ONKO OLLUT IKÄVÄ KOMISARIO PALMUA?

 On taas kesä. Kolme vuotta sitten oli myös kesä, kun silmästäni löydettiin reikä. No, se korjattiin leikkauksella. Ikävä tapaus. Tai se toipumisvaihe. Kaasua silmään ja asentohoitoa ja vaikka mitä. Rasittava tapaus (voit käydä reikäoperaation pikakurssin laittamalla hakusanaksi blogiin Komisario Palmu). 

 Toivuin siitä. Hitaasti ja varmasti. Sisulla. Kului vuosi. Ja jälkitauti iski. Nimittäin silmään. Iski kaihi. Se vanhojen ihmisten tauti. Silmän eteen vedettiin verho. Siitä sitten taas sairaalaan ja veitsen terälle. Huh! Selvittiin siitäkin. Loisteliaasti. 

 Sen jälkeen elämä on ollut kuin "silkkiä vaan". Aurinko on saanut paistaa ja näkökenttä on ollut kirkas. Kunnes. Tämän kevään aikana olen varsinkin töissä alkanut siristellä silmiäni. Tietokonetta olen tuijotellut niska takakenossa kuin ylpeä kuninkaallinen pitkin nenänvarttani. Pientä niskajumppaa ja hierontaa välillä ja uudet takakenot. Pieni epäilys on hiipinyt mieleeni... jos jotain taas. Pah! Kyllä sitä parin vuoden välein pitää näkö tutkituttaa. Tässä iässä uudet lasit ovat välttämätön paha muutaman vuoden välein. Vähän niinkuin auton katsastus. Pitääkö jostain kiristää tai löysyttää. Onko renkaissa vielä pitoa.

 Reippaasti tilasin siis taas ajan silmälääkärilleni. Ei maksutonta tarjousoptikkoa. Ei meille, jonka silmiä on ronkittua aiemmin. Ja niin kauniina kesäpäivänä taas kerran istuin käytävällä ja odottelin vuoroani. Mietin samalla, millaiset uudet, hienot kehykset hankkisin. Pyöreät isot, neliskanttiset, pilottimalliset vai jotain niitten väliltä. 

 "Turunen ja sisään ja istupa siihen. Mukava nähdä (ai on vai) ja mikäs tällä kertaa tuo sinut tänne." Tuttavallinen ja rauhoittava lääkärini jutustelee ja alan selittää. Taas kerran. "No kun tuntuu, etten näe. Varsinkin töissä. Siis lähelle. Ja välillä kauas." "No tutkitaan." 

 Lääkäri aloittaa normioperaationsa. Tippaa silmään ja toiseen.  Ja toista tippaa. Ja vielä. Pisarat valuvat ja pyyhitään poskia. Kehykset silmille ja vaihdetaan linssejä. "Näkyykö mitään. Mitä näkyy. Eikö näy?" Lisää tippoja. Miten ne kaikki mahtuvat silmään... Ja taas tutkitaan. Katse suoraan. "Juu, nyt on valitettavasti näin." Kuka haluaa kuulla tuollaista. Ei noin aloiteta mitään lauseita potilaalle!!!

 "Niin siis kun sinulle nyt on tehty noita operaatioita ja varhaisessa iässä se kaihileikkaus, niin siitä on seurannut jälkitautina jälkikaihi." Siis mikä!!! Jälkitaudin jälkitauti!!! Olisko kannattanut lotota! Siis tarkoittaako tämä nyt TAAS jotain operaatiota. Eikö tästä voisi vain selvitä uusilla laseilla. Mutta ei. Siis ei todella. Pääsen kuulkaas TAAS kerran vähän operoitavaksi ja TAAS kerran toipumaan ja ja ja. 

 En huomaa kysyä, että seuraakohan tästä jälkitaudista TAAS jokin uusi jälkitauti. Minun tuurillani ihan varmaan. Lääkäri jatkaa " Ja epäonneksesi se kaihi on kehittynyt ihan näköalueen keskelle. Ja näyttää siltä, että se korjatun reiän arpi on myös paksuuntunut. Että laitan sut nyt taas leikkausjonoon."

 Juu. Että sillä lailla. Eipä tässä sen kummenpaa. Taas odotellaan kutsua sairaalaan. Siinäpä tuo syksy kuluukin. Odotellessa. "Tällä hetkellä on jonoja ja tää on tällainen kakkoskiireellinen, joten voi kulua aikaa, ennen kuin päääset." No ei todellakaan haittaa! Paitsi näkö. Vielä tällä pärjää, mutta kuinka kauan. Taas saa toinen silmäni ottaa vetovastuun ja hoitaa hommat toisen puolesta. Onneksi se on vahva. Ja katsoo kirkkaasti tulevaan. Otetaan tämä nyt taas tällaisena seikkailuna, ajattelen. 

