KAASUA, KOMISARIO PALMU

 - pienehkö sairaskertomus, osa 1

- Makulareikä. Siis mikä...ai minulla?
- Niin, reikä silmänpohjassa. Se voi tulla mistä vaan ja nyt se on teillä. Lääkäri sanoi.
- Miksi juuri minulla? Ja sen tähdenkö en ole nähnyt toisella silmällä lähelle vähään aikaan?
- Juuri niin. Se pitää leikata.

 Olin täynnä kysymyksiä, mutta oli myös paljon, jota en osannut edes ajatella. Reikä silmässä. Pitää leikata. Yök, että joku koskisi silmääni. Se oli ajatus joka puistatti ja sai kyyneleet silmiini.

 Lääkäri sanoi, että "teihin otetaan yhteyttä leikkausajankohdan sopimiseksi" ja käynti oli ohi.

 En osannut ajatella, että onneksi meillä on hyvä terveydenhuolto (tai sairauden, jos tarkkoja ollaan) vaan pyörittelin vain ajatusta, että leikkaus. Muutaman päivän päästä sairaanhoitaja soitti ja kertoi esitutkimuspäivän ja leikkauspäivän. Huh. Onneksi ehdimme lähteä pariksi viikoksi lämpöön ennen sitä. Leikkauksen jälkeen ei nimittäin heti lennellä. Eikä mennä vuoristoon. No, kiipeilemään en olisi ollut lähdössäkään. Kyselin sairasloman pituudesta ja hän sanoi, että pari kolme viikkoa yleensä.

 Siinä vaiheessa ajattelin, että no, pari viikkoa menee kyllä tuosta noin vain. Ajankohta vain ei ollut mitenkään otollinen; suoraan loman jälkeen ja heti kauden alkajaisiksi. Mutta kyllä stiä pari viikkoa kärvistelisi.

 Lähdimme lomareissuun ja aina välillä mielessäni kävi lääkäri ja sairaala ja leikkaus, mutta pääasiassa nautiskelin ympäristöstä, lämmöstä ja auringosta.

 Palattuamme odotti esitutkimuspäivä. Silmäklinikka. Otettiin verenpaine ja silmänpaine, tehtiin pikainen näkötutkimus, vielä kerran kuvattiin silmät. Ja sitten pitkäraajainen lääkäri, joka tuskin mahtui jalkoineen samaan huoneeseen kanssani, näytti minulle kuvat, selitti, että tuossa se reikä on ja kyllä se pitää korjata tai muuten menee näkö kokonaan. Mietin, että voisikohan tässä vähän ulkonäköäkin rustailla, mutten rohjennut ehdottaa.

- Tarvitsetteko sairaslomaa?
- Mitä? Siis tarvitsenko? En kyllä tahtoisi, mutta eikös lääkäri päätä siitä?
- Niin, siis olette vielä työssä eli kirjoitetaan sitten sairaslomalappu. Leikkauksen jälkeen saatte sen. Nelisen viikkoa, arvelen.
Tukahdutin parahduksen! - Siis neljä viikkoa!!! Mutta minulle luvattiin vain pari.
- No kyllä se silmä pitää hoitaa rauhassa kuntoon. Joskus yksityisyrittäjät tai toimihenkilöt saattavat mennä vähän aiemmin töihin.

 Päätin siinä samassa ruveta yksityisyrittäjäksi tai toimihenkilöhän lähinnä olinkin. Siis toimeen.

- Ja käykää ennen leikkausta paikallisessa laboratoriossa sydänfilmissä.

 Sydänfilmi. Eikös sellaisia oteta vain vanhoilta ihmisiltä. Minähän olen hädin tuskin ja pikkaista vaille 60. Nuori ihminen. Ainakin pään sisällä, mielessäni. Juu juu, hoidetaan, hoidetaan.

 Viikon päästä kaikki oli valmiina, filmit otettu (yritin olla edukseni ja hymyillä, muttei tainnut vaikuttaa lopputulokseen...) ja mies pudotti minut aamutuimaan Silmäklinikan porraskäytävään. Sisään vaan rohkeasti.

 Olin aikaisessa, eikä vielä päässyt sisään eteistä pidemmälle. Istuin eteisaulan penkillä yhdessä Lappeenrantalaispapan kanssa ja vaihdoimme tautikuvauksia. Juu, molemmat menossa reiänpaikkaukseen (vähän kuin hammaslääkärin vastaanotolla, ajattelin). Tytär oli tuonut hänet. Minut mies. Vähän jännittää. Molempia, tuumattiin.

 Minulla oli ensimmäinen operointiaika. Operointiaika - kuulostaa oudolta. Mikä helkatin operointi. Vähän kuin preparointi. Tai operetti. Tai. Mieli ehti tuottaa yhden ja toisen sanayhtymän ennen kuin ovet aukesivat ja pääsin sisään...