SYNTYMÄPÄIVÄJUHLIA MÖKILLÄ

 Meidän perheessä kesään keskittyy useampiakin juhlia. Tällä kertaa vietettiin isäni 80 vuotispäiviä, osa 1. Kutsuttuna oli muutama ystäväpariskunta, yhteensä 12 henkeä. Samalla ennakoitiin myös äitini syntymäpäivää, joka on tämän viikon lauantaina. Joskus on vaikea miettiä lahjaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Tällä kertaa päädyin antamaan lahjaksi aikaani eli lupauduin kokkailemaan vieraille ruoat ja hoitamaan tarjoilun. Sain apuun tyttäreni Annin ja toki äitini oli myös keittiössä häärimässä.

 Kattaus noudatteli sini-valko-kelta-teemaa ja pitkän pöydän ääreen saatiin paikat kaikille.

Luonnonkukat ovat kesällä parhaita pöydän koristeita ja Anni teki kukista ihanat asetelmat: muutama päivänkakkara, harakankello ja keltainen niittynätkelmä maljakkoon.

Alkukeittona tarjottiin porkkana-inkiväärikeittoa, joka on ihanan mausteista, pehmeää ja täyteläistä. Pinnalle vähän raejuustoa, ruohosipulisilppua, mustapippurirouhetta sekä tällä kertaa tein lisäksi:

RUISKRUTONGIT

ruispaloja tai muuta ruisleipää 

öljyä

valkosipulia

Purista tai pilko ihan pieneksi valkosipulinkynsiä sen verran kuin haluat. Itse käytin pari kynttä, koska en halunnut, että valkosipuli vie kokonaan keitolta maun. Sekoita valkosipulimurska öljyyn ja anna maustua jonkun aikaa.

Leikkaa ruispalat pitkittäin neljään osaan. Laita palat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille vieri viereen ja voitele palat valkosipuli-öljyllä. Paista 200 C uunissa 10-15 min. Palat rapeutuvat/kovettuvat vielä jäähtyessään. Tarjoile keiton kanssa.

Alkupaloina tarjosin myös saaristolais-ruisleivälle laitettua levitettä, jossa oli pieneksi kuutioitua kylmäsavulohta, kylmäsavulohituorejuustoa, vähän ruokakermaa, vähän piparjuuritahnaa, rouhittua mustapippuria ja tillisilppua sekä loraus sitruunamehua.

Tahna on aika paksua, joten siitä saa muotoiltua kahdella lusikalla quenellejä eli tuollaisia soikeita paloja.

Pääruokaa on ehtinyt valokuvailemaan, mutta tarjolla oli lämpiminä ruokina varhaisperunoita, uunissa kokonaisina paistettua porsaan sisäfilettä (2 kpl), viherpippurikastiketta ja tupla-annos Igorin kanaa (Peggyn tapaan).

Salaatteina kuvan mansikka-vesimeloni-mozzarella-salaatti basilikan lehdillä ja balsamicolla, vihreänä salaattina salaattisekoitusta, kurkku- ja hunajamelonikuutioita. Lisäksi cole slaw, tomaattiviipaleita ja äitini kurpitsasäilykettä.

Jälkiruokana ihana, makean kirpeä Sulhasen pannacotta. Nimi johtuu reseptin antajasta, joka on kummityttöni sulhanen tai nykyään jo aviomies Jostein Norjasta. Hän oli tehnyt tätä pannacottaa jälkiruo'aksi seurusteluaikana Pirjetalle. Kuka sanoo, että vain miehen sydämeen käy tie vatsan kautta :)

SULHASEN VANILJAINEN PANNACOTTA (4:lle)

4 dl kuohukermaa

1 dl sokeria

1 vaniljatanko

3 liivatelehteä

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään n. 5-10 minuutiksi. Laita kerma ja sokeri kattilaan. Samoin halkaistu vaniljatanko, josta olet raaputtanut siemenet kermaan. Kuumenna kunnes sokeri sulaa ja seos alkaa kiehua, ota pois liedeltä. Poista vaniljatanko. Purista liivatteet vedestä ja sekoita kuumaan vailjaseokseen. Anna jäähtyä hiukan ja kaada annoslaseihin tai -maljoihin. Laita kylmään jähmettymään vähintään 4 tunniksi tai yön yli.

Voit tarjota pannacotan kanssa esim. kirpeää raparperihilloketta (Pilko muutama raparperin varsi kattilaan, laita n. 1/2-1 dl vettä ja 1/2-1 dl sokeria riippuen kuinka kirpeää hillokkeesta haluat. Kuumenna kunnes raparperit hajoavat ja sekoita samalla. Lisää muutama pakastemansikka sekaan. Soseuta sauvasekoittajalla lähes tasaiseksi ja anna jäähtyä.).

Tässä vaiheessa vieraat siirtyivät ulkoterassille täysien vatsojensa viereen odottelemaan kahveja ja seurustelemaan.

Anni oli tehnyt jo aiemmin sokerimassasta päiväkakkaroita ja "maalasi" keskustat vielä keltaisiksi. Niitä aseteltiin sisareni tekemän hyydytetyn valkosuklaa-sitruuna-kakun päälle sitruunamelissan lehtien kanssa koristukseksi.

Äitini teki myös juhlaan perinteisen mansikkakakun, jonka Anni viimeisteli mansikoilla.

Tässä vaiheessa me keittiöväki jätimmekin vieraat katetulle terassille nauttimaan kahvista, kakuista, jutustelusta ja isäni sellonsoitosta. Iloisesta puheensorinasta päätellen juhlat jatkuivat yhtä mukavissa merkeissä, kun olivat alkaneetkin.

Vielä kerran; Onnea isälle ja äidille <3