perjantai 22. heinäkuuta 2022

KESÄN KAUNEIN KAKKU:

MARJA-KINUSKIKAKKU 

 Meillä vietettiin taas kesän perinteisiä syntymäpäiviä, sankareina molemmat vanhempani sekä sisareni tytär.  Tilasimme tällä kertaa lounassalaatit valmiina kymmenelle hengelle, mutta makeat herkut valmistimme itse. Sisareni perinteinen pavlova oli tällä kertaa suorakaiteen muotoinen ja yhtä herkullinen kuin aina. Äitini oli paistanut kesän ensimmäisistä mustikoista mahtavan pullataikinapohjaisen mustikkapiirakan (tämä on oma suosikkini vuodesta toiseen) ja omalle osalleni tuli kakun valmistus. 
 Bravuurini ovat yleensä kaikenlaiset hyydytetyt kakut. Ne ovat helppoja, nopeita tehdä ja varioitavissa erilaisilla täytteillä. Nyt olin nähnyt Pakkas-Marjan sivuilla kakun, joka herätti mielenkiintoni: vähän hyydytettyä, vähän leivottua. Ja mielikuvissani oma variaationi, kuten aina. 
 Ihanan pehmeä kakku syntyi siis paistetusta kakkupohjasta ja parista eri täytteestä, makuina kinuski sekä vadelma ja punaiset viinimarjat. Nam!  Ja ulkonäköhän kruunaa aina kokonaisuuden ja herättää makunystyrät, joten kiitos vinkistä alkuperäisen kakun tekijälle Viiville, jonka pursotuksia matkin. Aikaa kakun tekemiseen meni, mutta pieni kesäinen sadepäivä yllytti pysymään sisällä ja äänikirjaa kuunnellen aika meni kuin siivillä.
 Olen käyttänyt vaahtojen hyydyttämiseen tässä sekä vaniljakreemijauhetta että liivatetta. Kreemijauhetta ei oikeastaan tarvitse muussa kuin päällispursotuksissa, mutta ei siitä haittaakaan ole ja se tuo kuitenkin makua. Voit siis jättää sen myös pois halutessasi.
MARJA-KINUSKIKAKKU

Pohja:
3 kananmunaa
n. 1,6 dl sokeria (lasiin saman verran sokeria kuin munia)
n. 1,6 dl vehnäjauhoja
2/3 tl leivinjauhetta

Täytteet:

Kinuskitäyte:
1,5 dl fariinisokeria
2 dl kuohukermaa

2,5 dl kinuskikermaa
3 rkl vaniljakreemijauhetta
2 rkl sitruunamehua
2 liivatelehteä

kourallinen punaisia viinimarjoja

Vadelmatäyte:
200 g vadelmia
2,5 dl vispikermaa
200 g kuningatar rahkaa
2 rkl vaniljakreemijauhetta
2 rkl sitruunamehua
2 liivatelehteä

Kostutukseen:
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
2,5 dl kinuskikermaa +  1 rkl vaniljakreemijauhetta
marjoja

Tee ensin kinuskitäytteen ensimmäinen osa. Keitä fariinisokeria ja kermaa paksupohjaisessa kattilassa muutamia minuutteja, kunnes seos vähän paksuuntuu. Laita jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi tai yön yli.

Valmista pohja: vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi siten, että nostaessasi vispilää, vaahdon pintaan jää vähäksi aikaa kuvio. Sekoita nuolijalla nostellen siivilän läpi jauhot ja leivinjauhe taikinan sekaan. 
Laita 24 cm irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele tai spreijaa reunat rasvalla. 
Kaada taikina vuokaan ja paista 175C n. 35 minuuttia uunin toiseksi alemmalla tasolla.
Anna pohjan vähän jäähtyä ja kumoa se sitten pois vuoasta jäähtymään kunnolla.

