KREETALLA, osa 2 

 Ruokarakastajan paratiisi. Taas kerran. Miten me onnistummekin valitsemaan matkakohteen siten, että yksi tärkeimmistä kriteereistä eli ruoka osuu kohdalleen. Kaliston Atlantica Resort & Spa Hotel Kreetalla valikoitui sattumalta loman hotelliksi, kun keväällä tutkailtiin reissuja. Ajatuksena

oli se, ettei perillä tarvitsisi ajatella juuri mitään. Olla vaan ja nauttia.

 Tulo aamiaiselle on kuin kuninkaallisilla, kun hovimestari odottelee oviaukossa ja antaa käteen aamun ”Hesarin”. Ja siis joka aamu. ”Hesarissa” on pari maailmanuutista, muutama sana hotellin kierrätysohjelmasta tms. Tietysti siinä on myös päivän sää ja - aivan ylenpalttinen päivän ohjelma. Tässä hotellissa todella ajatellaan kaikkia. Voit joko vain olla tai osallistua aktiviteetteihin pitkin päivää, mutta niistä toisella kertaa.

 Siis toiveet osuivat kaikilta osin kohdilleen ja heti aamusta alkaen on ruokia joka lähtöön tarjolla. Loistavasti aseteltu, houkuttelevia värejä ja muotoja. Ihania makuja. Kuolan valuessa nolosti suupielistä tuijotan tarjoiluastioita toistensa perään. Ja nyt ollaan vasta aamiaisessa. Hopeisissa vadeissa on kuohuviinipulloja kyljellään kuin laiskat lahnat odottelemassa ottajiaan. On tuorepuristettua mehua ja kylmää jääsitruunateetä kannullinen. 

 On suolaista ja makeaa, puuroa ja hedelmiä. On leipiä ja leikkeleitä laitettavaksi alle ja päälle. Myslejä ja muroja ja pähkinöitä.

Tuolla kokki odottelee, että millainen munakas laitetaan mukaan ja joko heti otatte pannukakkuja vai vasta hetken päästä.

Ja joku innokas kylmäkkö on piperrellyt pienen pieniä savulohimajoneesiruusukkeita yhdelle tarjottimelle ja toiselle kovertanut kahdesta eri melonista pieniä palloja ilmakuivattujen kinkkukääröjen kanssa nautittavaksi.

 Pyörin ympyrää kuin radaltaan singonnut planeetta silmät säihkyen. Syöksähtelen (niin hillitysti kuin mahdollista). Lautanen kädessäni ja nappailen yhtä ja toista matkaani. Kuolavana johtaa pöytääni, jossa tarjoilija jo kyselee kahvia vai teetä ja millaisenahan rouva sen haluaa. 

Taivas. Sen täytyy tuntua tältä. Ylenpalttisesta makujen ilotulitukselta ( ja koko ajan pitää ravistella itseään, että ollaan vasta aamiaisessa ).

Lounaista ei voi vielä aloittaakaan puhumaan tässä yhteydessä. Ensin pitää selvitä aamiaishyrskyistä. Ja niitten jälkeen valua Välimeren tyrskyjä kuuntelemaan aurinkotuoliin varjon alle kirja joko kädessä tai valahtaneena nenän päälle.