pilkotut kantarellit.
 Kääntele kantarelleja muutaman minuutin ajan, kunnes ne hieman pehmenevät ja luovuttavat kosteutta pois.
 Lisää joukkoon porkkana- ja palsternakkaraaste ja jatka ainesten sekoittelua hetki.
 Siirrä kattilaan ja ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele ainesten joukkoon.
 Lisää maito, mausteet ja suola, sekä käsin murustetut viherpippurit.
 Anna kastikkeen kiehua noin viisi minuuttia miedolla lämmöllä ja lisää lopuksi juustoraaste.
 Jaa kastike kerroksittain lasagnelevyjen kanssa uunivuokaan ja päällimmäiseksi vielä vähän juustoraastetta.
 Kypsennä 175 asteessa noin 40 minuuttia.
Anna ruoan vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.



lauantai 6. elokuuta 2016

YSTÄVIÄ JA SINISIMPUKOITA
 Kouluaikaisia ystäviä tulee aina välillä muisteltua ja varsinkin, kun facebookista seuraa heidän tekemisiään. Ja joskus joku kommentti saa aikaan "lumivyöryn" ja pienestä huomautuksesta syntyy jotain suurta.
 Niin kävi meillekin. Lapsuudenystäväni Iris kirjoitti kesän alussa olleensa kielikurssilla Ranskassa ja tehneensä ja syöneensä siellä herkullisia ruokia. Peukutus ja kommenttini johtivat seuraavaan: päätimme kokkailla yhdessä Iriksen luona ja kutsua sinne vielä lisäksi muutaman kouluaikaisen ystävämme. Lopulta meitä oli viisi naista ja oli kuin kelloja olisi siirretty taaksepäin.
 Juttu jatkui siitä, mihin se joskus oli jäänyt. Osa meistä oli tavannut vuosien varrella useampaan otteeseen ja jotkut näkivät ensimmäistä kertaa melkein neljäänkymmeneen vuoteen. Ja edelleen se hämmästyttää, miten helppoa ja vaivatonta on ryhtyä keskusteluun lapsista, miehistä, töistä, lapsuudesta, nuoruudesta, tulevasta... On jotenkin lohdullista huomata, että aikaa ei ole, on vain tämä hetki ja se on sellainen kuin aina on ollut.
 Iriksen kanssa päätimme siis kokkailla heidän kotonaan ranskalaisia herkkuja ja kutsua Päivin ja Annen ja Päivin mukaan (ja yritimme saada vielä Marjaanan ja Helinkin mukaan, mutta he eivät päässeet tulemaan). Kaunis, vanha puutalo Porvoossa oli jo sellaisenaan houkutteleva ja vielä kun ateria katettiin vanhaan, vihreän kakluunin ja viisihaaraisen kynttelikön kaunistamaan ruokasaliin tuntui, että illasta tulee aivan erityinen.
 Alkumaljoina nautimme Bottega Gold -Proseccoa ja skoolasimme nuoruudelle, ystävyydelle ja tälle hetkelle, sekä Annen vasta olleelle syntymäpäivälle.
 Juomana nautimme läpi aterian hyvää valkoviiniä, jota tässä tarjoilen emännän sytytellessä taustalla kynttilöitä.
 Ja sitten päästään alkuruokaan. Tutkimme tarkkaan Iriksen Ranskasta tuomaa keittokirjaa ja sen sekä googlen avulla päädyimme valmistamaan alkuruoaksi sinisimpukoita valkoviinissä ja sen kanssa leivoin focaccia -leipää. Pakastesimpukat (MTV3:n resepti) oli yllättävän helppo ja nopea valmistaa ja alkupalana vallan mainio tuoreen leivän kanssa.
SINISIMPUKAT VALKOVIINISSÄ (alkupalaksi 4:lle)

2 pkt Pirkka pakastesinisimpukoita
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 nippu persiljaa
1/2 dl öljyä
4-5 dl valkoviiniä
suolaa
valkopippuria
cayennepippuria

