KREETALLA, osa 3

Joutilaisuutta ja Aktiviteetteja

  Aurinko paistaa (tai paahtaa oikeastaan) lukuunottamatta alkuloman sitä päivää, joka muutti maailman muutamaksi tunniksi ukkosmyrskyiseksi ja sateenpieksämäksi. 

 Mutta juuri nyt voi antautua ajattomuuteen. Kuulla, kuinka aallot rikkoutuvat rantahiekkaan tai kuinka kaskaat yhtäkkiä aloittavat laulunsa kilpaa ja lopettavat sen yhtä nopeasti. Voi kuljeskella nurmikolla paljain jaloin tai antaa varpaiden kaivautua kuumaan hiekkaan odotellen seuraavaa aaltoa tulevaksi.

 Voi asettautua aurinkotuoliin. Kirjan sivut kääntyvät hiljalleen tarinan edetessä. Aurinko porottaa, mutta varjonalla on ihanan lämmintä, melkein viileää. Välillä allas kutsuu ja kun astuu veteen, tuntee olevansa yksin, kannateltavana. Paitsi kun joku ui pärskähdellen ohi ja huomaat, ettet olekaan yksin.

 Voit vain olla. Tai osallistua. Ja tarjontaa riittää pitkin päivää. Aamulla kivutaan yläkertaan ja ulos - kattojen ylle - ja hengitellään joogaa tai venytellään pilatesta. Takana siintää meri kimaltaen ja toisella puolen kohoavat vuoret.

Tuolla ihmisiä kokoontuu rykelmänä petankkikuuliensa pariin nurmelle. Ja kohta valutaan altaaseen jumppaamaan tai zumbaamaan.

 Kun päivä porottaa kuumimmillaan, tulee henkilö, joka tarjoilee viilentävää pyyhkeitä. Tai tarjoutuu raikastamaan 
oloasi suihkeilla. Tai on valmis hieromaan auringon polttamaan selkääsi aloe veraa. 

Tai henkilökunta järjestää jäätelötarjoilun, rantabileet drinkkeineen ja hedelmineen tai jotain muuta piristävää ja yllättävää. Vaikka hampurilaisbaarin nurmikentälle helpottamaan niitä hitaasti matelevilla tunteja aamiaisen ja lounaan välillä.

 Voit osallistua. Tai vain olla.

  Ja ohjelmat jatkuvat illalla. Musiikkia, tanssia, elokuvia, gaalaa. Hyväntuulisuutta henkii joka paikasta. Hotellinjohtaja näyttäytyy pitkin päivä tervehtien, kysellen kuulumisia - osallistuen Makarena-tanssiin rannalla! Nappaa miehen kädestä kameran ja ottaa valokuvia. On esimerkkinä koko henkilöstölleen huomaavaisuudesta ja ilmapiirin luomisesta. Arvostan!

 Täällä voi nauttia. Kukin omalla tavallaan. Olla irti arjesta. Loma!

 KREETALLA, osa 2 

 Ruokarakastajan paratiisi. Taas kerran. Miten me onnistummekin valitsemaan matkakohteen siten, että yksi tärkeimmistä kriteereistä eli ruoka osuu kohdalleen. Kaliston Atlantica Resort & Spa Hotel Kreetalla valikoitui sattumalta loman hotelliksi, kun keväällä tutkailtiin reissuja. Ajatuksena

oli se, ettei perillä tarvitsisi ajatella juuri mitään. Olla vaan ja nauttia.

 Tulo aamiaiselle on kuin kuninkaallisilla, kun hovimestari odottelee oviaukossa ja antaa käteen aamun ”Hesarin”. Ja siis joka aamu. ”Hesarissa” on pari maailmanuutista, muutama sana hotellin kierrätysohjelmasta tms. Tietysti siinä on myös päivän sää ja - aivan ylenpalttinen päivän ohjelma. Tässä hotellissa todella ajatellaan kaikkia. Voit joko vain olla tai osallistua aktiviteetteihin pitkin päivää, mutta niistä toisella kertaa.

