HIIHTOA.... JA KINUSKIMUTAKAKKU

 Tänään oli SE päivä, jolloin vihdoin päätin aloittaa keventämisen. Ajattelin, että Joulun ja Uuden vuoden ja viikonloppujen ja arjen herkutteluille on tultava loppu. Joten aamupäivällä päätin lähteä tekemään ensimmäisen hiihtolenkkini moneen vuoteen. Varastosta sain kaivettua itselleni sopivat, nuorison vanhat sukset ja monot, joten ei muuta kuin ulos! -14 asteen pakkanen ja tyyni, tuuleton sää siivittivät menoani. Meille on tehty lähistölle hyvät ladut, joten sivakointi (vieläkö näin sanotaan...) oli - tai olisi ollut - helppoa. Mutta kun kukaan ei ole käyttänyt näitä hiihtolihaksiani vuosiin, niin kiitin onneani, että maasto oli aika tasaista. Hartioistani roikkuvilla narunpätkillä ei nimittäin kovinkaan montaa nousua olisi selvitty. Peltomaisema helli kuitenkin sieluani sen verran, että muutama kilometri tuli lykittyä.

 Hikisenä ja itseeni tyytyväisenä palasin kotiin, kävin suihkussa ja valmistin lounaaksi salaattia savulohesta. Nam! Hyristelin itsekseni, että kyllä on helppoa tämä terveellinen ja kevyt elämä. Ruoan jälkeen käperryin viltin alle kirjan kanssa ja nukahdinkin hetkeksi. 

 Mutta se päiväkahviaika. Se on viikonloppujeni tuho. Olin aiemmin ostanut jääkaappiin kinuskikermaa ja Valion sivuilta nähnyt jo kauan sitten mutakakun reseptin. Siis mutakakkua kinuskikermasta. Ajatus ei jättänyt minua rauhaan ja vielä kun luin reseptistä, että koko homma hoituu puolessa tunnissa, päätin lykätä kevennystä iltaan. Tai huomiseen tai ensi viikkoon. 

 Tosi nopeasti tämä kakku valmistuikin ja maistui herkulliselta. Sen verran järkeä kuitenkin löytyi minultakin, että koko kakkua emme kahdestaan syöneet vaan sain vietyä taas naapuriinkin palaset. Täytyyhän ilojen ja kilojen jakautua tasaisesti naapurustossa!

KINUSKIMUTAKAKKU (8:lle)

100 g voita 

1 prk (2,5 dl) Valio kinuskikermaa

1 dl  fariinisokeria

1 ½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Tarjoiluun:

kermavaahtoa

marjoja

 Laita kattilaan voi, kerma ja fariinisokeri ja keitä poreillen ja sekoittaen, kunnes seos vähän paksuuntuu kinuskimaiseksi (reilu kymmenen minuuttia). Anna jäähtyä hetken esim. vesihauteessa sekoitellen.

 Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe hyvin sekoittaen sekaan ja lopuksi vielä kananmuna.

Laita irtopohjavuokaan (n. 18-20 cm halk.) leivinpaperi pohjalle (itse laitoin myös reunojen suojaksi, sillä vuokani on vähän kulunut) ja kaada seos vuokaan.

 Paista 200 C uunissa noin 12-15 minuuttia. Kakku näyttää pinnalta kypsältä, mutta on sisältä pehmeä. Samalla tavalla valuvaksi kuin suklaisessa kakussa sisus ei jää.

 Anna jäähtyä hetki ja tarjoile kermavaahdon (ta jäätelön) ja marjojen kanssa.

Valmis kakku irtoaa vähän reunoiltakin ja on pinnalta rapea.

Sisältä kakku jää pehmeäksi ja kosteaksi.

Meiltä löytyi pakkasesta vielä vaikka mitä marjoja, mutta päädyin punaisiin viinimarjoihin, koska niitten kirpeys tasoittaa hyvin makeaa kakkua. Kermavaahtoakin voi olla aika reilusti ja sitten vaan päiväkahvit tarjolle!

