KEVÄTPUUTARHAN ILOJA

Huomaan, että usein keväisin ja alkukesällä tulee pyörittyä kameran kanssa puutarhassa. Ja usein linssiin osuu erilaisia kukkia. Niin tälläkin kertaa, mutta lisäksi ihastelin kaikkea alkavaa kasvua. Puutarhani on parikymmentä vuotta vanha ja monelta osin ylikasvanut, mutta siitä huolimatta tuottaa myös iloa edelleen. Pientä nyppimistä, suurempaa kupsutusta, järkyttävä määrä oksien leikkuuta ja kitkemistä ja harventamista ja mitä ikinä keksitkin - sitä kaikkea on tuossa ikuisessa työleirissä aloiteltu ja vielä edessä!

Kun käy melkein makaamaan maahan, näyttää raparperipehkokin jo aika isolta ja muhkealta. Kohta pääsee piirakan ja kiisselin tekoon.

Lipstikka on vanha perinnekasvi ja itselläni aivan liian vähäisessä käytössä. Se kasvaa kuitenkin aina huimaa vauhtia ja ihan ilman sen kummempia toimenpiteitä. Tänä vuonna täytyy keksiä sille enemmän käyttöä!

Ruohosipuli on ensimmäisiä hyötykasveja, joita kasvimaastani punkee keväällä ja sitä käyn napsimassa melkein joka ruokaan.

Tänä keväänä tuntuu marjapensaissakin olevan tuplasti enemmän kukkia kuin aiemmin. Toivottavasti ilmat säilyvät lämpiminä eikä tulisi enää hallaöitä, etteivät hennot kukat kärsisi ja marjasadosta tulisi runsas.

Karviaisia on joka kesä tullut valtavasti, eikä tämä kesä näytä tuovan poikkeusta ainakaan kukkien määrää huomioiden.

Omenapuun kukat juuri ennen avautumistaan.

Luumun sukulainen kriikuna kukkii jo hehkuvana valkoisin kukkasin ja melkomoinen pörräys kuuluu pensaan ympäriltä. Tai eihän tuo enää mikään pensas ole vaan useamman metrin korkuinen puu. 

Ja ensimmäiset sammalleimut ovat levittäytyneet pinkkinä mattona sireenipensaitten juurelle.

Aurinkoa, lämpöä ja iloa teille kaikille kevääseen!