 Siis toiveet osuivat kaikilta osin kohdilleen ja heti aamusta alkaen on ruokia joka lähtöön tarjolla. Loistavasti aseteltu, houkuttelevia värejä ja muotoja. Ihania makuja. Kuolan valuessa nolosti suupielistä tuijotan tarjoiluastioita toistensa perään. Ja nyt ollaan vasta aamiaisessa. Hopeisissa vadeissa on kuohuviinipulloja kyljellään kuin laiskat lahnat odottelemassa ottajiaan. On tuorepuristettua mehua ja kylmää jääsitruunateetä kannullinen. 

 On suolaista ja makeaa, puuroa ja hedelmiä. On leipiä ja leikkeleitä laitettavaksi alle ja päälle. Myslejä ja muroja ja pähkinöitä.

Tuolla kokki odottelee, että millainen munakas laitetaan mukaan ja joko heti otatte pannukakkuja vai vasta hetken päästä.

Ja joku innokas kylmäkkö on piperrellyt pienen pieniä savulohimajoneesiruusukkeita yhdelle tarjottimelle ja toiselle kovertanut kahdesta eri melonista pieniä palloja ilmakuivattujen kinkkukääröjen kanssa nautittavaksi.

 Pyörin ympyrää kuin radaltaan singonnut planeetta silmät säihkyen. Syöksähtelen (niin hillitysti kuin mahdollista). Lautanen kädessäni ja nappailen yhtä ja toista matkaani. Kuolavana johtaa pöytääni, jossa tarjoilija jo kyselee kahvia vai teetä ja millaisenahan rouva sen haluaa. 

Taivas. Sen täytyy tuntua tältä. Ylenpalttisesta makujen ilotulitukselta ( ja koko ajan pitää ravistella itseään, että ollaan vasta aamiaisessa ).

Lounaista ei voi vielä aloittaakaan puhumaan tässä yhteydessä. Ensin pitää selvitä aamiaishyrskyistä. Ja niitten jälkeen valua Välimeren tyrskyjä kuuntelemaan aurinkotuoliin varjon alle kirja joko kädessä tai valahtaneena nenän päälle.

LEPPOISAA REISSAAMISTA

 - kesälomailua Kreetalla

 Lento aamulla kello kuusi. Siis hetkinen, meidän täytyy herätä niihin aikoihin, kun kesäöinä toiset käyvät nukkumaan.

Menen illalla ajoissa sänkyyn ja huomaamattakin vajoan uneen. Jee! Paitsi. Heräilen pitkin yötä. Lasken lampaita ja sammakoita vaikka mitä. Ei auta.

Puristan silmiä tiukkaan kiinni ja juuri kun ajattelen, että vain kurkistan kelloa, se soi. What! Ei vielä. Ei ei ei. Kyllä vaan. Siis ylös ja suihkuun ja kahvi päälle.

Touhuamme kuin koneet miehen kanssa ja saamme itsemme valmiiksi samalla, kun taksin valot näkyvät pihalla.

Lentokenttä on kaaoksessa. Siis se ulkopuoli. Nuoli: aja tuonne, älä aja tänne, kierrä tuolta, laskeudu alas ja nouse sitten liukuportaat ylös. Onneksi on kuski, joka näyttää tietävän, minne meidät vie. Tosin hien haju meinaa typerryttää jo puolessa välissä matkaa. Ei.

Nopea tsekkaus ja siirtyminen toiselle puolelle. Jossa vain pari kauppaa on auki. Ei kuohuviiniä näin ennen viittä aamulla. Mutta aurinko nousee upean oranssisena ikkunoiden takaa. 

Koneeseen sujuvasti (paitsi se töykeä mies, joka istuu viereeni oranssissa pusakassa kuin huutomerkki ja levittää jalkansa koneen käytävälle). Onneksi ollaan hätäuloskäynnin kohdalla, joten tilaa jää meillekin.

Miten sitä välillä vaivaantuukin jostain, niinkuin vaikka yksin matkustavasta miehestä, joka tympeällä käytöksellään saa tuntemaan, kuin pitäisi peruuttaa vähän ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan. No päätän kohdella häntä kuin ilmaa ja laitan kyynärpääni painokkaasti välillämme olevalle käsinojalle. SE on minun!