 FENKOLI-OMENA-SALAATTI

 Usein miettiessäni erilaisia ruokia, ajattelen makujen vastapareja ja sitä, että joku osa ruoasta olisi myös kevyttä. Helpoin toteutettava on tietty erilaiset salaatit ja siihen päädyin tämänkin ruoan kanssa. Tein siis italialaisia riisipyöryköitä eli arancineja ja jos miettii, että ruoka sisältää riisiä, juustoa ja friteerausta, on enemmän kuin paikallaan myös vähän keventää.

 Olen jostain syystä vältellyt fenkolia omassa keittiössäni, mut nyt ostoskoriin päätyi pienehkö fenkoli, joten se pääsi myös salaattiin. Kun sitten päästiin pöytään ja sain salaattia suuhuni, ihmettelin vain, että miksi olen niin kauan kartellut fenkolia! Se oli ihana, rapsakka, pirteä, juuri sopiva osa tätä hedelmäistä salaattia. eli fenkolikaupoille vastakin ja salaatin tekoon!

FENKOLI-OMENA-SALAATTI

pala fenkolia

1/2 omenaa

n. 20 viinirypälettä

jääsalaattia

Kastike:

2 rkl sitruunamehua

1 rkl hunajaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

ripaus sokeria

n. 1/2 dl öljyä

Leikkaa fenkoli suikaleiksi ja omena ohuiksi viipaleiksi tai pienemmiksi paloiksi ja puolita viinirypäleet. Revi salaatti kulhoon. Lisää salaatin päälle muut ainekset.

Sekoita öljyä lukuunottamatta kaikki muut kastikkeen ainekset pienessä kipossa ja lopuksi valuta öljy koko ajan sekoittaen joukkoon. Maista, tarvitseeko kastike lisää suolaisuutta, sitruunaisuutta tai makeutta.

 Kaada osa kastikkeesta salaatin päälle ja jätä loput kippoon, josta jokainen voi lisätä sitä tarvittaessa omaan annokseensa.

 ARANCINIT eli täytetyt riisipyörykät

 Monesti itseäni jää vaivaamaan jokin ruokakuva. Jokin, joka näyttää ja kuulostaa herkulliselta. Jota olisi ihan ehdottomasti päästävä maistamaan. Arancini eli täytetty riisipyörykkä on yksi sellainen. Näin ensimmäisen kuvan näistä herkullisista "auringoista" jo vuosia sitten ja aina välillä ne ovat putkahdelleet jostain uudelleen. 

 Tällä viikolla näin kävi taas ja lueskelin sitten useampi reseptejä näitten arancinien valmistuksesta. Ja torstai-iltana puoli yhdeksän aikaan ponnahdin ylös tuolistani ja päätin laittaa risoton tulille (sillä risoton täytyy jäähtyä ihan kylmäksi ennen kuin näitä voi alkaa tehdä). Koko perjantaipäivän töissä näin jo silmissäni illan herkutteluhetken, kun saisin nämä juustoa valuvat, rapeapintaiset pyörykät lautaselleni!

 Ja kyllä! Vaivannäkö kannatti ja tuloksena oli pienoinen hurmoshetki, kun pääsimme syömään. Suuri suositus!!! Ja lasillinen italiaista chiantia täydensi nautinnon.

ARANCINIT (12 kpl)

2,5 dl risottoriisiä (minulla Arborio)

6 dl vettä + kasvisliemikuutio

reilu tl suolaa 

mustapippuria

ripaus sahramia tai kurkumaa

1 rkl voita

1-2 dl parmesanraastetta

1 pallo mozzarellaa

pari siivua savukinkkua

pestoa

1 kananmuna

2 dl korppujauhoja

n. 1 l öljyä

 Keitä ensin risottoriisi vedessä, johon olet laittanut kasvisliemikuution (vajaa 20 min). Keitä riisi hiukan ylikypsäksi ja kaada vesi pois. Sekoita sekaan voi ja mausteet (sahrami tai kurkuma on lähinnä tuomaan väriä). Lisää parmesan ja sekoita. Anna jäähtyä joko vesihauteessa tai vaikka yön yli.

 Pilko mozzarella ja kinkku pieniksi kuutioiksi.

Vatkaa kananmuna syvässä lautasessa ja lisää pari lusikallista vettä. Laita toiseen astiaan (kulhoon tai lautaselle) osa korppujauhoista (lisää niitä sen mukaan, kuin on tarve). 

