PORRASPROJEKTI

 Olemme asuneet parikymmentä vuotta talossamme ja kuten kaikki tietävät, tietyille asioille tulee sokeaksi. Niinkuin vaikka sille, että paraatipaikalla, sisään tullessa on mäntypuiset portaat. Meillä portaikko jakaa eteisen ja keittiön eli näkyy joka suuntaan. Keittiön puolella meillä on ollut jo pitkään korkea astiakaappi, joka ostettaessa oli myös mäntypuinen, mutta sen maalasin jo silloin heti parikymmentä vuotta sitten valkoiseksi. Portaat tuntuivat olevan jotenkin toissijainen juttu. Aina tuli jotain tärkeämpää tehtävää.

Omakotiasujan elämä on jatkuvaa nikkarointia, paklaamista, maalaamista, ehostusta ja kohennusta. Kun yhden paikan saa kuntoon, alkaa toisesta päästä jo repsottamaan. Ja kun aikansa touhuaa, pitää välillä hengähtää. "To do" -lista kuitenkin on ja pysyy.

 Eräänä päivänä huomasin Tikkurila Oy:n sivuilta mäntyportaiden maalausohjeet. Helpolta (ehkä) vaikutti tuo remontointi ja jutussa  oli loistavasti kerrottu, mitä aineita tarvitaan. 

Ja jostain päättäväisyyteni perukoilta kaivoin ripauksen tahdonvoimaa ja suuntasin askeleeni Kodin Terraan, joka on meidän lähin rautakauppamme. Tiedättekö sen tunteen, kun menee ja harhailee kaupassa hyllyjen välissä, yrittää näyttää asiantuntijalta ja on kuitenkin pihalla kuin lumiukko! No tällainen lumiukko-katse silmissäni törmäsin ihanaan myyjään, joka kysyi, olenko löytänyt kaiken tarvitsemani (kärryni oli tyhjä...). Ja kerrankin ylpeyteni malttoi pysytellä hiljaa (niin, olinhan lukenut ohjeet, mitä pitää ostaa mihinkin rempan vaiheeseen) ja suustani pääsi: No en mitään!

Kerroin, mitä tarvitsen, mutta kuinka paljon - ei mitään hajua tai mitä sävyjä - what! Siitä suunnattiin päättäväisesti kohti maallihyllyjä ja pensselihyllyjä ja teippilaareja - ja ennenkuin huomasinkaan, olin ulkona kaupasta. Kaikki tarvittava mukana (pientä hienosäätöä myöhemmin) ja rahaa oli kulunut alle 100 euroa. Näppärää!

Ostin:

- hiomapaperia (karkeus 150)

- kahta erilevyistä maalarinteippiä

- suojapaperia (vanhoilla hesareillakin olisi selvinnyt, mutta digiversiota ei oikein voi levittää lattialle 😂)

- kaksi eri levyistä pensseliä (myöhemmin hain vielä kapean, n. 10 senttisen telan)

- yhden litran Otex Akva -pohjamaalia

- yhden litran Helmi listavalkoista puolihimmeää maalia (myöhemmin hain vielä 1/2 litraa lisää)

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo!

Vanhoissa sanonnoissa piilee totuudet. Ensin kevyt hionta, sitten portaiden suojaaminen (käytin jätesäkeistä revittyjä kaistaleita), kaikkien reunojen teippaaminen (leveä maalarinteippi) ja vielä lattian suojaaminen. Tuntui, etten pääse ikinä maalaamiseen asti!

Ärsyttävää valmistelua vaikka kuinka tietää sen kannattavan.

Tässä vihdoin ensimmäinen osa maalausurakkaa takana eli pohjamaali levitetty. Aloitin urakan suunnuntaiaamuna ja tähän pisteeseen olin päässyt noin 7 tuntia myöhemmin. Huh! Onneksi huolto pelasi, kun tytär oli käymässä ja huolehti välillä juomaan mehua, välillä ruokaa ja kahvia. Väsyneenä, mutta tyytyväisenä ajattelin, että onneksi maalien pitää antaa kuivuakin välillä! Vähän niinkuin kropankin pitää antaa levätä välillä.

Tässä ollaan jo loppusuoralla, mutta ennen sitä jatkoin siis ensimmäisen kerroksen Helmi -maalilla, jonka sudin pensselillä. Eräs ystäväni varoitteli, että pensselin jäljet jäävät näkyviin, mutta ajattelin, että kyllä hyvä maali tasoittuu. No eipä tasoittunut. Olin valinnut vesiliukoisen (vai -ohenteisen...) maalin, koska ajattelin, että puhdistus käy helposti vedellä pesten. Ilmeisesti öljymaali olisi ollut parempi. No, käväisin kuitenkin ostamassa kapean telan, että pääsin viimeisen kerroksen vetelemään telalla. Se kannatti. Paitsi.

Telalla maalatessa maalia kuluu enemmän. Tässä some-postaukseni tuolta viimeiseltä maalausillalta:

"Portaiden maalausurakka (kolmas kerros) loppusuoralla. Kello seitsemän illalla, noin kolmen tunnin maalausurakan jälkeen näyttää uhkaavasti siltä, että maali loppuu kesken. Toivo kuitenkin elää ja jatkan maalaamista. 

Klo 19.17 huomaan, että maali loppui, kolme lautaa ja kaide maalaamatta. 19.24 istun autossa matkalla rautakauppaan. Onneksi kauppa on lähellä (maalla kaikki, joka sijaitsee alle viiden kilometrin päässä, on lähellä 😂 ).

Pujahdus kauppaan ja ulos. Mukana maalin lisäksi pussillinen Fazerin suklaa-lakritsi-palloja. Syön matkalla kotiin muutaman (=energiaa), väistelen pimeässä pari koiranulkoiluttajaa, muutaman mopoauton, yhden traktorin.. ei hevosia tällä kertaa. Auto kaartaa kotipihaan 19.45.

Klo 20.05 maalausurakka valmis. Siivous jääköön huomiseen.

20.15 jääkaapin perukoilta löytynyt siideri sihahtaa auki. Jeeee! Voittajafiilis! (ja vielä muutama suklaa-laku-pallo jäljellä). 😅"

Vihdoin lauantaina, noin viikon urakan jälkeen (siis itse asiassa kolme maalauspäivää + yksi siivouspv) portaikko on kuin uusi. Eteinen on valoisa ja sisääntulo vähän siirtynyt tälle vuosituhannelle. Joku varmaan ihmettelee, että miksen tehnyt mitään noille porrasaskelmille. Kuten varmaan kuvista olette huomanneet, tilaa on aika vaikea, suorastaan mahdoton suojata tai rajata pölyltä mitenkään. Kevyt hionta vielä onnistui hiontapölyn leviämättä kovin kauas, mutta se, että olisin ottanut tasohiomakoneeni ja alkanut suristella sillä, olisi varmaan koko huusholli ollut puuteroituna. Askelmia ei voi kevyen hionnan jälkeen maalata, koska se ei kestäisi kulutusta. Siis kompromissina jätin askelmat alkuperäiseen kuntoon.

Keittiön kaappi paikoillaan ja kohta astiatkin taas hyllyissä. 

Mihinkäköhän tarttuisi seuraavaksi?