KESÄN RUOKAMUISTOJA 

 Postaukset ovat tämän kesän osalta jääneet olemattomiin. Kesä on ollut kuuma, ihana, täynnä erilaisia menoja ja oloja. Ruokaa on tullut tehtyä ja nautittua myös valmiitten pöytien antimista. Tässä pieni kuvakavalkadi joistain tallenteista.

Ensimmäisenä tietysti tuo mansikkakakku, joka aina toteutetaan kulloisenkin fiiliksen mukaan. Tässä vaniljarahka-kerma-versiona. Perusmakuja, mutta aah! niin hyviä!

Alkukesän tai loppukevään ehdoton suosikkini; risotto chilijättiravunpyrstöillä. Yksinkertaista, mutta mahtavat maut!

Pitkin kesää on tullut nautittua aamiaisia ulkona terassilla.Vakiona purkkicroissantit, juustoraastetta sisälle ja uuniin. Vastapaistettuina ihan parhaita!

Ennen lomia ehdimme työkavereitten kanssa kokouspäivän päätteeksi piknikille Pyhän Laurin kirkon viereen nurmikolle ja retkieväät tilattiin Kahvitupa Laurentiuksesta , josta saa aivan mahtavaa Iltalialaista ruokaa. Vahva suositus!

Grillatut halloumi ja nektariini ovat salaattien helppoa herkkua. Joko sellaisenaan tai grillatun ruoan lisukkeena.

Vapun tienoolla herkuteltiin tapaksilla. Pöydän kokoonpano vaihtelee kauden mukaan, mutta mikä sen kivempaa, kuin istua ja napostella pitkään.

Olen ihastunut Pentikin kuoseihin - sekä kankaissa että serveteissä!

Tämä kesä on ollut kunnon grillikesä! Ja uutuutena ja suosikeiksi nousseina pekoniin käärityt, sulatejuustolla täytetyt Pimientokset eli grillipaprikat. Niistä oma postauksensa myöhemmin.

Mökillä ollaan ehditty myös herkuttelemaan ja kokoontumaan pitkästä aikaa pienen lähisukumme kesken. Grilliruokien lisäksi kalat kuuluvat kesään!

Ystävän kanssa istuttiin myös iltaa meidän pihalla ja nautittiin kuohuvan kera kaikkia pikkuherkkuja.

Kesän yksi retki suuntautui Punkaharjulle ystäväni kanssa. Saimin hotellilla syötiin mahtavia villiyrttien maustamia ruokia.

Tässä päivän siikaa. Annos on kaunis kuin koru!

Ja piiiiitkästä aikaa lähdimme myös reissuun suuntana Kypros.

Tässä pientä teatteria alkupaloissa, kun hiilihappojääsavun kera pöytään tuotiin alkupalat!

Kauniisti aseteltu ja koristeltu ruoka tuo veden kielelle!

Eilen illalla kävin keräämässä pihalta karviaisia, kun teki mieli napostella jotain. 

Luonnon omat superfoodit täytyy taas kerätä talteen talvea varten.

Lomaakin on jäljellä viikko, joten ehkä tässä maltan kirjoitella tännekin ihan reseptejä.

Nautitaan siis vielä tästä upeasta kesästä. 

RISOTTO VERDE

Pääsiäisenä tulee kokkailtua kaikenlaista; niitä ruokia, jotka kuuluvat perinteisiin sekä jotain uutta. Risotot ovat meillä vakioruokaa usein viikonloppuisin, joten nyt oli aika tuunata sitä. En ole aiemmin tehnyt vihreää risottoa eli Risotto verdeä, mutta tämän kokeilun jälkeen, kerta ei myöskään jää viimeiseksi. Kampasimpukat täydensivät makunautinnon, mutta olisi uponnut kyllä ilmankin. Herkkua!

RISOTTO VERDE

200 g (1 pss) pakasteherneitä

pari palaa pakastepinaattia

kourallinen basilikan lehtiä

1 salottisipuli

öljyä

3 dl risottoriisiä

n. 1 l kasvislientä (tai vesi + liemikuutio)suolaa

valkopippuria

sitruunamehua

parmesania

2 rkl mascarponea

Laita pieneen kattilaan pari desiä vettä ja pinaatit (saa olla suoraan pakasteesta), basilikan lehdet ja melkein kaikki herneet (jätä noin vajaan desin verran). Keitä sen aikaa, kun pinaatti sulaa ja herneet pehmenevät. Soseuta sauvasekottajalla ja jätä odottamaan.