 Kostuta kädet vedellä ja ota lusikalla reilu nokare riisiä kämmenelle. Paina se littanaksi kupiksi, johon laita vähän kinkkua, mozzarellaa ja puolisen teelusikallista pestoa. Kääri riisi täytteen ympärille (voit lisätä vähän riisiä, jos tarpeen). Sulje palloksi ja laita odottamaan lautaselle.

 Kun olet täyttänyt kaikki pallot, ota yksi pallo kerrallaan, pyöritä se ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa. Laita uudelleen lautaselle ja laita lautanen jääkaappiin noin 15 minuutiksi.

 Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa n. 170 asteiseksi (eli kunnes vaalea leipäpala ruskistuu noin minuutissa) ja laita kattilaan neljä riisipalloa kerrallaan. Kääntele palloja välillä ja anna niitten kypsyä noin 5-6 minuutin ajan. Nosta pallot pois öljystä reikäkauhalla leivinpaperin päälle valumaan.

Nauti esim. sweet chili tai tomaatti -kastikkeen kanssa.

Sottaisin hetki valmistuksessa on tämä, kun kämmenellä pitää muodostaa täytetty pyörykkä.

Toisen sotkun saa aikaan, kun nämä pyörykät uitetaan ensin kananmunassa ja sitten kieritellään korppujauhoissa.

Vaarallisin hetki on tässä, kun pitää varovasti pudotella korppujauhotetut pyörykät kuumaan öljyyn.

Vielä pieni hetki, ennen kuin pääsee syömään!

Sisältä paljastuu yllätys, kun juusto venyy.

Sisälle voi laittaa täytteeksi myös esim. aurinkokuivattua tomaattia tai basilikaa tai mitä nyt mieleen tuleekaan.

Dippailimme näitä pyöryköitä sweet chili kastikkeeseen ja se oli piste iin päälle. 

Raikkaan fenkoli-omena-salaatin kanssa ei sitten muuta ruokaa tarvittukaan. Mieli olisi tehnyt syödä vaikka kuinka monta, mutta vatsa täyttyi aika nopeasti, joten muutama arancini jäi vielä huomiseksin. Aah!

LUMIMUNA

eli MasterChef -pipertelyä

 Vuoden 2021 alku on lähtenyt käyntiin leppoisissa lomatunnelmissa ja huomenna on arjen vuoro. Joten kun tämä päivä oli vielä aikaa tehdä ihan mitä vaan, päätin toteuttaa pitkään mielessäni muhineen MasterChef -herkun eli lumimunan.  Se on jo legendaksi muodostunut jälkiruoka, jossa marengista tehdyn "munan" sisälle tulee jäätelöä, alle granitaa eli jäähilettä ja päälle rapea kuori. 

 Ja koska minä olen minä ja aina pitää jättää oma kädenjälki (ja koska minulla ei ole jäätelökonetta), päätin vähän tuunailla. Viime viikolla tuli myös "Koko Britannia leipoo" -ohjelma, jossa tämä oli toteutettu vähän tahän tapaan.

 Ennakkoon mietin, että tämä on aika makea jälkiruoka, joten halusin siihen happaman elementin tasoittamaan makua. Tein siis väliin viinimarjahyytelön, mutta sen olisi voinut tehdä karpaloista tai puolukastakin. Ja vaikka yrittää tehdä kuinka pienen määrän tahansa, tulee valmiita annoksia aina useampia, joten naapuritkin saivat osansa 😀

Vaikka tässä onkin useampi tekovaihe, ei mikään ole kovinkaan vaikea. Näistä määristä tulee noin kuudelle annokset. Aloita tekemällä keksit eli praliini-tuilet, joiden ohjeen löydät täältä ja sen jälkeen marjahyytelö. Itse olen tehnyt kekseihin tarvittavan "jauheen" jo aiemmin, joten tätä vaihetta ei tarvinnut tänään tehdä.

