PIKAINEN PYRÄHDYS PEKINGIIN

 Arkea piristää matkailu silloin tällöin ja varsinkin hyvässä seurassa. Teimme vuosi sitten lapsuuden perheeni (vanhemmat ja sisko) kanssa matkan Roomaan ja meillä oli niin hauskaa, että päätimme tehdä samalla kokoonpanolla uuden matkan. Tällä kertaa piipahdimme Pekingiin lentoemäntä-sisareni toimiessa oppaana. Kaupunki on todella suuri ja pilvenpiirtäjät ja matala rakentaminen sekä vihreät alueet vaihtelevat tasaisin välein.

 Ni hao eli hyvää päivää paikallisittain. Kyllä sitä ehtii kolmessakin vuorokaudessa tehdä vaikka mitä; shoppailla, käydä hoidoissa, tutustua nähtävyyksiin ja nauttia kiinalaisen keittiön herkuista. Tässä muutama kuva teillekin jaettavaksi!

Ensimmäiseksi ateriaksi nautittiin paistettua, pienestä tynnyristä tarjoiltua kasvis-riisiä ja sen kanssa hyvin maustettua kana-kevätsipuli-kastiketta sekä..

...höyryävän ritisevää sipuli-paprika-härkää.

Kulkeminen sujui kätevästi metrolla ja kartan lukeminenkin onnistui uskomattoman helposti.

Tämä on se paikka, missä harjoitetaan reisilihaksia! Oletteko koskaan miettineet, miksi kiinalaisilla on tiukat reidet ...

Maon vahtivan katseen alla teimme vierailun kiellettyyn kaupunkiin.

Katukeittiön tarjontaa.

Välillä piti pysähtyä nauttimaan jalkahieronnasta.

Kädet venyivät aika tavalla ostoskierroksella.

Kiinalaiseen aamuvoimisteluun en ehtinyt osallistua, mutta illalla pääsin puistojumppaan!

Ensimmäinen kosketus sitruunakanaan, joka vei kielen mennessään.

Jälkiruokaomenat oli friteerattu, karamellisoitu ja kieritelty seesaminsiemenissä ja tarjoiltiin vaniljajäätelön kanssa.

Taivaan temppeli-vierailu oli vaikuttava!

Välipala-aika. Tällä kertaa vuorossa oli nakit ja rapu-täytteiset dumplingsit. Epäilyttäviä aluksi, mutta maistuivat ihan mielenkiintoiselta.

Aina ei kannata tuijottaa ulkonäköä...

Temppelivierailun jälkeen päätimme piipahtaa paikalliseen pikaruokalaan.

Tässä ravintolassa ei englannin kieltä näkynyt eikä kuulunut, joten hämäräperäisten kuvien perusteella tilasimme ruoat.

Alkuruokana aivoja... no ei ihan, vaan jonkunlaiseen pastataikinaan kätkettyä kasvis-lihaseosta. Dipattiin soijaan ja hyviä olivat.

Sitten saimme pöytään satay-kastikkeeseen upotettuja nuudeleita sekä nuudeli-kasvis-porsaanlihahässäkkää. Nam!

Toisena iltana jatkoimme ruokailua japanilais-tyyppisessä ravintolassa ja  alku"paloihin" kuului tietysti Sake-ryypyt.

Joka sortin susheja tuli pöytään siihen tahtiin, ettei edellistä ehtinyt niellä, kun jo seuraavaa tarjottiin.

Kokki valmisti suoraan pöydässämme ruoan eli pääsimme tarkkailemaan suoraan kauhan varresta, mitä meille tarjottiin.

Tässä valmistuvat pienet lampaan kyljykset ja pekoniin käärityt parsat.

Kaikkea mahdollista tuli ahdettua, mutta lopuksi päädyimme tällaiseen jälkiruokavalikoimaan; mangohyydykettä, tiramisua ja hedelmillä koristeltua puddingia.

Kiinan muuri näytti jatkuvan ajasta ikuisuuteen - silmänkantamattomiin!

Nähtävyyksien jälkeen ja ennen ostoksia päätimme tutustua "ravintolahelvettiin" eli suuren ostoskeskuksen yläkerrassa sijaitsevaa "tuhannen" pikaruokalan tarjontaan.

Yllättävän maukas riisi ja kanakastike huuhtoutui alas länsimaisella oluella kevyesti.

Viimeisen illan ravintolassa oli haitari-menu, josta valittiin taas kerran kuvatarjonnan perusteella syötävät.

Ja juotavaksi tietysti Lohikäärmeen sinetti-viiniä (todellisuudessa Ranskasta tuotettua Caberbet Sauvingnon-viiniä, joka oli pullotettu paikallisen viininmyyjän pulloihin).

Jo aiemmin ihastuimme sitruunakanaan, joten sen seuraksi pääsi hapanimelä, kevyesti friteerattu porsaan liha ja tällä kertaa höyryävät  kulholliset riisiä.

Viimeinen ilta ja suurkaupungin valot saattelivat meidät vatsojemme viereen hyvin ansaituille unille ennen lähtöä takaisin!

Sinivalkoisin siivin, hyvän palvelun saattelemana saavuttiin virkistäytyneinä kotiin!