SUORITTAMISTA VAI PUUHASTELUA?

Eräs ystäväni kirjoitti blogissaan huskynharmaathiukset suorittamisesta. Siitä, miten ihmiset suorittavat joulua, uutta vuotta, tulevaa... Se sai minut pysähtymään tämän suorittamisen äärelle. Olenko minä(kin) suorittaja. Mitä se suorittaminen oikein on.

Mietin itseäni ja tapaani elää ja olla. Olen yleensä aika energinen, touhukas ja moneen ehtivä (on joku ystävistäni sanonut). Kotona minulle huomautetaan siitä, että töminä vain kuuluu, kun siirryn huoneesta toiseen. No miksi pitäisi hiiviskellä hiljaa tai kävellä kuin hidastetussa filmissä, jos voi siirtyä rivakasti paikasta toiseen, kun tietää, minne on menossa. 

Perintötekijä vai opittu ominaisuus? Olen kuullut äidistäni sanottavan, että "tuossa menee tuo Porvoon nopein nainen", kun hän oli kävellen matkalla töihin. Pelasin kesällä poikani kanssa golfia ja vähän väliä jouduin huomauttamaan hänelle, että voisi vähän odotella eikä painaa muutama metri edellä. Onko nopeus, rytmi, siis geeneissä?

Joskus viikonloppuisin tai lomilla päätän istua nojatuolin nurkassa koko päivän ja lueskella tai katsella telkkarimaratonia. Ei kuulkaa onnistu. Tunnin tai parin jälkeen kroppani vetää minut jalkeille ja on pakko lähteä puuhastelemaan. Pyykit pitää laittaa koneeseen/ottaa pois. Oliko laukkuuni unohtunut huulirasva. Voisiko leipoa jotain välipalaa/iltapalaa/muuten-vain-palaa. Löytyisikö jääkaapista jotain. Ja niin edelleen. 

Ja sitten tämä joulu. Tai uusi vuosi. Tai syntymäpäivät tai nimipäivät. Tai vierailut. Tai työssä järjestettävä tilaisuus. Ihan mikä vaan. Pääni on kuin ikiliikkuja: mieli tuottaa ihania ruokia tai ruokakuvia, kauniita kattauksia, kivoja yksityiskohtia. Sitä ei voi kääntää pois päältä. Ja tuumasta toimeen, sitten alkaa se valmistelu. Onko se suoritus? Suorittamista? Se tuottaa kuitenkin nautintoa.

Mutta. Osaan myös olla. Meditoida. Joogata. Harrastaa Qigongia. Tuijotella tuleen. Kuunnella ystävää. 

Ehkä tärkein oivallus Marjaanan tekstiä lukiessani oli hyväksyminen. Hyväksyn itseni ja sinut juuri sellaisenaan. Hitaana, nopeana, suorittajana, nautiskelijana... omana itsenämme. Siis nautinnollista joulun aikaa sinulle puuhastellen tai rauhaan laskeutuen. Juuri siten, kuin se sinulle on  ominaista ja tärkeää.

P.S. Reseptien kirjoittelu on jäänyt tänä syksynä aika vähiin, mutta kyllä niitäkin vielä ilmestyy... kunhan aika on. En ala suorittamaan tätä blogia. Kirjoitan, kun tuntuu siltä, mutta lupaan, että tallessa on monta ihanaa herkkua, joita tänne jossain vaiheessa laittelen. Nyt vain olen... ja valmistelen perheelleni joulua.