MARJAHYYTELÖ

n. 3 dl punaisia viinimarjoja (tai karpaloita tai puolukoita)

1 dl vettä

1/2 dl sokeria

+ n.1 dl vettä

3 liivatelehteä

 Laita liivatelehdet kylmään veteen n. 5-10 minuutiksi eli siksi aikaa, kun keität mehun. Laita kaikki aineet kattilaan ja anna kuumentua. Keitä, kunnes marjat ovat pehmenneet kunnolla. Lisää vettä jos näyttää siltä, että keitos meinaa "kuivua". Siivilöi marjat pois ja kaada mehu takaisin kattilaan. Valmista mehua tulisi olla noin 3-4 dl. Tässä vaiheessa voit siis lisätä vettä vielä mehun joukkoon (se ei laimene kovinkaan paljon). 

 Kuumenna mehu ja lisää puristetut liivatteet sekaan ja sekoita. Jäähdytä kattilassa kädenlämpöiseksi. Vuoraa tasapohjainen vuoka kelmulla. Itse käytin pohjasta mitattuna n. 12 x 17 cm lasivuokaa. Kaada mehu vuorattuun astiaan ja laita jääkaappiin hyytymään n. 3-4 tunniksi.

Kun hyytelö on hyytynyt, voit jatkaa tekemällä  marengin. 

SVEITSILÄINEN, UUNISSA HAUDUTETTU MARENKI

2 valkuaista (n. 60 g)

60 g sokeria (vajaa 1 dl)

 Vatkaa valkuaisia vaahdoksi ja kun ne ovat muuttuneet valkoisiksi ala lisätä sokeria vähän kerrallaan ja vatkaa aina välillä. Vatkaa niin kauan, kunnes sokeri on sulanut vaahtoon ja vaahto on "kovaa" eli pysyy kipossa, vaikka kääntäisit sen nurinpäin.

 Laita valkuaisvaahto puolipyöreisiin silikonimuotteihin (minulla Tupperwaren) ja paista 15 minuuttia 150 C uunissa astiassa, jonka pohjalla on vettä (kts. alla kuvassa). 

 Ota pois uunista ja anna jäähtyä pari minuuttia, kunnes kumoa leivinpaperille odottamaan.

Kun marengit ovat uunissa, voit valmistaa vaniljakastikkeen eli créme anglaisen.

VANILJAKASTIKE

2-3 keltuaista

2/3 dl sokeria

2,5 dl kuohu- tai vispikermaa

2 tl vaniljasokeria

 Laita kattilaan kaksi keltuaista ja sokerit sekä kerma. Kuumenna hitaasti sekoittaen koko ajan. Älä anna kiehua. Jos kastike ei ole mielestäsi tarpeeksi paksua, lisää vielä yksi keltuainen. Itse käytin vispikermaa ja luulen, että sen vuoksi jouduin lisäämään vielä yhden keltuaisen. Jos lisäät keltuaisen, anna seoksen vielä hiljaa kuumentua ja sekoita samalla. 

 Ota kattila liedeltä ja siirrä kylmään vesihauteeseen. Sekoita välillä.

SEURAAVAKSI kokoa annokset.

 Laita sopiviin laseihin tai jälkiruokamaljoihin ensin vaniljakastiketta. Leikkaa sitten pyöreällä rengasmuotilla marjahyytelöstä pyörylät, jotka asetat kastikkeen päälle. Renkaan halkaisijan tulisi olla samankokoinen kuin lasin tai maljan keskikohta.

 Nosta sen jälkeen lastaa apuna käyttäen marenkikupolit hyytelön päälle. 

 Aseta kupolin päälle praliini-tuile eli keksi ja käytä tohotinta eli poltinta, että saat keksin "sulamaan" kupolin ympärille. 

 Siivilöi lopuksi annosten päälle vähän TOMUSOKERIA.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

Laita vaahto silikonimuotteihin ja laita muotti ritilän päälle. Aseta ritilä pellille, johon olet laittanut pohjalle kuumaa/kiehuvaa vettä pari senttiä.

Paista 150 C uunissa 15 minuuttia. Marengit kohoavat uunissa vähän, mutta laskeutuvat uunista otettaessa. Jos ne jäävät epätasaiseksi, voit leikata ne tasaiseksi.

Kumoa leivinpaperille ja irrota muotti. Kupoli näyttää tässä pieneltä, mutta se on vain kuvauksen aiheuttama harha. Nämä kupolit ovat halkaisijaltaan n. 7 cm.

