SYKSYÄ PUUTARHASSA

 

Ihanan aurinkoinen syyssunnuntai houkutteli pihalle pitkästä aikaa. Pitkät varjot keskipäivällä kertovat omaa tarinaansa loittonevasta kesästä. Omenasato ei tunnu ehtyvän millään vaikka kuinka olen kantanut omenoita kassikaupalla tutuille. Kriikunoita sain tänään onneksi annettua eteenpäin, kun ystäväni Pirjo piipahti kävelylenkillään meidän pihan kautta. Vaihtokauppana sain tomaatteja ja karhunvatukoita. Niistä myöhemmin.

 

Päätin siis tyhjentää kasvimaan ja kääntää mullat talviteloille odottamaan uutta kevättä ja kasvukautta. Kasvimaani on hyvin pieni, olen kylvänyt ja istuttanut sinne vähän kaikenlaisia perusjuttuja. Tänään nostin loput perunat, sipulit (joista olin pari viikkoa sitten taittanut varret) ja porkkanat. Ja millaiset porkkanat! 

 

Huomasin, että olen tosi taitava kasvattamaan miniporkkanoita... Miniporkkanoiden kasvatus ei vaadi kovin paljoa, kunhan unohtaa harventaa taimet. Siinä ei sitten ressukoilla ole juuri tilaa lihavoitua. Kaikki ei siis mennyt niinkuin Strömsössä! Osa oli toki kasvanut jonkun verran, varsinkin ne rivienpääty-yksilöt, jotka ymmärsivät käyttää tilaa päädystä. No, päätin kuitenkin ottaa talteen myös pienet porkkanat ja kiehauttaa ne pikaisesti ja pakastaa talven varalle. Ne voi sitten vaikka pakkaspäivänä heittää johonkin keittoon lisäväriksi. 

 

Nautiskelin auringosta ja alkavan syksyn tuoksusta vielä vähän aikaa ennenkuin oli aika siirtyä sisätiloihin miettimään, mitä tekisin saamistani karhunvatukoista!