Valmista täytteet. Laita 2 liivatetta kylmään veteen pehmenemään. Sulata vadelmat tai käytä tuoreita. Survo ne sauvasekoittajalla tasaiseksi. Vaahdota kerma. Sekoita sekaan rahka sekä vadelmasurvos sekä vaniljakreemijauhe. Kuumenna sitruunamehu ja sekoita siihen puristetut liivatteet. Sekoittele vähän, että seos vähän jäähtyy. Kaada liivateseos nauhana vadelmatäytteeseen koko ajan sekoittaen. Jätä odottamaan.

Laita 2 liivatetta kylmään veteen pehmenemään. Ota jääkaapista aiemmin tekemäsi kinuski. Vatkaa ensin kinuskikerma vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen aiempi kinuski. Sekoita keskenään ja lisää vaniljakreemijauhe. 
Kuumenna sitruunamehu ja sekoita siihen puristetut liivatteet. Sekoittele vähän, että seos vähän jäähtyy. Kaada liivateseos nauhana kinuskivaahdon joukkoon.

Kokoa kakku. Sekoita vaniljasokeri maitoon. Leikkaa kakku ensin puoliksi. Laita irtopohjavuokaan pohjalle taas leivinpaperi. Voit myös laittaa vuokaan kakun reunakalvoa, jos näyttää, että kakusta tulee korkeampi kuin vuoasta. Itselläni vuoan korkeus riitti. 
Aseta kakun pohja vuokaan ja kostuta se puolella vaniljamaidolla. Levitä pohjalle puolet vadelmatäytteestä. Ripottele päälle viinimarjoja haluamasi määrä. Kaada sen jälkeen koko kinuskitäyte vauokaan. 
Sen jälkeen varovasti vielä loput vadelmatäytteestä. 
Aseta lopuksi kakun toinen puolisko päällimmäiseksi ja kostuta se lopulla maidolla. 
Laita kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi tai mielellään yön yli.

Nosta kakku tarjoilulautaselle. Vatkaa koristelua varten kinuskikerma vaahdoksi ja sekoita sekaan kreemijauhe. Ota teräväkärkinen tylla ja pursota sillä haluamasi koristelu kakun pinnalle. Koristele punaisilla viinimarjoilla ja viinimarjapensaan lehdillä.
Kakun alle voi laittaa kiiltävän kakkupahvin, joka heijastaa kauniisti kakun värejä. Marjapensaan lehdet tuovat kakkuun kauniin lisän.
Väliin laitetut viinimarjat tuovat mukavaa hapokkuutta makealle kinuskkitäytteellä.
Omasta mielestäni tästä tuli kesän kaunein kakku. 
Sen lisäksi se oli myös tosi herkullinen.
Vaivannäkö siis kannatti!


sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

 ONKO OLLUT IKÄVÄ KOMISARIO PALMUA?

 On taas kesä. Kolme vuotta sitten oli myös kesä, kun silmästäni löydettiin reikä. No, se korjattiin leikkauksella. Ikävä tapaus. Tai se toipumisvaihe. Kaasua silmään ja asentohoitoa ja vaikka mitä. Rasittava tapaus (voit käydä reikäoperaation pikakurssin laittamalla hakusanaksi blogiin Komisario Palmu). 

 Toivuin siitä. Hitaasti ja varmasti. Sisulla. Kului vuosi. Ja jälkitauti iski. Nimittäin silmään. Iski kaihi. Se vanhojen ihmisten tauti. Silmän eteen vedettiin verho. Siitä sitten taas sairaalaan ja veitsen terälle. Huh! Selvittiin siitäkin. Loisteliaasti. 

 Sen jälkeen elämä on ollut kuin "silkkiä vaan". Aurinko on saanut paistaa ja näkökenttä on ollut kirkas. Kunnes. Tämän kevään aikana olen varsinkin töissä alkanut siristellä silmiäni. Tietokonetta olen tuijotellut niska takakenossa kuin ylpeä kuninkaallinen pitkin nenänvarttani. Pientä niskajumppaa ja hierontaa välillä ja uudet takakenot. Pieni epäilys on hiipinyt mieleeni... jos jotain taas. Pah! Kyllä sitä parin vuoden välein pitää näkö tutkituttaa. Tässä iässä uudet lasit ovat välttämätön paha muutaman vuoden välein. Vähän niinkuin auton katsastus. Pitääkö jostain kiristää tai löysyttää. Onko renkaissa vielä pitoa.