Silppua sipuli pieneksi. Laita laakeaan kattilaan tai isoon paistinpannuun pari ruokalusikallista öljyä ja kuullottele sipulisilppua vähän aikaa. Lisää riisit ja anna niidenkin kuullottua sekoitellen.

Kuumenna kasvisliemi tai vesi ja ala lisätä pikkuhiljaa riisin sekaan koko ajan sekoitellen. Itse oikaisin siten, että laitan kasvisliemikuution sellaisenaan riisien sekaan ja lisäilen kiehuvaa vettä vedenkeittimestä.

Kun olet lisäillyt vettä ja sekoitellut reilun vartin verran, maista alkavatko riisit olla pehmeitä, mutta napakoita vai tuntuvatko vielä liian kovilta. Jatka veden lisäämistä, kunnes riisit ovat al dente.

Siinä vaiheessa lisää vihreä sose sekaan sekä loput herneet. Sekoita. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää mascarpone (voit jättää myös pois) ja raastettua parmesania desin verran. Sekoita. Mausta sitruunamehulla (maistele välillä, tarkoitus on, että sitruuna vähän raikastaa risottoa, muttei maistu liikaa).

Lopuksi raasta annosten päälle vielä parmesania. Nauti!

 

Kevät on tullut jo pihallemme ensimmäisten sinivuokkojen myötä vaikka lunta on vielä siellä täällä. Pikku hiljaa valoisuus lisääntyy. Ihania kevätpäiviä sinulle!

 KUKKARUUKKULEIVOS

eli pientä huijausta

 Olin ennen pääsiäistä nähnyt parissakin eri jutussa kuvia taimi-istutuksista, jotka paljastuivat täysin syötäviksi leivoksiksi. Tosi aidon näköiset ruukut oli tehty suklaasta ja multa keksin muruista ja kaiken kruunasi joku syötävä kasvin oksa. 

 Mielikuvitus lähti lentoon ja päätin siis kokeilla näitten tekemistä pääsiäispyhien aikaan, kun aikaa on. Omassa mielessäni makeaan suklaaseen pitää liittää jotain kirpeää vastapainoksi, joten tein lemon curdia ruukun pohjalle laitettavaksi. Lisäksi vatkasin kermasta ja sitruunarahkasta täytteen, jonka pinnalle sitten murustin kekseistä "multaa". 

 Aika aidonnäköisiä sain aikaan - vai mitä! Tein näitä sen verran monta, että päätin yllättää naapuritkin ja viedä heille päiväkahville kevätistutukset. Pientä huijausta, mutta se sallittakoon.

Ruukun suklaakuori olisi voinut olla vähän paksumpi, mutta näin se oli kyllä helpompi syödä.

KUKKARUUKKULEIVOS (6 kpl)

6 kertakäyttöpahvikahvimukia

tummaa suklaata ja/tai maitosuklaata 1 rivi eli 4 palaa / leivos

lemon curdia (joko kaupasta tai resepti täältä *klik* )

1 dl kuohukermaa

400 g (1 prk) sitruunarahkaa

Dominokeksejä

esim. sitruunamelissan lehtiä

Sulata paloiteltu suklaa mikrossa 30 sek kerrallaan ja sekoita aina sen jälkeen. Huomaat, milloin suklaa on tarpeeksi juoksevaa. Varo polttamasta sitä kokkareiseksi (näinkin on joskus käynyt...).

Valuta suklaata lusikalla pahvimukeihin ja kallistele mukia niin, että suklaa valuu myös reunoille. Itse valutin suklaan mukeihin vähän yli puolivälin. Laita mukit pakastimeen siksi aikaa, kun teet täytteet.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sitruunarahka hyvin joukkoon. Tätä ei tarvitse maustaa sokerilla.

Avaa Dominokeksit ja kaavi pois valkoinen täyte (sen voit syödä sellaisenaan, jos mieli tekee). Laita keksit vahvaan muovipussiin ja murskaa niitä. Sekaan saa jäädä pieniä paloja kuin kiviä.

Ota mukit pois pakastimesta. Laita mukien pohjalle reilu teelusikallinen lemon curdia. Sen jälkeen rahkavaahtoa reilu ruokalusikallinen tai pari siten, että suklaakuppi täyttyy yli puolen välin, muttei ylös asti. Ripottel pinnalle reilusti keksimurua mullaksi siten, että rahkavaahtoa ei erota.

Jos kupit ovat tällä välin pehmenneet, voit laittaa ne uudestaan pakastimeen vähäksi aikaa (näin tein itse ja otin vain parin kerrallaan huoneen lämpöön, kun aloin kuoria niitä). 

