KOMISARIO PALMU EI KAASUTTELE TÄNÄÄN

 Taas täällä. HUS, Kaihiyksikkö tällä kertaa.Yhden vian korjaamisesta seuraa toinen eli silmän reikä korjattiin ja siitä tuli jälkitautina kaihi. Ihan epäreilua. Mieleen palaa viime syksy ja kaikki ne Komisario Palmun kaasut. Huh. Aikamoinen operaatio olikin. Nyt ei pitäisi olla sellaista tulossa. Vai...

 Sairaalan käytävällä on tuttu tunne. Seuraa viivaa - tämä on kuin jokin leikki. Tai arvoitus. Mitä löytyykään viivan päästä. Ensin tuohon huoneeseen, sitten odottelet. Sitten seuraavaan ja taas odottelet. Ja vielä yksi. Mitataan paineita, laitetaan tippoja, kuvataan ja aina välillä istutaan käytävän reunalla. Tuijotan varpaitani. Kynsilakat kohdillaan.

 Hiljaista. Tuuletus humisee ja niskaan käy pieni veto. Vaihdan tuolia. Vihreisiin pukeutuneita työntekijöitä hengityssuojaimet kasvoillaan kulkee ohitseni silloin tällöin. Kirottu korona, kuten ystäväni poika sanoo. Minunkin piti päästä tänne jo huhtikuussa ja nyt on heinäkuu. Kaikki viivästyy tai peruuntuu.

 Sairaalaan mennään, kun on sairas. Mutta enhän minä ole. En vain näe ja sekin vain toisen silmän ongelma. Silmätipoista tulee vähän huimausta. Tuijotan tauluja käytävän seinällä. Luulen näkeväni viivoja. Vai onko tuossa jokin maisema. Tulisipa jo minun vuoroni.

 No paineet ovat hyvät. Ja juu, on hyvin kehittynyt kaihi. Pitää leikata. "Keskivaikea leikkaus, koska teiltähän on poistettu lasiainen sieltä silmästä", sanoo nuori lääkäri ja näyttää silmän rakennemallia. "Varataan kokenut kirurgi". Ai niinkuin minulta puuttuu sieltä silmästä tuo keskusta, se joka pitää kaikki nuo linssit paikoillaan! No, millä ne pysyvät siellä kuopassa, pyhällä hengelläkö! Liikaa tietoa. En halua ajatella koko asiaa. Tuijotan ulos ikkunasta laajentuneilla mustuaisillani. Kirkas valo sattuu.

 Ja taas saan sitten silmälapun yöksi. Ja sairaslomaa. Siitä vähän närkästyn. Eikö tämän pitänyt olla helppo ja pikainen tapaus. Vähän nirhaistaan ja kotiin ja töihin. Mutta ei. Väitellään hetki ja saan tingittyä kolmen viikon e h k ä kahteen. Tai yhteen (jes!, toivo herää). Ja sitten tulee tippoja ja ja ja. Lääkärin sanat häipyvät taustalle. Käteeni lykätään lappupino ohjeita. No, tänään vasta tehdään suunnitelmia. Operaatio on siten syksyllä. Jos ei korona. Tai jokin muu. Estä.

 Ulkona aurinko paistaa. Äkkiä aurinkolasit silmille. Paitsi etten näe niillä juuri mitään. Kun ei vahvuuksia. Mutta omilla laseillakaan ei näe mitään, koska aurinko. Hohhoijaa. 

 Haparoin tieni ratikkaan ja lähden kohti keskustaa. Nyt on lomapäivä. Tiedossa kaikkea kivaa. Lounas, kahvit, ystäviä. Nyt on kesä, ei vielä se syksy. Sen kivan aika on nyt.

 Jos haluat lukea aiemmista silmäseikkailuistani, voi laittaa yläosan hakukenttään sanat "Komisario Palmu".