 Onneksi en tapaa Komisario Palmua tälläkään kertaa. Kaasutetuksi tuleminen on vihoviimeistä. Pienestä rauhassa ottamisesta ja pään pystyssä pitämisestä kyllä selviän. Mutta nyt nautin kesästä. Syksy on jossain kaukana edessä. Ja saattaahan se tulla talvikin, ennen kuin veitsi taas välähtää. Sitä ennen annan veitsien viuhua keittiössä entiseen malliin ja joskus, ehkä joskus, saatan taas tänne pujauttaa jonkun uuden reseptin.

 Siis, tervetuloa kesän ihanuudet, auringon paisteet ja kaikki lomalaisen joutilaat päivät keinupäikkäreineen ja linnunlauluineen!

 

 HELPPO JOGURTTIKAKKU

Lapsi oli tulossa käymään ja toivoi jotain kevyttä ruokaa. Päädyin kalaan ja lisukkeisiin, mutta jotain piti keksiä myös kahvin kanssa. Olin nähnyt pari päivää aiemmin tämän helpon jogurttikakun ohjeen Herkkusuut -sivustolla ja tadaa! ongelma oli ratkaistu.

Jännitin kakun hyytymistä, sillä ohjeessa oleva paistoaika oli 35-50 min! Aika iso heitto ajassa vaikka olisi millainen uuni. 

Ulkonaisesti ei ehkä maailman kaunein kakku, mutta maku oli ihan jees.

HELPPO JOGURTTIKAKKU

400 g jogurttia (minulla oli vaniljan makuista)

4 munaa

40 g maizenaa (n. desin verran)

Sekoita munat jogurttiin. Siivilöi maizena joukkoon ja sekoita. Jos haluat makeutta kakkuun, voit lisätä vähän sokeria, mutta ainakaan tämän vaniljajogurtin kanssa sitä ei tarvittu.

Ota noin 18 cm halkaisijaltaan oleva kakkuvuoka tai joku muu uunin kestävä astia. Ota reilu pala leivinpaperia, rypistä se ja vuoraa vuoka sillä.

Kaada jogurttiseos vuokaan ja paista 170 C uunissa noin 35-50 min. Itse pidin kakkua uunissa tuon 50 minuuttia, mutta luulen, että lyhyempi aika olisi riittänyt. Täytyy ensi kerralla kokeilla. Anna kakun jäähtyä kunnolla parisen tuntia ennen leikkaamista.

Tarjoile esim. mansikkasurvoksen kanssa.

Sekoita jogurttiin munat ja siivilöi sekaan maizena. Sekoita hyvin. Ei tarvitse vatkata.

Kaada seos vuokaan, johon olet rypistänyt leivinpaperin suojaksi.

Kakku on uunista tullessaan mukavan paisunut, mutta painuu kyllä aika nopeasti kasaan.

Anna  kakun jäähtyä ihan kylmäksi tarjolle asettamista ja leikkaamista.

Hauska, erilainen kakku, joka maistuu hyvältä mansikkasurvoksen tai jonkun muun raikkaan marjalisukkeen kanssa. 

PINAATTI-MASCARPONEPASTA

 Lomailijan päivät ovat kuluneet rauhallisesti päiväunien ja kokkailujen merkeissä. Ihanaa, kun on aikaa sekä ensin miettiä erilaisia ruokia ja sitten vielä toteuttaa niitä. Tämän päivän kokkailuja innoitti äkillinen halu tehdä itse pastaa. Pastan tekeminenhän on helppoa ja rentouttavaa, kun vähistä aineista vaivataan oikein olan takaa taikina, annetaan levähtää vähän aikaa ja sen jälkeen työstetään haluttuun muotoon.

 En ollut etukäteen tätä ajatellut, joten kaapissa ei ollut kummoisia aineksia. Jauhelihaa ja kanaa olisi ollut tarjolla, mutta niitä en halunnut käyttää. Pakasteessa oli vähän pinaattia ja jääkaapissa purkki mascarponea. Niistä se ajatus sitten lähti ja muutaman googlailun jälkeen päädyin soveltamaan Jonnamaista -blogista löytynyttä reseptiä.

 Ja koska aikaa oli, päätin tehdä myös patonkia aikaisemmin tekemälläni maalaispatonki -reseptillä. Ihanan rapeapintainen patonki oli täydellinen lisä pehmeälle pastalle!

