OUTOJA AIKOJA

Maailma tuntuu pysähtyneen. Tai tulleen hulluksi. 

Korona-virus on levinnyt ympäri maailman ja hallitukset ovat ryhtyneet poikkeustoimiin. Suomessa annettiin kansalaisille eilen seuraavanlaiset ohjeet:

"Varhaiskasvatus

Hallituksen linjaus: Varhaiskasvatuksen toimintayksiköt ja niiden yhteydessä järjestettävä esiopetus pidetään toiminnassa. Näin turvataan yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten alojen henkilöstön lasten pääsy varhaiskasvatukseen ja mahdollistetaan vanhemmille työssäkäynti.Valtioneuvosto linjaa, että ne vanhemmat ja huoltajat, joiden on mahdollista järjestää lapsen hoito kotona, menettelevät niin.

Koulut

Hallituksen linjaukset: Koulujen, oppilaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä kansalaisopistojen ja muun vapaan sivistystyön tilat suljetaan ja lähiopetus niissä keskeytetään. Poikkeuksellisesti kuitenkin järjestetään koulussa järjestettävä esiopetus sekä perusopetuksen 1-3 luokkien lähiopetus niiden vanhempien lapsille, jotka työskentelevät yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla. Lisäksi poikkeuksena järjestetään erityisen tuen päätöksen saaneiden oppilaiden lähiopetus sitä tarvitseville, kuitenkin niin, että ne vanhemmat ja huoltajat, joiden on mahdollista järjestää lapsen hoito kotona, menettelevät näin. Edellä mainitut järjestelyt tulevat voimaan keskiviikkona 18.3.2020"

 Itse työskentelen varhaiskasvatuksessa, mutta tällä viikolla olen lomalla. Meidän piti viime viikonloppuna lähteä aurinkolomalle Mauritiukselle, mutta loppuviikon tilannetiedoitukset laittoivat meidätkin tiukille ja peruimme matkamme. Viime tipassa.  Sen jälkeen on nimittäin tullut tieto, että Suomen rajat suljetaan. Täältä ei lennetä eikä tänne lennetä. Olisimme siis jääneet jonnekin... välimaastoon? Seurasimme myös tilannetta Mauritiuksella; sinne oli iskemässä viikon alkupuolella trooppinen hirmumyrsky. Siis oliko meillä monessakin suhteessa onnea "matkassa".

Kun lomamatka yllättäen vaihtuu kotilomailuun, astuvat uudet kuviot kehiin. Kotitöiltä ei voi välttyä. Ruokaa pitää tehdä ja pyykkiä pestä. Siivota. Tyhjentää roskiksia. Elää arkea. Mutta olla lomalla.

Päätin alkaa suhtautua asioihin, kuin olisimme All inclusive -lomalla, johon kuuluu kaikkea. Aamupalaa valmistaessani mietin sitä hetkeä, kun istun lautanen kukkuroillaan herkkuja ja kahvi höyryten kupissa ja pääsisin iskemään kaiken kimppuun. Nautiskellen.

Lähdin aamupäivällä auringon paisteessa kävelylle katsellen maisemaa kuin turistin silmin.  Löysin ihan uusia näkökulmia tuttuihin maisemiin. Nautiskelin auringon säteistä puiden lomassa. Kuuntelin kävellessäni äänikirjaa, mutta välillä pysäytin sen.

Pysähdyin katselemaan heijastuksia joen pinnasta. Ihmettelemään lisääntynyttä valoa. Kuuntelemaan veden solinaa. Seuraamaan veden virtausta pienen sillan ali.  Ajattelin, että nämä oudot ajat ovat kuin sillan ali virtaavaa vettä. Nyt juuri tässä, mutta jo hetken päästä ohimenneitä. Jatkoin kirjan kuuntelua ja kävelyä ja reilu tunti kului kuin humauksessa.

Kotipihalla huomasin kevään tulon, kuinka se oikein ryminällä etenee ulkomaailmasta huolimatta. Pienet, pihaan jossain vaiheessa kulkeutuneet sinivuokot työnsivät päitään maahan pudonneiden kuusen neulasten ja viime kesän lehtien lomasta. Hentoina, mutta vahvoina.

Raparperit kurkottelivat mullasta valoon. Ja tajusin ihmetteleväni, että pitäisiköhän tässä aloittaa puutarhan kevättoimet. Rapsutella kuivia heiniä ja talventörröttäjiä. Kuopsutella rikkaruohojen alkuja. Leikata puita ja pensaita.

Päätin siirtää tätä hommaa vähän eteenpäin.  Olenhan lomalla. Siirtää sellaiseen päivään, kun inspiraatio iskisi. Mutta tiedossa on, että siellä ne odottavat. Rapsuttelut, kuopsuttelut ja leikkaamiset.

Olin ostanut kaupasta edellisenä päivänä ison paketin jauhelihaa. Joten taikinan tekoon ja pyörittelyyn. Äänikirja surisi taustalla ja tarina eteni. Lihapullia valmistui pellillinen ja enemmänkin.  Osan hautasin tomaattikastikkeeseen ja kuorrutin juustolla. 

Ruokaa siis oli. Kuin All inclusive -tarjonnassa.  Juomaksi lasillinen punaviiniä. Nautiskellen. 

Loput lihapullat pakkaseen.  Varaudutaan nyt sitten. Tai helpotetaan elämää jollekin toiselle lomapäivälle.

Iltapäivällä aurinko oli vaihtunut sateeseen. Päiväunet tulivat ja menivät. Lueskelin reseptejä ja pysähdyin K-Ruokalehden leivonnaiseen. Sitruunaruudut. Kuulosti minun makuiseltani. Pikainen taikinan sekoittelu. Uuniin. Jäähdytys.

Kahvi ja sitruunaleivonnainen tuoksuu. Pikkuruisessa lasissa helmeilee kermainen likööri. Televisioista tulee elokuva. Pysähdytään. Ollaan lomalla.

SITRUUNARUUDUT  n. 20 palaa (K-Ruoka -resepti)

1 prk kondensoitua maitoa (makeutettu maitotiiviste)

1550 g voita sulatettuna

3 kananmunaa

3 rkl sitruunamehua (tai limen mehua)

2 tl sitruunankuorta raastettuna

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Koristeluun:

tomusokeria

 Sekoita kondensoitu maito, voisula, munat, sitruunanmehu ja -kuoriraaste keskenään isossa kulhossa.

 Sekoita jauhot,sokerit ja leivinjauhe toisessa kulhossa. Kääntele kuivaat aineet kosteisiin.

 Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja levitä taikina vuokaan.

 Paista 175 C uunissa n. 30 min. Anna jäähtyä. Leivonnainen saa jäädä vähän tahmeaksi.

Leikkaa levy ruuduiksi ja koristelu tomusokerilla. Tarjoile halutessasi vaniljajäätelön kanssa.