 Reippaasti tilasin siis taas ajan silmälääkärilleni. Ei maksutonta tarjousoptikkoa. Ei meille, jonka silmiä on ronkittua aiemmin. Ja niin kauniina kesäpäivänä taas kerran istuin käytävällä ja odottelin vuoroani. Mietin samalla, millaiset uudet, hienot kehykset hankkisin. Pyöreät isot, neliskanttiset, pilottimalliset vai jotain niitten väliltä. 

 "Turunen ja sisään ja istupa siihen. Mukava nähdä (ai on vai) ja mikäs tällä kertaa tuo sinut tänne." Tuttavallinen ja rauhoittava lääkärini jutustelee ja alan selittää. Taas kerran. "No kun tuntuu, etten näe. Varsinkin töissä. Siis lähelle. Ja välillä kauas." "No tutkitaan." 

 Lääkäri aloittaa normioperaationsa. Tippaa silmään ja toiseen.  Ja toista tippaa. Ja vielä. Pisarat valuvat ja pyyhitään poskia. Kehykset silmille ja vaihdetaan linssejä. "Näkyykö mitään. Mitä näkyy. Eikö näy?" Lisää tippoja. Miten ne kaikki mahtuvat silmään... Ja taas tutkitaan. Katse suoraan. "Juu, nyt on valitettavasti näin." Kuka haluaa kuulla tuollaista. Ei noin aloiteta mitään lauseita potilaalle!!!


 "Niin siis kun sinulle nyt on tehty noita operaatioita ja varhaisessa iässä se kaihileikkaus, niin siitä on seurannut jälkitautina jälkikaihi." Siis mikä!!! Jälkitaudin jälkitauti!!! Olisko kannattanut lotota! Siis tarkoittaako tämä nyt TAAS jotain operaatiota. Eikö tästä voisi vain selvitä uusilla laseilla. Mutta ei. Siis ei todella. Pääsen kuulkaas TAAS kerran vähän operoitavaksi ja TAAS kerran toipumaan ja ja ja. 

 En huomaa kysyä, että seuraakohan tästä jälkitaudista TAAS jokin uusi jälkitauti. Minun tuurillani ihan varmaan. Lääkäri jatkaa " Ja epäonneksesi se kaihi on kehittynyt ihan näköalueen keskelle. Ja näyttää siltä, että se korjatun reiän arpi on myös paksuuntunut. Että laitan sut nyt taas leikkausjonoon."

 Juu. Että sillä lailla. Eipä tässä sen kummenpaa. Taas odotellaan kutsua sairaalaan. Siinäpä tuo syksy kuluukin. Odotellessa. "Tällä hetkellä on jonoja ja tää on tällainen kakkoskiireellinen, joten voi kulua aikaa, ennen kuin päääset." No ei todellakaan haittaa! Paitsi näkö. Vielä tällä pärjää, mutta kuinka kauan. Taas saa toinen silmäni ottaa vetovastuun ja hoitaa hommat toisen puolesta. Onneksi se on vahva. Ja katsoo kirkkaasti tulevaan. Otetaan tämä nyt taas tällaisena seikkailuna, ajattelen. 

 Onneksi en tapaa Komisario Palmua tälläkään kertaa. Kaasutetuksi tuleminen on vihoviimeistä. Pienestä rauhassa ottamisesta ja pään pystyssä pitämisestä kyllä selviän. Mutta nyt nautin kesästä. Syksy on jossain kaukana edessä. Ja saattaahan se tulla talvikin, ennen kuin veitsi taas välähtää. Sitä ennen annan veitsien viuhua keittiössä entiseen malliin ja joskus, ehkä joskus, saatan taas tänne pujauttaa jonkun uuden reseptin.

 Siis, tervetuloa kesän ihanuudet, auringon paisteet ja kaikki lomalaisen joutilaat päivät keinupäikkäreineen ja linnunlauluineen!