PINAATTI-MASCARPONEPASTA 2:lle

tagliatellepastaa itse tehty pasta  tai valmista
n. 100 g pakastepinaattia (n. 5 pinaatti"pallukkaa")
150 g (1/2  prk) mascarponea
1 dl kuohukermaa
1 iso valkosipulinkynsi
loraus oliiviöljyä
pari teelusikallista voita

1/2 tl muskottipähkinää 
suolaa  

rouhittua mustapippuria
parmesania

 Sulata pinaatit. Sekoita mascarpone ja kuohukerma keskenään. Silppua valkosipuli.

Laita laakealle paistinpannulle öljy ja kuullottele vähän aikaa valkosipulia siinä. Lisää pinaatti ja kaada päälle mascarponeseos. Sekoittele, mausta muskottipähkinällä, suolalla ja mustapippurilla ja anna vähän aikaa saostua. Lisää nokare voita.

 Keitä tuorepasta n. 2-4 minuuttia hyvin suolatussa vedessä isossa kattilassa.

Valuta pasta (jätä desin verran keitinvettä, jos kastike tarvitsee lisää nestettä) ja sekoita kastikkeen joukkoon. Raasta reilusti parmesania joko suoraan kastikkeeseen tai annoksen päälle.

Nauti tuoreen patongin kanssa.

Tuore tagliatelle-pasta odottelemassa keittämistä.

Raasta päälle reilusti parmesania ja halutessasi rouhaise myös suolaa myllystä.

Ihanan makuinen annos!

 LAPINPIIRAKKA LEIPÄJUUSTOSTA

 Välillä kannattaa penkoa arkistojen "aarteita", koska ei tiedä, mitä löytyykään. Vanha reseptilaatikkoni on yksi sellainen aarreaitta, josta saattaa löytää yllättäviä lippusia ja lappusia. Aikanaan tuli saksittua reseptejä joka lehdestä vaikkei kaikkia tullut edes toteutettua. Vähän samalla tavoin kuin nyt sukeltaa netin pohjattomaan syöveriin, laittaa merkkejä ja kiinnittää välilehdiksi kaikkia niitä kuvia ja ohjeita, jotka saavat veden kielelle.

 Tämä resepti ei ole jäänyt kokeilematta vaan tein useinkin tätä piirakkaa, mutta nyt se on ollut vuosia unholassa. Itse asiassa jääkaapissa ollut leipäjuusto sai muisteloni heräämään ja ohjelippuset lentelemään, kunnes löysin oikean.

Huomaa, ettei ole ihan uusin resepti ja että tätä on käytetty. En tiedä, miksi on ihan pitänyt nimikoida tämä... ehkä se on ollut jollain lainassa.

Kuvasta näet ohjeen ja kuten aina, kaikkea voi vähän muokata. Itselläni ei ollu ranskankermaa eli creme fraichea kaapissa, joten korvasin sen maustamattomalla jugurtilla. Kermaviilikin olisi tähän käynyt. 

Kermana käytin kokonaan 15 % kasvirasvaseosta ja toimi sekin. Ja koska minulla sattui olemaan 300 g pala leipäjuustoa, laitoin sen kokonaan piirakkaan. Viherpippurin korvasin mustapippurilla.

Näyttää vähän siltä, että tuli melkein uusi resepti kaikkien muutosten myötä, mutta halusin tällä vain osoittaa, ettei todellakaan ole aina niin tarkkaa ainesten kanssa.

Tämä on muuten aivan superhelppo pohja, sekoitus vain vaikka lusikalla ja taputtelu piirakkavuokaan jauhojen avulla. Lisäksi tuosta happamasta ranskankermasta/jugurtista/kermaviilistä tulee tosi hyvän makuinen pohja piirakalle!

Paistettu jauheliha-sipuliseos ja leipäjuustot vuoassa odottamassa muna-kermapäällistä.

Laitan nykyisin usein vuokaan leivinpaperia, jolloin piirakka irtoaa helposti vuoasta ja halutessaan sen voi nostaa kokonaan tarjolle eri astiaan.

Vaikka minulla oli reilun kokoinen ( 30 cm halk.) vuoka, piiraasta tuli mehevän paksu.

Jos olisin ajatellut etukäteen, olisin voinut tekaista salaatin vielä viereen, mutta tällaisenaankin oli aivan ihana iltaruoka meille.

 TUPLAKAKKU SYNTTÄREILLE

 Meidän Esikoinen täytti 30 vuotta ja juhlimme taas kerran pienen, läheisen sukumme kesken tätä merkkitapahtumaa. Kyselin vähän kakkutoiveita ja vastauksena oli: yllätä mut. No juttelimme töissä kahvipöydässä, että millaisen kakun tekisin ja joku ehdotti, että tee Tuplakakku. Hän oli nähnyt reseptin jossain ja sanoi, että sinä voisit ensin kokeilla sitä. Joten tuumasta toimeen.

