PIKAVISIITTI, KOHTEENA HONG KONG

Joskus elämä kuljettaa ihmeellisesti ja tuo eteen kaikenlaista mukavaa. nyt se toi eteeni mahdollisuuden lähteä tekemään sisareni kanssa parin päivän reissu Hong Kongiin. En ole siellä koskaan käynyt, joten olin valmis kuin partiotyttö matkaan!

Finnairin lento kesti noin 11 tuntia suuntaansa, mutta yölennoilla sain nukuttua hyvin, joten ei tuntunut missään - ihan pientä turvotusta jaloissahan ei lasketa.

Bisnes-luokassa lento alkaa miellyttävästi lasillisella samppanjaa

ja sen jälkeen, kun on saanut jalkaansa Marimekon tohvelit, jatkuu lento ruokalistan tutkimisella ja viinin valinnalla.

Mennessä valitsin listalta mehevää kanaa. Salaatti oli myös miellyttävä yllätys ja etenkin pienen pieni pullollinen balsamico-vinaigrettea sen kastikkeena. Pehmeä punainen lasillinen Merlot-Cabernet'a täydensi aterian mukavasti.

Ensimmäiset näkymät kaupunkiin bussin ikkunasta näyttivät yhden maailman suurimmista satamista valtavine nostureineen ja kontti"metsineen". 

Hong Kongin siluettiin kuuluvat kaupunkia ympäröivät mahtavat vuoret.

Juuri ennen ylelliseen hotelliin saapumista, suoraan hotellin kulmalla oli ympäri vuorokauden toimiva pika-autokorjaamo. Kuulin kerrottavan, että kovin pikaista ei toiminta siellä aina ole, sama auto oli kuulemma ollut viikonkin korjaamolla. Ja kylpyamme tien reunassa ei houkutellut kuumassakaan ilmassa heittäytymään veteen... siinä korjaamon työntekijät huuhtelivat kätensä ja kai vähän muutakin pitkin päivää. Mitä sitä vettä välillä vaihtamaan :)

Pikainen majoittuminen ja nälkä ajoi meidät sushille suosittuun Genki-sushiin. Silmien edessä kulki yksi ja toinenkin herkullinen annos ja siitä piti vain napata haluamansa lautaselle. 

Tässä osa valinnoistani; Inarit, rapu-nigirit ja California-makit.

Vihreää teetä juodaan läpi aterian, sehän ei ole uutta. Minulle uutta oli kuitenkin se, että tee oli jauheena, jota laitettiin mukiin pienen pieni lusikallinen. Kuumavesihanasta valutettiin päälle vesi ja sekoitettiin. Erittäin hyvää teetä erittäin helposti. 

Vatsat täynnä oli hyvä aloittaa tutustuminen kaupunkiin. Metrolla pääsee helposti kaikkialle ja sillä suunnattiin Night Marketille.

Ilta ja pimeys tulee nopeasti ja kaupungin houkuttelevat valot syttyvät valaisemaan maisemaa.

Erilaista syötävää on tarjolla lukuisissa kojuissa ja kaupoissa. Pari kertaa piti hieraista tässä kohtaa silmiä, kun luulin ensin, että tarjolla oli kuivattuja lepakoita...

mutta jotain kalaa ne olivat. Kuivattu kala ei muuten tuoksu  mitenkään houkuttelevalta.

Hedelmät olivat myös vähän toista kuin meidän toritarjonta.

Kojujen houkutukset vältimme ja pysähdyimme 30 asteen helteessä nauttimaan kylmät juomat ja jaoimme annoksen Singapore nuudelia, jossa oli nuudeleiden lisäksi ainakin kinkkua, rapuja, papuja ja chiliä. Hyvää ja tulista - siis lisää hikeä!

Pitkän päivän ilta vei meidät myös jalkahierontaan. Rohkea rokan syö ja hiukan epämääräisen oloinen oviaukko vei meidät värivalojen ohjaamana toiseen kerrokseen. 50 minuutin hieronta maksoi noin 10 euroa. Paikka oli vähän luotaantyöntävä - kuka sitä nyt joka viikko tuolin päällispyyhkeitä pesemään. Omistajan saimme ulos tupakoimaan, kun esitimme kovaäänisen vastalauseemme. Istuessamme hierottavana, hierojat tuijottivat päidemme yläpuolella oleva jättiteeveetä ja tuntuivat keskittyvän enemmän meneilläolevaan toimintaelokuvaan kuin meidän jalkoihimme. No, pieni rentoutus oli kuitenkin paikallaan ja taas jaksoi jatkaa kulkua kujilla.  

Seuraava päivä oli aika pilvinen, mutta asteita oli edelleen 30. Hikistä touhua, mutta kaupoilla pyörittiin sinnikkäästi.

Kaupungissa on myös Avenue of stars eli paikallisten elokuvasankareitten tähtikatu. Bongasimme sieltä pari tuttuakin nimeä eli Bruce Leen ja Jackie Chanin, jonka sormen jälkiä piti käydä testaamassa.

Huikeat pilvenpiirtäjät saivat pään pyörryksiin ja illan tummetessa löytyi pienen vaivan jälkeen Michelin-oppaan suosittelema paikallinen ravintola.

TIM HO WAN -ravintola oli täynnä paikallisia ihmisä ja puheen sorina ja puikkojen kilinä oli korvia huumaava. Täällä ei tosiaan oltu panostettu sisustukseen, mutta ruoka maistui.

Listalta valitsimme aluksi sokeroituja pullia, joiden sisällä oli mehevästi bbq-maustettua kanaa. Kitalaki paloi, mutta kannatti kärsiä. Ehdottomasti suosikkini!

Lisäksi söimme uppopaistettuja, yrteillä maustettuja jauhelihapihvejä, jotka oli pyöritelty ennen paistamista jonkinlaisessa munaseoksessa. Pinta oli rapea ja sisus pehmeä. Puisessa astiassa tuli höyrytettyjä dumplingseja, joiden sisällä oli pilkottuja rapuja. Niitä dipattiin makeaan soijaan.

Jälkiruoaksitilasimme "sokkona" jotain, jonka luulimme olevan ehkä pannacotta-tyyppistä jälkkäriä. No ei todellakaan! Saimme kuumaa, sokerilla maustettua karvasmantelimaitoa, jonne oli sekoitettu kananmunan valkuaista, joka oli kuumassa liemessä hyytynyt epämääräiseksi rihmastoksi. Siis suurinpiirtein ainoa, josta en todellakaan pidä, on karvasmanteli. Pari urheaa lusikallista riitti.

Koko lysti maksoi kahdelta hengeltä noin kympin. Halpaa!

Pieni kurkistus hotellimme ala-aulaan. Valtava kristallikruunu valaisee marmorilattiaa sisääntulossa.

Aulan toisessa päädyssä oli portaikkotasanteella harpun soittaja. Tunnelma oli tyylikkään hillitty - toisin kuin me kaksi hikistä kaupunginkiertäjää hiukset kosteudesta toisella suoristuneina ja toisella kihartuneina. 

Hissiaulan kattoa koristi lasipuhallettu kuplamainen valaisin. Siinä sopi odotella hissiä ennen nousua 30:een kerrokseen.

Vielä lopuksi näkymä hotellin kattokerroksessa sijaitsevan baarin ikkunasta Hong Kongin sykkivään yöhön.
Ihania kokemuksia rikkaampana kohti kotia!