Sen jälkeen revi pois pahvimukit suklaan ympäriltä (itse leikkasin niihin pienen alun saksilla ja pidin pohjasta kiinni, kun otin pahvit pois).

Lopuksi laita "ruukkuihin" kasvin oksa, itselläni oli sitruunamelissaa jo maunkin vuoksi. Ne myös säilyivät yllättävän hyvinä jonkun aikaa. Usein katkaistut oksat nuupahtavat aika äkkiä. Joka tapauksessa tämä vaihe kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua varmuuden vuoksi.

Suklaa valutettuna mukeihin. Ei niin siistin näköistä tässä vaiheessa. Katso, ettei pohjalle valu kovin paksua kerrosta suklaata, koska se on hankala syödä kovettuneena.

Näyttää yllättävän aidolta istutukselta vaikka ruukku ei olekaan kummoinen.

Päätin viedä naapureille myös muutaman "kasvin" ja laitoin ne pahviseen leipävuokaan, johon olin kiinnittänyt istutuksesta kertovan lapun.

Leivoksen sisältä paljastui herkullisen kirpeää lemon curdia ja sitruunarahkaa,jotka tasapainoittivat makeaa suklaata. Iloista pääsiäistä näiden huijausleivonnaisten myötä kaikille!

 KANA-KUKKAKAALI-CURRY

 Kurkistus jääkaappiin sunnuntaina oli tämän curryn inspiraationa. Aina tasaisin välein tai ainakin muutaman kerran viikossa yritän vähentää hiilareita. Eihän tässä mitään keto-tilaa olla hakemassa, vaan ihan vaan omaa hyvää oloa. Huomaan, että kun vähennän hiilareita, vähenee myös turvotus ja ähky olo.  Ja sitä paitsi rakastan tällaista makumaailmaa, joka on häivähdys Intiaa, kurkistus Thaimaata ja sekoitus kaikkea itäiseen ilmansuuntaan viittaavaa. Joten kun samaan aikaan on miehelle tulossa uunissa Suomi-tunnelmissa Karjalan paistia, on meikäläisellä päiväunissa kaukomaat! Jokaiselle jotakin!

KANA-KUKKAKAALI-CURRY

1 iso sipuli
2 vslkosipulinkynttä

parin sentin pala inkivääriä

n. 400 g broilerin suikaleita

1 kukkakaali 

öljyä

1 tl Panang-currytahnaa

1 tl garam masalaa

1/tl juustokuminaa eli jeeraa

1/2 tl chilihiutaleita

ripaus suolaa

rouhittua mustapippuria

400 g tomaattimurskaa

400 g kookoskermaa

kourallinen suolapähkinöitä

 Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuori ja raasta tai pilko inkivääri. Paloittele kukkakaali pieneksi.

Kuullota öljyssä sipulia, valkosipulia ja inkivääriä vähän aikaa. Lisää pannulle currytahna, garam masala, jeera ja chilihiutaleet. Sekoittele ja anna makujen irrota.

 Kaada seos noin parilitraiseen kattilaan. Paista kanasuikaleet melkein kypsiksi ja lisää kattilaan. Kuullottele kukkakaaleja myös öljyssä vähän aikaa pannulla ja kumoa kattilaan. Kaada kaiken päälle tomaattimurska ja kookoskerma.Sekoita ja anna poreilla hiljakseen 15-20 minuuttia. Kukkakaaliin saa jäädä purutuntumaa. 

 Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Rouhi vähän mustapippuria sekaan ja lisää kourallinen suolapähkinöitä. Voit silputa päälle persiljaa tai korianteria halutessasi.

 ROADTRIP TULEVAISUUTEEN

- VOIKO TÄTÄ SYÖDÄ?

 Kun ihminen on vähän yllytyshullu ja sanoo kaikkeen "kyllä", voi löytää itsensä vaikka keskeltä tv-ohjelman kuvauksia ja maistelemassa...niin, mitä!

 Kerronpa siis yhdestä kauniista kesäpäivästä, jolloin olin saanut kutsun tv-ohjelman kuvauksiin. Sisareni vinkistä, hain ja pääsin mukaan. Hakuehtoina oli ainoastaan se, että pitää ruoasta yleensä ja on valmis maistelemaan. Kuvaukset järjestettiin Helsingissä, Teurastamon alueella, jonne siis suuntasin eräänä arkipäivänä töiden jälkeen. En ole aiemmin ollut missään vastaavassa, joten vähän jännitti.

