PUUTARHASSA  SIELU  LEPÄÄ         

Elämä siirtyy pikku hiljaa ulos sitä mukaa kun ilmat lämpenevät. Puutarha suorastaan huutaa rapsuttelemaan ja kuopsuttelemaan ja haistelemaan ja ihmettelemään. En suhtaudu puutarhan hoitoon ollenkaan vakavamielisesti tai suurella intohimolla. Päinvastoin. Olen aina sanonut, että puutarhani on enemmänkin renesanssitarha; kaikki saa rönsyillä sinne tänne ja kasvaa omillaan. Vähän lisäilen multaa joskus, kannan vettä harvakseltaan ja kitken rikkaruohoja silloin tällöin. Enpä tiedä juuri parempaa pään tyhjennystä työpäivän jälkeen kuin puutarhassa kuljeskelu. Nyppäsee sieltä täältä jotain ja antaa loppujen olla ja elää.

 

Pienelle kasvimaalleni tullaan Terijoen salavien välistä ja lipstikka- ja raparperipuskien keskeltä. Ihan perusperunat, sipulit, porkkanaa, hernettä, tilliä, persiljaa ja salaatteja. Mansikkaa on jonkun verran, harson alla, että säilyy lämpö ja linnut eivät näe mitä herkkuja sieltä tuleekaan. Ruohosipulia kasvaa joka kolossa :)




Istutukset alkavat kukoistaa ruukuissaan ja sammalleimujen upea väri ja juhannusruusun huumaava tuoksu leviää joka puolelle.



Siniset kukat ovat jostain syystä olleet aina suosikkejani ja niitä onkin kertynyt erilaisia; kurjenmiekka, rentoakankaali, pikkutalvio, akileija, vuorikaunokki ja loistosalvia, sekaan oranssia väriä tuovat tulikellukka ja unikot.