 Kuumenna öljy isossa padassa. Lisää pataan rouheasti paloitellut sipulit, hienonnetut valkosipulinkynnet ja simpukat. P
eitä kannella ja ravistele pataa. Lisää 2-3 minuutin kuluttua viini ja ravistele uudestaan kannella peitettynä. Anna kiehua 2-3 minuuttia, kunnes kuoret aukeavat kokonaan (tai pakastetut, esikäsitellyt simpukat vain maustuvat hyvin ja sulavat lopullisesti).
Mausta suolalla, valkopippurilla ja ripauksella cayennenpippuria. Ripottele päälle persiljaa. Sekoita isolla lusikalla sekaisin. Tarjoa syviltä lautasilta. Varaa lisukkeeksi vaaleaa leipää liemeen kastettavaksi.

Pääruokana valmistimme jo aiemmin kerran kotona tekemääni kalaruokaa, johon tuli bouillabaisse -tyyppinen kastike. Jauhoisista perunoista muhennos ja tämä kastike sekä paistetut kuhafileet - voisiko sen enempää toivoa! No voisi! Sillä unohdin jääkaappiin valkosipuli-aioli-lisukkeen! No hö! Maistuihan se toki näinkin, mutta kyllä seuraavana aamuna harmitti, kun muistin, että jääkaapin ylähyllyllä olisi odottanut ruoan täydennys.
 Seurustelua, syömistä, valkoviiniä ja välillä hiljaista hyminää haarukoiden ja veitsien kilahdellessa lautasia vasten - ja luulenpa, että kaikki olivat aika tyytyväisiä pääruokaankin (vaikkeivät tienneet, että yksi osa puuttuikin).
 Jälkiruokana oli sitten itselleni täysin uusi ranskalainen vaniljapiiras eli Gâteau basgue a´la créme. Pientä säätöä oli senkin kanssa, mutta lopputulos ei ollut hullumpi. Iris kävi vielä poimimassa pikaisesti pihaltaan vadelmia piirakan lisukkeeksi, niin makunautinto oli aika herkullinen.
VANILJAPIIRAS eli Gâteau basgue a´la créme

Pohja:
200 g jauhoja
100 g sokeria
125 g voita
1/2 tl suolaa
Täyte:
2 kananmunan keltuaista
1/2 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl maitoa
3 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl rommia

 Sekoita pohjaa varten ensin jauhot, suola ja sokeri ja sen jälkeen nypi sekaan voi. Seos on aika murumainen, mutta painele se kulhoon tiiviisti ja laita jääkaappiin noin tunniksi.
 Tee täyte. Vatkaa keltuaiset ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita kattilassa kylmään maitoon jauhot hyvin. Laita liedelle ja kuumenna hiljakseen. Lisää joukkoon keltuais-sokeri-vaahto ja kuumenna edelleen hiljalleen kunnes seos sakenee ja muuttuu paksuksi. Ota pois liedeltä ja mausta rommilla.
 Ota taikina pois jääkaapista ja painele n. 22 cm halk. olevan irtopohjavuoan pohjalle ja vähän reunoille (laitoin pohjalle leivinpaperia). Taikina on tosi murumaista, mutta sen onnistuu kyllä painelemaan vuokaan.
 Kaada täyte vuokaan ja paista 210n C uunissa noin 15-20 minuuttia. 
 Anna jäähtyä ja kylmettyä hyvin ennen tarjoamista.
Tarjoa muutaman tuoreen tai pakastetun vadelman kera ja keitä lisäksi kahvia. Nautinto sellaisenaan!

Ihana, lämminhenkinen ilta kääntyi lopuilleen ja päätimme, että meidän on jatkossakin järjestettävä tapaamisia ruoan ja herkuttelun  ja seurustelun merkeissä. 
Ystävyys läpi elämän!