 Sämpylä ja samppanja. Vähän mahjongia ja
lukemista. Pienet torkut. Rakastan lentokoneella matkustamista, joten tämä ei ole suosikkilentojani, kun se kestää vain alle neljä tuntia. Kreikka. Se on kuitenkin suosikkikohteitani ja onneksi kohta pääsee aurinkoon ja lämpöön. 

Käsittämättömän nopeasti pääsemme ulos koneesta, laukut tulevat melkein ensimmäisinä hihnalta ja taksinkuljettaja melkein riuhtoo meidät autoonsa ja matkan viimeinen osuus ennen päämäärää alkaa.

Kohtelias kuski kysyy, mistä tulette, oletteko olleet täällä ennen ja siihen loppuu seurustelu. Saamme rauhassa jutella takapenkillä, miettiä, että tuliko tuon mutkan takaa jo meri ja muistatko tuon ja tuon ja ...Olemme olleet Kreetalle ennenkin, mutta aina vähän eri paikoissa.

Taksi kaartaa yhtäkkiä pois moottoritien pätkältä ja olemme ihan ”kuusessa”. Tietääköhän tuo setä, minne me olemme menossa! Juuri kun olen avaamaisillani suuni,  avautuu eteen taas sivilisaatiosta kertovia hylättyjä rakennuksia, romuautoja ja kulman takaa ihan oikea katu kauppoineen ja hotelleineen. Jes. Perillä.

Tällä kertaa valitsimme vähän luksusta ( ainakin matkatoimiston mukaan, mutta kuka niitä uskoo. Vähän kuin asuntomyyjät: ”Tarjolla pientä pintaremonttia ...”). Mutta nyt ei menty metsään. 
Aulassa meidät vastaanotetaan kuin kuninkaalliset, saisiko olla kylmiä pyyhkeitä ja ottaisitteko virkistykseksi lasillisen kuohuvaa? Kyllä vaan. Aah! 

Ja huone sitten. Tyylikkäällä jättisängyllä on melkein japanilaisittain origamitaitellut tuuman paksuiset (paljonko on tuuma?) valkoiset kylpytakit, joitten sisään on upotettu kylpytohvelit ja elävä ruusu. Siis ruusu. Aah! Ja parvekkeelta näkymä altaalle ja merelle. Aah!

Ja näitten Aah! -elämysten sarja tuntuu vain jatkuvan. Siitä seuraavassa postauksessa lisää. 

KESÄ JA JUHLAT

Heinäkuun ympärille keskittyy meidän perheessämme syntymäpäiväjuhlasesonki ja toinen on joulukuun tienoilla. Juhlimme siis yhtäaikaa montaa sankaria, vaikka tälle kesälle sattui äitimme 80-vuotispäivä, joten hän oli tietenkin pääsankari.

Kaikki alle kasikymppiset osallistuivat ruokien valmisteluihin ja tekemisiin eli vanhempani ja tätini pääsivät kerrankin vain nauttimaan lopputuloksista.

Juhla aloitettiin mökillä perinteisesti maljojen nostamisella. Mansikkaiseen kuohuviiniin oli kerätty muutamia metsämansikoita, jotka kuuluvat aina keskikesän maljoihin.

Nuorekkaat vanhempamme!

Alkuruokana oli Créme Ninon eli samppanjahernekeitto. Ihana kuohuva keitto tehdään pakasteherneistä, pinnalle lisätään löysästi vatkattua kermaa ja kuohu saadaan aikaan kuivalla kuohuviinillä.

Olimme tehneet yhdessä ménun, joka koostui runsaasta kala- ja salaattipöydästä.

Suunnitelmat ovat aina joustavia ja niinpä meillekin tuli jotain vielä lisää, mm. kanan ja quornin lisäksi grillattiin porsaan fileitä ja kastikkeeksi tehtiin ihana avokadokastike (resepti lopussa). 

Deviled Eggs olivat tällä kertaa sekoitus perinteisiä ja avokadotäytteisiä. Molempiin reseptit: ( avokado täältä ja perustäyte täältä ). Kuvassa keskellä ihanan pehmeä avokadokastike, joka sopii kaikelle grillattavalle.

Lämpimät ruoat olivat suoraan grillistä: maissit, bbq-maustetut porsaan fileet ja herkulliset thai-vivahteiset kanan paistileikkeistä tehdyt vartaat.