Valmista vaniljakastike koko ajan sekoittaen ja jäähdytä.

Tuilet ovat uunista ottamisen jälkeen hauraan näköisiä, mutta kestävät yllättävän hyvin "käsittelyä".

Leikkaa marjohyytelöstä pyörylät rengasmuotin avulla.

Nosta marenkikupoli hyytelön päälle.

Nosta marengin päälle tuile.

Kuva on vähän huono, mutta oikealla näet tohottimen liekin, jonka avulla keksi käpertyy kupolin ympärille.

Siivilöi annoksille tomusokeria kuin lunta olisi satanut päälle.

Nautiskele!

SUORITTAMISTA VAI PUUHASTELUA?

Eräs ystäväni kirjoitti blogissaan huskynharmaathiukset suorittamisesta. Siitä, miten ihmiset suorittavat joulua, uutta vuotta, tulevaa... Se sai minut pysähtymään tämän suorittamisen äärelle. Olenko minä(kin) suorittaja. Mitä se suorittaminen oikein on.

Mietin itseäni ja tapaani elää ja olla. Olen yleensä aika energinen, touhukas ja moneen ehtivä (on joku ystävistäni sanonut). Kotona minulle huomautetaan siitä, että töminä vain kuuluu, kun siirryn huoneesta toiseen. No miksi pitäisi hiiviskellä hiljaa tai kävellä kuin hidastetussa filmissä, jos voi siirtyä rivakasti paikasta toiseen, kun tietää, minne on menossa. 

Perintötekijä vai opittu ominaisuus? Olen kuullut äidistäni sanottavan, että "tuossa menee tuo Porvoon nopein nainen", kun hän oli kävellen matkalla töihin. Pelasin kesällä poikani kanssa golfia ja vähän väliä jouduin huomauttamaan hänelle, että voisi vähän odotella eikä painaa muutama metri edellä. Onko nopeus, rytmi, siis geeneissä?

Joskus viikonloppuisin tai lomilla päätän istua nojatuolin nurkassa koko päivän ja lueskella tai katsella telkkarimaratonia. Ei kuulkaa onnistu. Tunnin tai parin jälkeen kroppani vetää minut jalkeille ja on pakko lähteä puuhastelemaan. Pyykit pitää laittaa koneeseen/ottaa pois. Oliko laukkuuni unohtunut huulirasva. Voisiko leipoa jotain välipalaa/iltapalaa/muuten-vain-palaa. Löytyisikö jääkaapista jotain. Ja niin edelleen. 

Ja sitten tämä joulu. Tai uusi vuosi. Tai syntymäpäivät tai nimipäivät. Tai vierailut. Tai työssä järjestettävä tilaisuus. Ihan mikä vaan. Pääni on kuin ikiliikkuja: mieli tuottaa ihania ruokia tai ruokakuvia, kauniita kattauksia, kivoja yksityiskohtia. Sitä ei voi kääntää pois päältä. Ja tuumasta toimeen, sitten alkaa se valmistelu. Onko se suoritus? Suorittamista? Se tuottaa kuitenkin nautintoa.

Mutta. Osaan myös olla. Meditoida. Joogata. Harrastaa Qigongia. Tuijotella tuleen. Kuunnella ystävää. 

Ehkä tärkein oivallus Marjaanan tekstiä lukiessani oli hyväksyminen. Hyväksyn itseni ja sinut juuri sellaisenaan. Hitaana, nopeana, suorittajana, nautiskelijana... omana itsenämme. Siis nautinnollista joulun aikaa sinulle puuhastellen tai rauhaan laskeutuen. Juuri siten, kuin se sinulle on  ominaista ja tärkeää.

P.S. Reseptien kirjoittelu on jäänyt tänä syksynä aika vähiin, mutta kyllä niitäkin vielä ilmestyy... kunhan aika on. En ala suorittamaan tätä blogia. Kirjoitan, kun tuntuu siltä, mutta lupaan, että tallessa on monta ihanaa herkkua, joita tänne jossain vaiheessa laittelen. Nyt vain olen... ja valmistelen perheelleni joulua.