 Olin hyvissä ajoin paikalla muutaman muun kanssa ja parin lomakkeen täytön jälkeen istuskeltiin odottamaan. Joku kysäisi minulta, että missä olet ollut aikaisemmin ja minä siihen miettimään, että...töissä. No, kysyjä tarkoitti, että missä ohjelmassa, mutta enhän minä missään ollut ollut aiemmin. Kävi ilmi, että kaikki muut siihen aikaan paikalla olevat olivat konkareita ohjelma-avustajina. Jaahas. Ajattelin kuitenkin, että rohkea rokan syö ja kun ei kerran ollut mitään erityisvaatimuksia, niin kai tästä nyt sitten selvitään.

 Aurinko paistoi ja tuuli pörrötti hiuksia. Minuutit kuluivat. Odottelua. Joko kohta. Ja sitten paikalle tuli selvästi joku ohjaajan näköinen mies lehtiö kädessä ja kuulokkeet kaulalla.

 Pääsin ensimmäisenä jonkun nuoren miehen kanssa kuvattavaksi. Ja ainoat ohjeet olivat, että kävelkää tuonnepäin, missä näette ruoka-auton ja reagoikaa luonnollisesti ja jutelkaa. Siis mitä! Ai kävelyä, ja reagointia ja juttelua. Eipä siinä muu auttanut, kuin lähteä liikkeelle. Tosi luontevasti. Vähän nauratti ja kävely oli varmaan enemmän puupökkelön sulavaa koikkelehtimista, mutta sinne mentiin.

 Aika yllätys oli, kun ruoka-autosta meille huuteli huippukokki Henri Alén jonkun toisen miehen kanssa, joka osoittautui myöhemmin biotekniikan tohtori Lauri Reuteriksi. "Haluatteko tulla maistamaan hampurilaisia?", kuului kutsu ja mehän olimme heti valmiit. 

Jutusteltiin, että millaisia hampurilaisia mielellään syödään, millainen pihvin tulisi olla ja mitä lisukkeita ja vähän niitä näitä. Unohdin jo välillä, että tässä mitään kuvataankaan, enkä osannut ollenkaan ajatella, että mikä tässä nyt on ideana. Saatiin hampurilaiset käteen ja maisteltiin ja kehuttiin ja maisteltiin ja juteltiin. Välillä muistin taas olevani kuvauksissa, kun valtava pörröinen mikrofoni työnnettiin hampurilaisen ohessa melkein suuhuni. 

No sitten meille paljastettiin, mitä oikein olimme suuhumme laittaneet. Eihän ne pihvit mitään normilihaa olleet, vaan - ihan jotain muuta! Hiukan ehkä naama venähti ja tuli mietteliäs olo, vaikka kaikki maistui tosi hyvältä. Joudut katsomaan ohjelman maaliskuussa YLEn TV2:sta, jos sinua kiinnostaa, mitä olin syönyt! Voi olla, että juuri minua ei edes näy ohjelmassa, mutta ainakin salaisuudet selviävät!

 Kokonaisuutena tosi mielenkiintoinen päivä. Sekä itse kuvausessiossa avustajana oleminen sekä tuo  maisteluosuus. Edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa sanoa kyllä, jos eteen tarjoutuu uusia kokemuksia! Mihinköhän tulevaisuus minut viekään!

Tässä vielä tarkemmin tulevasta ohjelmasarjasta:

Kansainvälisen levityksen saava Voiko tätä syödä? esitetään 2.3. alkaen TV2:ssa klo 21, ja julkaistaan samana päivänä kokonaisuudessaan Yle Areenassa. Tässä juttu sarjasta ja siinä myös sarjan traileri!  Ja tästä linkistä löydät sarjan 2.3. alkaen.

Sarjassa on viisi jaksoa, jotka käsittelevät lempiruokien tulevaisuutta. Ruokaa pitäisi tuottaa 70% enemmän vuoteen 2050 mennessä. Miten tämä on mahdollista ja tarkoittaako se, että meidän pitää luopua herkuistamme? Entä mitä saamme tilalle? Sarjassa testataan mm. lihaa laboratoriosta; “verta” vuotavaa kasvispihviä; maailman ensimmäistä geenimuunneltua eläintä, joka on hyväksytty ihmisravinnoksi; hyönteisiä; ruokaa ilmasta;  munaa ilman kanaa ja jopa olutta pissasta - astronauttien innoittamana!

Jaksot ovat: 

1. liha/hampurilaiset: Mistä pihvi pihvin tilalle? 

2. kala/sushi: Mistä sushia tulevaisuudessa? 

3. kana ja kasvis/nugetit: Tarvitaanko eläintä? 

4. hyönteiset/lihapullat: Sorry to bug you…. 

5. vesi/olut: Olutta virtsasta, ruokaa ilmasta