Jälkiruokatarjotin!

Jälkiruokana oli sitruunainen "juustokakku" eli pienten maljojen pohjalle oli murskattu Digestive-keksiä, päälle oli laitettu kermavaahtoon sekoitettua sitruunarahkaa, joka oli kevyesti maustettu sokerilla ja vaniljasokerilla. Annokset oli viimeistelty metsämansikoilla ja sitruunamelissan lehdillä. 

Ihanan kevyt ja pieni jälkiruoka sulattelemaan kaikkea siihen mennessä syötyä.

Välillä piti tehdä pieni kävely meren rantaan, ennen kuin siirryttiin   kahvin ja leivonnaisten kimppuun. Vaikka päivä oli aika viileä, ei kuitenkaan satanut ja meri oli tyyni.

Nuorison pelaillessa jonkun aikaa ulkona terassilla, katettiin kahvipöytä.

Etualalla pienet vaniljaiset Brownies -leivonnaiset. Reseptistä poiketen käytin näihin siis vaniljarahkaa ja jätin pois vaahtokarkit. Aina voi vähän muokkailla tarpeen ja tarvikkeiden mukaan.

Tätini oli tehnyt herkullisen herkät Herrasväen pikkuleivät. Näin mureita pikkuleipiä ei kukaan toinen pysty tekemään! Ihania!

Sankarin eli äitini vastuulle oli jätetty ainoastaan pöytäliinojen silitys, me muut huolehtisimme kaikesta muusta. Mutta. Hänkin lisäsi lusikkansa soppaan ja oli leiponut suussa sulavat Bebé-leivokset. Aah!

Täytekakku oli tällä kertaa mansikkainen piimähyytelökakku, jota tein juhannuksenakin. Kakku on ihanan raikas ja kevyt eli vahva suositus kaikkiin juhliin. Ja päällistä voi siis varioida haluamallaan tavalla. Peruskakkuun kuuluu mangohyytelö pinnalle, mutta mikä vaan sopii omasta mielestäni - ehkä seuraavaksi syntyy mustikkakakku, mikäli vain mustikoita metsästä tänä vuonna löytyy.

Ihanan herkkä kukka-asetelma koristi juhlapöytää.

Äitejä, tyttäriä, isiä, poikia, sisaruksia, serkuksia, puolisoita... useampi sukupolvi läheisiä, rakkaita!

AVOKADOKASTIKE GRILLATTAVIEN KANSSA (mukaeltu touchoftaste.fi)

1 prk (125 g) crème fraichea
2 kypsää avokadoa
1 tl Touch of Taste Kasvisfondia
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

ripaus sokeria

 Halkaise avokado, poista kivi ja kaiverra hedelmäliha ulos. Laita kulhoon. Soseuta kaikki ainesosat tasaiseksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella.
Mausta fondilla, sokerilla, suolalla ja pippurilla.

DIY - OVIKORISTE

 Nolotti, kun huomasin jokin aika sitten, että ulko-ovessamme roikkui vielä talvinen ovikranssi. Surullisen ruskettuneena ja osin jo havunneulaset luovuttaneena tuulien matkaan. Vastahan sen hankin marraskuussa kauniin vihreänä ystävältäni, joka niitä tekee ja ripustin oveen.

 Päätin siis ryhdistäytyä ja muistinkin, että karsiessani keväällä pihalta oksia taisin väännellä mustaherukan oksista kranssinpohjan...

Kuivat oksat pitää keväisin karsia pois, mutta niitä ei juuri voi väännelläkään, koska ne katkeilevat saman tien.

Pensaissa on tosin aina  myös muuten harvennettavia oksia, joten kokeilemalla selvisi, mitä pystyi käyttämään.

Ilman mitään rautalanka-apuja oksat vääntyvät suht helposti kranssin muotoon. Jossain vaiheessa tosin väsähdin, eikä kranssista tullut niin paksua kuin ensin mielikuvissani näin.

Vanha kranssi siis pois ovesta ja varoen irrottelin siihen rautalangalla kiinnitetyt nauhat ja helmet.

Ne olikin helppo pyöritellä valmiilla rautalangoilla kiinni oksiin.

Nyt on uusi, kevyt kranssi ovessa!