Alkuperäinen resepti löytyy * täältä * ja omaan tapaani olen vähän muunnellut sitä, jättämällä mm. tuorejuuston pois ja korvaamalla sen rahkalla. Vähän myös korjailin määriä, sillä joku oli kotona syönyt yhden kuudesta ! tähän käytettävästä Tupla-patukasta 😂.

Yhteen ääneen totesimme juhlapöydässä, että tämän suklaapläjäyksen kanssa ei muuta tarjottavaa juuri tarvita, niin täyteläistä herkkua tämä on!

TUPLAKAKKU

Pohja:

n. 200 g Domino-keksejä

2 rkl mantelirouhetta

60 g voita tai margariinia

Täyte:

3,5 dl kuohukermaa

1 dl ruokakermaa

5 Maxi Tupla -patukkaa

250 g (1 prk) pehmeää maitorahkaa

5 liivatetta

2 rkl sitruunamehua

Kuorrutus:

250 g maitosuklaata

1 dl mantelirouhetta

3 rkl öljyä

Koristeluun:

tummaa suklaata

n. 10 hasselpähkinää

1 dl sokeria

1/4 dl vettä

kultapölyä

Tee ensin pohja. Murskaa keksit esim. monitoimikoneella ja sekoita niihin mantelirouhe sekä sulatettu voi.

Laita 20 cm halk. olevan irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja painele keksimurska pohjalle.

Laita kattilaan desi ruokakermaa ja 0,5 dl kuohukermaa. Paloittele sekaan Tuplat ja sulata ne miedolla lämmöllä. Anna seoksen jäähtyä.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Vaahdota 3 dl kuohukermaa.

Sekoita rahka jäähtyneeseen Tuplaseokseen. 

Purista liivatteet ja sekoita ne kuumennettuun sitruunamehutilkkaan. Kaada liiveteseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen Tuplaseokseen. 

Yhdistä Tuplaseos ja kermavaahto hyvin keskenään ja kaada se keksipohjan päälle. 

Laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Valmista kuorrutus. Sulata maitosuklaa esim. mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita sekaan mantelirouhe ja öljy. Aseta hyytynyt kakku jonkun ritilän päälle ja laita alle kakkua suurempi lautanen tai vaikka piirasvuoka. Kaada suklaaseos kakun päälle ja anna valua reunojen yli. Kuorrutusta on reilusti, mutta siten sillä saa myös reunat kuorrutettua. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Valmista koristeet. Sulata muutama pala suklaata ja levitä se esim. silikonialustalle tassiseksi, ohueksi levyksi. Kun suklaa on jähmettynyt, vuole siitä lastuja.

Laita hasselpähkinät 200 C uuniin reiluksi viideksi minuutiksi. Ota pois. Kun ne ovat vähän jäähtyneet, kuori ne. Sulata kattilassa desi sokeria ja 1/4 dl vettä. Älä sekoita vaan anna sulaa itsekseen. Voit vähän heiluttaa kattilaa alussa, että vesi ja sokeri sekoittuvat toisiinsa. Seuraa tarkasti, kun sokeri alkaa poreilla. Kun väri on muuttunut vaalean ruskeaksi, ota kattila levyltä ja laita se hetkeksi kylmään vesihauteeseen, että kiehuminen lakkaa, että sokeri ei pala.

Laita hasselpähkinät coctailtikkuihin. Laita esim. painava leikkuulauta pöydän reunalle, että voit työntää tikut laudan ja pöydän väliin valumaan. Laita lattialle pala leivinpaperia.

Kasta pähkinät sulaan sokeriin, pyörittele ja nosta varovasti valumaan. Voit leikata saksilla liiat valumat pois. Jos sokeri meinaa jähmettyä liikaa, voit lämmittää kattilaa uudelleen vähän aikaa.

Koristele kakku suklaalastuilla, pähkinöillä ja kultapölyllä.

Anna kakun olla huoneen lämmössä jonkun aikaa ennen tarjoilua, että kakkua on helpompi leikata.

Laita kakku ritilän päälle, kun alat valuttamaan suklaakuorrutusta.

Laitoin kakun tällaisenaan jääkaappiin vähäksi aikaa jähmettymään.

Pähkinöistä sai hauskat koristeet, mutta ne vaativat kyllä aikamoista näpertelyä.

Ihana mousse kakun sisällä oli täyteläinen, muttei liian makea.

Juhlapöytä katettuna.

Vielä kerran onnea Esikoiselle!